Mitäs minä sanoin! Koronakevät innostaa jälkiviisauteen – jälkiviisas on onnekas henkilö, jonka arvaus on mennyt oikein

Jälkiviisaalla on mielipide, joka osoittautuu myöhemmin oikeaksi. Jälkiviisaus ei ole vika vaan ominaisuus, sanoo tutkija.

psykologia
tviittailija tviittaa
Jälkiviisaus on ihmiselle tyypillinen ajatusvirhe. Kuvituskuva.Marcus Ziemann / Yle

Jokainen on jälkiviisas niissä asioissa, jotka ovat itselle tärkeitä, sanoo inhimillisen tiedon käsittelyn tutkija, psykologian tohtori Virpi Kalakoski.

Työterveyslaitoksen johtavana tutkijana toimiva Kalakoski tietää, että koronakriisissä asioiden monimutkaisuus hämärtyy ja epävarmuus sekä tilanteen keskeneräisyys lisäävät kansalaisten huolta ja ahdistusta.

Kaiken tämän tietotulvan keskellä myös valtava määrä jälkiviisautta kuuluu asiaan.

– Se on tunne, että tiesin tämän asian jo silloin, ja nyt nämä asiantuntijat tulevat sanomaan, että näin olisi pitänyt tehdä, Kalakoski sanoo.

Jälkiviisaudesta sanotaan pilkallisesti, että se on parasta viisautta. Jälkiviisasteleva ajattelee yleensä itsekin olleensa viisas. Kyseessä on kuitenkin illuusio. Todellisuudessa jälkiviisaus on yksi lukuisista ajatteluvirheistä, joka johtuu ihmisen varsin rajallisesta kapasiteetista ajatella ja muistaa asioita.

Virpi Kalakoski ottaa esimerkin kasvomaskien tarpeellisuudesta käytävästä keskustelusta.

– Maskien käytön tarpeellisuus on voinut olla aluksi vain sinun mielipiteesi. Nyt onnellisesti on tullut uutta tietoa, joka kallistuu juuri sinun mielipiteesi suuntaan. Sitten luulet, että olit tosi fiksu ja tiesit, vaikka oikeasti se oli vain fiilis. Ja kaikki fiilikset olivat yhtä oikeita.

”Jälkiviisaus on kuin arpajaisvoitto”

Virpi Kalakoski kuvailee, että oikeaan osuessaan jälkiviisas on oikeastaan jälkionnekas.

– Jälkiviisas on paha termi, sillä jälkiviisaus on enemmän sellaista Hannu Hanhi -meininkiä. Jälkiviisasta pitäisi oikeastaan onnitella, että tämän arvaus meni oikeaan. Jälkiviisaus on kuin arpajaisvoitto.

Menneitä muisteleva jälkiviisaus perustuu nykyhetkeen ja siihen, että uutta tietoa on tullut matkan varrella lisää.

Jälkiviisaudessaan ihminen ei pysty kunnolla palauttamaan mieleen, mitä aikaisemmin on tarkasti ottaen sanottu ja mitä kaikkea tietoa sillä hetkellä on ollut olemassa. Mitä kauemmin tilanteesta on kulunut, sitä enemmän muisti tekee jälkiviisaalle tepposet.

– Olemme unohtaneet sen todellisen tilanteen ja olemme unohtaneet, että meillä oli paljon muitakin ajatuksia kuin tämä yksi mielipide.

Aiemmin sanottu on siis ollut tunne, mielipide jostakin asiasta ilman sen syvällisemmin pohdiskeltua tietoa. Mielipide on hyvinkin voinut mennä oikein, kun taas samaan aikaan moni muu oma mielipide on voinut mennä täysin pieleen. Ne pieleen menneet unohtuvat, eikä erehtymisistään kukaan esittele Twitterissä.

Jälkiviisaalle ei auta sanoa hänen olevan jälkiviisas

Jälkiviisaalla on tarve pitää mielipiteestään kiinni. Vääriä käsityksiä on todella vaikea korjata, vaikka faktat kuinka muuta osoittaisivat. Vastaan väittämisestä seuraa yleensä vastareaktio. Se saa jälkiviisaan takertumaan mielipiteeseensä entistä tiukemmin.

Jälkiviisauteen voi myös jumittua. Monet tuovat jälkiviisautensa esille vielä vuosikymmenienkin päästä asioista, joilla ei ole tämän päivän elämän kannalta enää merkitystä.

Jälkiviisainkaan ei esimerkiksi voi millään tietää, miten Suomella menisi tänään, jos maa ei olisi EU:ssa. Pettymys ja katkeruus oman mielipiteen jäämisestä päätöksenteossa tappiolle voi esiintyä jälkiviisautena elämän loppuun saakka.

– Jälkiviisauden toksisuus liittyy siihen, että se suuntaa meitä taaksepäin eikä vie meitä millään tavalla eteenpäin. Se ei auta meitä menemään eteenpäin tekemään hyviä ratkaisuja. Kävelemme koko ajan selkä edellä tulevaisuuteen, Työterveyslaitoksen johtava tutkija Virpi Kalakoski toteaa.

Lue myös:

Yle kysyi, mistä suomalaiset haaveilevat koronan keskellä: "Pysyä terveenä, kasvattaa järkevä lapsi, saada talous kuntoon"