Anton Vanha-Majamaa: Pidin asetta kädessä ja se tuntui hyvältä

Aseet ovat yhä poikien ja miesten juttu. Meidän pitäisi miettiä, millaisia sukupuolirooleja haluamme ylläpitää, kirjoittaa Anton Vanha-Majamaa blogissaan.

sukupuoliroolit
Anton Vanha-Majamaa
Mårten Lampén / Yle

En ole käynyt armeijaa, mutta on minulla asemuistoja.

Ostin 14-vuotiaana Desert Eagle -mallisen kuulapistoolin. Kotona nostin aseen peilin edessä pääni viereen kuin agentti. Osoitin peilikuvaani ja sanoin kyttämäisiä asioita kuten "Freeze motherfucker!" ja "My name is Bond, James Bond."

Avasin aseen ja viritin jousen laukeamaan kovempaa kuin laki salli. Menin metsään ja ammuin puita ja pensaita ja legoista rakentamiani muodostelmia ja kuvittelin, että ne olivat rosvoja ja gangstereita ja terroristeja.

Leikit olivat väkivaltaisia, sellaisia joissa veitset, luodit, megapommit ja raajat lentelevät. Sellaisia joita pojat opetetaan pienestä pitäen leikkimään.

Aseisiin liittyvä väkivalta on aikamme suurimpia terveysongelmia, sanoi Washingtonin yliopiston professori Mohsen Naghavi vuonna 2018. Vuosina 1990–2016 asekuolemissa menetti henkensä useampi ihminen kuin varsinaisissa aseellisissa konflikteissa.

Joukkosurmia tapahtuu vuosittain satoja (siirryt toiseen palveluun), pääosin Yhdysvalloissa. Joukkosurmaajista melkein kaikki ovat miehiä. Aseenomistajista enemmistö ja aseella väkivaltaa tehneistä tai väkivallan uhreiksi joutuneista ylivoimainen enemmistö on myös miehiä.

Rautalangasta: miehet ampuvat (naisia), koska eivät enää saa olla miehiä.

Miksi maskuliiniuus on asekulttuurin, mutta ei asedebatin keskiössä, kysyi The Washington Post (siirryt toiseen palveluun) kesällä 2019.

Asekeskusteluun liittyy "maskuliinisuuden kriisi": Kokemus siitä, että ase tekee miehen (siirryt toiseen palveluun) ja aselakien tiukentaminen uhkaa siksi kokonaista sukupuolta. Syypäiksi ajatellaan usein feministit ja tasa-arvoliikkeet.

Rautalangasta: miehet ampuvat (naisia), koska eivät enää saa olla miehiä.

The Washington Postin haastattelemat tutkijat sanovat, että rakenteista ja tiettyjen miesten kollektiivisesta arvottomuuden kokemuksesta pitäisi puhua enemmän. Mutta on helpompaa puhua fyysisistä esineistä ja yksittäisistä lakipykälistä.

Lapsena ammuin legoja kuula-aseella, aikuisena tykitän terroristeja Call of Duty: Warzone -pelin MP7-konepistoolilla. Vuodet vierivät, leikki jatkuu. Ase tuntuu kädessä hyvältä ja tutulta, kuin toteuttaisin jotain aika luontevaa.

Väkivaltakulttuurin taustalla vaikuttavat vuosisataiset sukupuoliroolit ja valta-asetelmat.

Meidät pojat on tutustutettu pyssyihin pienestä pitäen. Leluteollisuus valmistaa nyt jo niin realistisia asejäljitelmiä, etteivät poliisit erota niitä oikeista (siirryt toiseen palveluun) ja ampuvat syyttömiä lapsia.

Väkivaltakulttuurin taustalla vaikuttavat vuosisataiset sukupuoliroolit ja valta-asetelmat. Niiden muuttaminen on hidasta, mutta tarpeellista – ja monien mielestä tehokkaampaa kuin pelkkä aselakien tiukentaminen.

Vaarana on, että ajetut muutokset ovat niin isoja ja nopeita, että ne synnyttävät vastareaktion. Tästä kierteestä irtautuminen on Yhdysvalloissa iso haaste.

Suomessa yksi selvä askel voisi olla asevelvollisuuden laajentaminen kaikkiin sukupuoliin. Tämä auttaisi purkamaan käsitystämme siitä, mikä on miehen, naisen tai muun paikka maailmassa.

Varusmiesliittokin kannattaa muutosta tasa-arvoperustein.

Lämpötila oli lähellä nollaa, mutta halusin ottaa hansikkaat pois ja tuntea kiväärin varren käsissäni. Puusta veistetty, sileäksi hiottu ja lakattu perä. Kylmä teräksinen piippu.

Virtaviivaiseen muotoiluun oli pakattu terävää tuhovoimaa. Mahdollisuus tappaa ja moraalinen kantti olla tappamatta.

Nostin varren, painoin perän olkaani vasten ja hain katseellani tähtäimen. Tasasin hengityksen ja vein sormen liipaisimelle. Hengitin hitaasti ulos, puuhh, tähtäimen vispaus hidastui.

Naks ja pum. Perä nykäisi taaksepäin, laukaus kaikui meitä ympäröineessä pellossa. Seiska.

Uhrini oli pahvinen maalitaulu ja ase pahainen ilmakivääri, mutta sain kiksini. Virtaviivaiseen muotoiluun oli pakattu terävää tuhovoimaa. Mahdollisuus tappaa ja moraalinen kantti olla tappamatta.

Ihmettelin, miten niin monet voivat sanoa, ettei aseissa ole kyse tappamisesta. Mistä muusta muka?

Anton Vanha-Majamaa

Kirjoittaja on toimittaja ja osaa yhä tärkeimmät huijauskoodit Doomiin.

Aiheesta voi keskustella 14.5. klo 23:00 asti.