Loimijoen talvitulvat nostivat joen fosforikuorman viisikertaiseksi – nyt tulvia yritetään saada aisoihin uusin keinoin

Ravinteet tuovat joelle kasvustoa riesaksi asti.

tulvat
Joki virtaa asutuksen läpi.
Forssassa Loimijokeen virtaa sateilla suuria määriä vettä kaduilta.Dani Branthin / Yle

Viime helmikuu oli erittäin poikkeuksellinen Loimijoella, joka virtaa Kanta-Hämeessä, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Joen fosforin virtaama ei ole koskaan ollut helmikuussa niin korkea kuin nyt.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys on laskenut, että joen alajuoksulla kokonaisfosforin kuormitus joulukuun ja maaliskuun välillä oli tänä vuonna jopa viisinkertainen verrattuna saman aikavälin keskiarvoon.

Fosforikuormiin olivat syynä talven pitkät ja rankat sateet. Ne saivat aikaan sen, että Loimijoen valuma-alueelta virtasi jokeen poikkeuksellisen suuria määriä vettä. Loimijoki tulvii muutoinkin herkästi, sillä jokiuoma on ahdas ja joen varrella ei ole järviä virtaamia tasaamassa.

Joki on kärsinyt fosforikuormituksesta pitkään

Ravinteet ovat olleet Loimijoen riesa jo aikaisemmin. Jokipenkat ovat kuluneita ja maa-ainesta lähtee niistäkin veteen suuria määriä.

Ravinteet ovat tuoneet joelle kasvustoa, ja esimerkiksi Jokioisilla Loimijoen rannalla asuva Aarne Kurppa on käynyt yhden miehen sotaa kasvustoa vastaan jo vuosia. Kurpan mukaan kaikkein pahin on isosorsimo, mutta myöhemmin kesällä jokeen ilmestyy myös vitaa ja limaskaa.

– Pahimmillaan joki on keskiväylää lukuun ottamatta jonkin kasvillisuuden peitossa. Sitä on lähtenyt kulkeutumaan yläjuoksulta ja kasvillisuus kulkee joessa suurina lauttoina. Lautat kiinnittyvät keskelle jokea ja lähtevät taas siitä leviämään, kertoo Aarne Kurppa.

Mies seisoo pellolla.
Aarne Kurppa katsoo, että hänen tehtävänsä on pitää huolta ympäristöstä.Dani Branthin / Yle

Aarne Kurppa on pitänyt oman rantansa suhteellisen puhtaana yksinkertaisesti niittämällä vesikasvillisuutta. Mies on tehnyt kolme tukevaa, pitkävartista viikatetta, joilla ylettää pitkällekin jokeen. Niillä hän heittelee rojua rannalle.

– Alussa tämä teettää työtä aika paljon. Mutta kun kasvustoa on kerran perannut, kasvillisuus pysyy yllättävän hyvin kurissa kevyemmälläkin työllä. Muutama tunti työtä kuukaudessa riittää.

Ennen ojitettiin, nyt kaivataan patoja

Viranomaiset miettivät parhaillaan keinoja, joilla valumia pelloilta ja metsistä Loimijokeen voitaisiin hallita. Jatkossa valuma-aluetta pyritään palauttamaan luonnontilaan, jotta vettä saataisiin pidätettyä paremmin, sanoo Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen ympäristöasiantuntija Satu Heino.

Keinoina ovat esimerkiksi patojen, kosteikkojen ja laskeutusaltaiden rakentaminen ja viljelysten ympärivuotisen kasvipeitteisyyden lisääminen. Nopeita ratkaisuja ei kuitenkaan ole.

– Perusongelma on se, että joki virtaa vähäjärvisellä alueella, missä maaperä on hyvin savista. Ratkaisu on se, että valuma-alueella pidätetään vettä pidempään ennenkuin se päätyy jokeen. Lisäksi pitäisi perustaa suojavyöhykkeitä ja poistaa tulva-alueilta viljelystä, Satu Heino sanoo.

Heinon mukaan valuma-aluetta pitää luonnonmukaistaa edelleen esimerkiksi rakentamalla pohjapatoja ja tulvahyllyjä. Kaikki, mikä hidastuttaa veden kulkua valuma-alueella, on hyväksi.

Rantaruohikkoa.
Loimijokivarren rannat maaseudulla ovat reheviäDani Branthin / Yle

Ennen suosittiin ojituksia ja soiden kuivattamista. Pelin henki näyttää nyt muuttuvan.

– Jokaisella aikakaudella on tietenkin parhaan tietämyksen varassa ja poliittisella päätöksenteolla ohjattu siihen, miten maankäyttöä on viety eteenpäin, sanoo Satu Heino.