Deborah Feldman kirjoitti elämästään New Yorkin hasidiyhteisössä, jotta saisi pitää poikansa – Yle tapasi Berliinissä Unorthodox-hittisarjan tosielämän Estyn

Kirjailija Deborah Feldman kasvoi holokaustista selvinneiden yhteisössä New Yorkissa, mutta rakensi uuden elämän Berliiniin. Häntä lohduttaa Saksan avoin tapa käsitellä historiaa.

Hasidismi
Deborah Feldman
Berliinin asettuneelle Deborah Feldmanille koronakevään eristäytyminen ei ole ollut vaikeaa. Hän tottui jo nuorena rajattuun elämään tiukkojen sääntöjen ja rituaalien hasidiyhteisössä.Alexa Vachon

BerliiniKun lapsi syntyi, Deborah Feldman päätti lähteä. Hän oli 19-vuotias, elänyt kaksi vuotta järjestetyssä avioliitossa ja ahdistunut.

Hän ei halunnut tätä elämää enää itselleen eikä pojalleen. Mutta lähteminen ei ollut helppoa. Valmistelut veivät kolme vuotta. Piti opiskella, miettiä ammattia ja pärjäämistä ulkomaailmassa.

Feldman syntyi ja kasvoi New Yorkin Williamsburgissa ortodoksijuutalaisessa hasidiyhteisössä. Yhteisö elää tiukkojen sääntöjen ja rituaalien maailmassa. Lähtemiseen suhtaudutaan erittäin kielteisesti.

– He yrittävät estää lähtemisen, koska he pelkäävät kontrollin menettämistä, Feldman sanoo Ylen haastattelussa Berliinissä.

Feldman oli ansassa, koska kukaan hänen yhteisönsä naisista ei ollut vielä onnistunut lähtemään lapsen kanssa eli saamaan lapsen huoltajuutta. Lähtijöitä vastassa on yhteisön palkkaama lakimiesarmeija, uhkailu ja vainoaminen.

Deborah Feldman aloitti neuvottelut oman lakimiehensä kanssa. Tämä antoi neuvon: tee asiasta julkinen. Julkinen huomio on ainoa asia, jota yhteisö kavahtaa.

Niin Feldman kirjoitti elämästään New Yorkin hasidiyhteisössä kirjan, jossa hän kertoo lahkomaisesta yhteisöstä ja syistään paeta.

Kirjan nimi on Unorthodox: The Scandalous Rejection of My Hasidic Roots.

Tänä keväänä Feldmanin elämään osin pohjautuvaa Unorthodox-minisarjaa on katsottu myös Suomessa Netflix-suoratoistopalvelussa.

kuvakaappaus The Making Of Unorthodox
Unorthodox-sarjan päähenkilö Esty päätyy nuorena järjestettyyn avioliittoon, kuten Deborah Feldmankin. Kuvakaappaus The Making of Unorthodox -dokumentista. YouTube / Netflix

Berliinissä päivä on lämmin, lähes helteinen. Viktoria Luisa -aukio Schönebergin kaupunginosassa on täynnä ihmisiä.

Mutta elämä ei ole ennallaan. Monen kasvoja peittää nenän ja suun peittävä maski. Saksassa ne ovat joukkoliikenteessä ja kaupoissa pakollisia. Puistovahdit valvovat pakollisen 1,5 metrin turvavälin noudattamista.

33-vuotiaan Deborah Feldmanin koti on täällä, aukiota reunustavalla kadulla. Hän on ollut kuusi viikkoa lähes täydessä eristyksessä nykyään teini-ikäisen poikansa kanssa.

Rajoituksia on alettu purkaa myös Saksassa, mutta haastattelu tehdään silti varuiksi ulkona ja turvavälin päästä.

Feldmanille koronaeristäytyminen on sopinut. Kirjailija viihtyy yksin.

Nuoruus opetti kehittämään keinoja selvitä eristämisestä ja hyvin rajatusta elämästä.

– Minulla on sen vuoksi rikas mielikuvitus ja kyky fantasioida.

Feldman asuu vakituisesti Berliinissä. Hän jätti New Yorkin hasidiyhteisön kymmenen vuotta sitten. Kirjailija on ollut tunnettu Berliinissä jo vuosia, mutta tänä keväänä suosio on lähtenyt uusille kierroksille Netflix-sarjan vuoksi.

Kuvassa on kirjailija Deborah Feldman.
Kirjailija Deborah Feldman kotikulmillaan Berliinin Schönebergissä.Suvi Turtiainen / Yle

Suosio näkyy Berliinin kadulla. Kesken haastattelun kaksi fania tulee pyytämään yhteiskuvaa. Feldman suostuu ja vinkkaa, mistä kulmasta saa hyvän kuvan, vaikka lähelle ei nyt saa tulla.

– Berliinistä kertovat tarinat kasvavat aina isoiksi ilmiöiksi Berliinissä, hän sanoo.

Netflix-sarjassa liikutaan New Yorkin hasidiyhteisössä ja Berliinissä. Sarjassa puhutaan jiddišiä, joka on myös kirjailijan lapsuutensa yhteisössä käyttämä kieli. Nyt hän puhuu pojalleen englantia ja työkieli on vaihtunut saksaksi.

Feldmanin mukaan sarjassa on yhtäläisyyksiä, mutta myös paljon eroja hänen omaan tarinaansa.

Netflix-sarjassa päähenkilö Esty pakenee hasidiyhteisöstä ja lentää heti Berliiniin. Feldmanilla muuttoon meni vuosia.

Kirjailija on huomannut, että valtameren laittaminen menneisyyden ja nykyisyyden väliin auttaa alkuun uudessa elämässä. Silti kaikkia vanhoja tapoja hänkään ei ole saanut karistettua.

Feldmanin lapsuudenyhteisö muodostui holokaustista eli juutalaisten kansanmurhasta selvinneistä euroopanjuutalaisista. Hänen isoäitinsä oli menettänyt kaikki 10 sisarustaan.

Feldmanin isä oli psyykkisesti sairas ja äiti lähtenyt yhteisöstä, minkä vuoksi hän kasvoi isovanhempiensa luona.

– He uskoivat jo nähneensä yhden maailmanlopun ja pelkäsivät, että seuraava on heti kulman takana. Sen vuoksi he olivat aina varautuneita.

kuvakaappaus The Making Of Unorthodox
Unorthodox-sarjan Esty pakenee Berliiniin nopeammin kuin mitä hänen tosielämän esikuvansa oikeasti teki. Kuvakaappaus The Making of Unorthodox -dokumentista. YouTube / Netflix

Kun Deborah Feldman muutti nykyiseen asuntoonsa Berliinissä, hän otti kaksi isoa komeroa varautumista varten. Jauhoa, vessapaperia, säilyketölkkejä. Pakkaseen hän säilöi maitoa.

Feldman piti varautumistaan normaalina, kunnes berliiniläiskaverit alkoivat illalliskutsuilla ihmetellä hänen kotonaan olevia ruokamääriä.

Hänen mukaansa jatkuva varautuminen pahimpaan on henkisesti rankkaa. Olo on jatkuvasti kuin hetkeä ennen auto-onnettomuutta. Sitä hän on työstänyt terapiassa.

Sitten tuli koronapandemia ja varautuminen alkoikin näyttää viisaalta. Berliinistäkin loppuivat jossain vaiheessa kaupoista jauhot, ja ystävä tiesi tulla Feldmanin komerolle hakemaan aineksia lapsensa syntymäpäiväkakkuun.

– Sanoin heti, että jes, tällä kertaa traumani oli oikeassa, Feldman sanoo ja nauraa.

Toisen maailmansodan päättymisestä Saksan antautumiseen on tällä viikolla kulunut tasan 75 vuotta. Pitkin alkuvuotta ja kevättä Eurooppa on muistanut keskitysleirien vapauttamista ja juutalaisten joukkotuhon laajuuden paljastumista kaikessa laajuudessaan ja kauheudessaan.

Feldmanin isovanhemmat selvisivät, mutta holokausti määrittää yhä yhteisön ideologiaa monella tavalla. Naisten odotetaan synnyttävän mahdollisimman paljon lapsia korvaamaan niitä, jotka holokaustissa tapettiin.

– Tähän päivään asti hasidiyhteisöt kasvavat nopeasti, mitä pidetään lopullisena kostona Hitlerille, Feldman kirjoittaa kirjassaan Unorthodox.

Netflixin sarjan Estylle seksi on tuskaisaa avioliiton ensimmäisen vuoden aikana. Tuskaa lisää se, että naisen onnistumista mitataan jälkikasvun määrällä. Naisen asema on rajattu.

Feldmanilla oli samanlaisia ongelmia avioliitossaan, ja hän sai poikansa kaksi vuotta häiden jälkeen. Miehensä hän oli tavannut vain pikaisesti ennen häitä.

Feldman uskoo, että yhteys holokaustiin hiipuu sukupolvi sukupolvelta, mutta hänen elämässään ajatus menetettyjen korvaamisesta oli vahvasti läsnä.

Joka päivä isoäiti sytytti vainajien muistoksi kynttilän ja nuori Deborah tunsi keskitysleirillä kuolleet nimeltä. Isoäiti itse synnytti lopulta 11 lasta.

– Meillä oli koko ajan läsnä tunne siitä, että miten ikinä voimme korvata kaikki tapetut, Feldman sanoo.

Hasidimiehet lukevat ilmoitusta koronavirksen sulkemasta synagogan ovesta.
Hasidijuutalaisten asuun pukeutuneet miehet lukevat ilmoitusta koronaviruksen vuoksi suljetun synagogan ovesta New Yorkin Williamsburgissa. Lev Radin / AOP

Holokaustin vaikutus näkyy myös yhteisön teologiassa. Feldmanin mukaan yhteisössä ajatellaan, että holokausti oli tavallaan rangaistus liiasta sulautumisesta muuhun väestöön.

Myös Feldmanin kotikaupunginosassa Berliinin Schönebergissä näkyy katuun upotettuja kultaisia muistolaattoja niistä juutalaisista, jotka vietiin natsiaikana.

Miksi holokaustista selvinneiden lapsenlapsi halusi muuttaa nimenomaan Berliiniin?

Feldman ei näe siinä mitään ristiriitaista. Hänen lapsuuden yhteisönsä silmissä holokausti oli vain viimeisin juutalaisvainojen pitkässä jatkumossa.

Lisäksi Berliini on hänelle kaupunki, jossa taustalla ei ole väliä. New Yorkissa hän koki, että hänet määritellään vain siksi urheaksi naiseksi, joka pakeni. Mitään muuta häneltä ei haluttu kuulla. Berliinissä hän on kirjailija ja häntä kuunnellaan.

Netflixin sarjaan kirjoitettu israelilainen hahmo Yael edustaa sitä, miten myös sekulaarit juutalaiset suhtautuvat Feldmanin mukaan ortodoksijuutalaisiin: alentuvasti. Berliinissä hänen taustallaan oli vähemmän väliä.

Deborah Feldman
Deborah Feldman sanoo, ettei hän kaipaa lapsuutensa yhteisöstä mitään isovanhempien kuoleman jälkeen.Alexa Vachon

Silti on todellinen yllätys, että Netflix-sarjan ehkä epärealistisin kohtaus pohjautuu tositapahtumiin. Sarjan Esty saapuu suljetusta yhteisöstä Berliiniin ja tapaa heti ensimmäisenä päivänä kahvilassa tärkeäksi muodostuvan kaveriporukan.

– Sama tapahtui minulle! Feldman sanoo.

– Tapasin ystäväni ensimmäisenä päivänä kahvilassa. Tällaista voi tapahtua vain Berliinissä.

Suuri ero oli toki se, että ennen saapumistaan Berliiniin Feldman oli asunut yhteisöstä erossa jo vuosia New Yorkissa ja tottunut elämään vapaata elämää.

Deborah Feldmanille kävi lopulta kuten lakimies oli arvioinut.

Julkisuus auttoi häntä saamaan silloin kolmivuotiaan poikansa huoltajuuden. Feldmanin mukaan hän ilmoitti menevänsä puhumaan televisioon miljoonayleisölle kirjastaan, ellei huoltajuutta anneta.

Feldman kertoo saaneensa vahvistuksen huoltajuudesta hetkeä ennen lähetystä.

Hänen isovanhempansa ovat kuolleet. Feldmanin mukaan sen jälkeen hän ei ole kaivannut mitään vanhasta yhteisöstään.

Kuolleet sielut, holokaustissa tapetut sukulaiset seuraavat silti aina mukana.

Feldmanin mukaan tätä traumaa on helppo käsitellä nimenomaan Berliinissä. Juuri siksi, että historia on kaupungissa koko ajan läsnä. Se ei sen vuoksi ole painolasti vaan vapauttava kokemus.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni minun ei tarvitse kantaa taakkaa yksin. Täällä kaikki jakavat sen.

Feldmanista se on hyvin rauhoittavaa.