Miksi anarkisti Bakunin lietsoi suomalaisia kapinaan, ja ärsytti sekä Snellmanin että Marxin?

Suomen lippu liehuu tänään J.V. Snellmanin kunniaksi.

J. V. Snellman
J. V. Snellman, Mikhail Bakunin
Kansallisfilosofi J.V. Snellman ja anarkisti Mihail Bakunin olivat nuoruudessaan aatetovereita. Yle / NADAR / AOP

"Bakunin on lihonut muodottomaksi, tuskin pystyy enää kävelemään ilman taluttajaa. Kaiken huipuksi hän on perverssi ja pirun mustasukkainen seitsemäntoistavuotiaasta vaimostaan. Bakunin on parhaillaan Ruotsissa hautomassa vallankumousta yhdessä suomalaisten kanssa."

Näin eloisasti Karl Marx kuvailee anarkismin isähahmoa Mihail Bakuninia uskolliselle toverilleen Friedrich Engelsille kirjeessä vuodelta 1863.

Tyyli on taattua Marxia - hänellä oli tapana irvailla ja haukkua niin viholliset kuin ystävätkin - mutta erityisen kiinnostavaa on sivulauseen maininta Bakuninin aikeista suomalaisten kanssa.

Mitä tunnettu anarkisti tahtoi? Vallankumousta? Tsaarin Venäjän osana olevassa Suomessa?

Bakuninin hanke ei jäänyt noteeraamatta Suomessa.

Tänään syntymäpäiväänsä viettävä kansallisfilosofimme J.V. Snellman (1806-1881) säikähti uutisia Ruotsin suunnalta niin, että kirjoitti ehkä kuuluisimman ulkopoliittisen linjanvetonsa.

Krig eller Fred för Finland -otsikoidun kirjoituksen henki eli vielä sata vuotta myöhemmin, kun Suomi Paasikiven ja Kekkosen johdolla rakensi suhdetta Neuvostoliittoon.

Siperiasta Puolan kautta Tukholmaan

Nykyihmiselle anarkismista tulee ehkä mieleen Sex Pistols ja ympyrän sisälle piirretty A-kirjain niitein koristellussa nahkatakissa. Joku saattaa muistaa itsenäisyyspäivän mielenosoitukset.

1800-luvun jälkipuoliskolla anarkismi oli kuitenkin yksi hahmotteilla olleen sosialismin haaroista.

Tästä esimerkkinä käy se, että johtava anarkisti Mihail Bakunin haastoi johtavan kommunistin Karl Marxin ja yritti vallata sosialistien kattojärjestön, Internationaalin.

Bakuninia ja Marxia on myös tavattu verrata toisiinsa. Yleensä Marxin tappioksi.

Brittihistorioitsija E.H. Carr näki venäläisessä Bakuninissa "laajasydämisen, mutta päähänpistojensa ja oikkujensa heittelemänä eläneen miehen". Marx taas oli "alistanut tunteensa älylle niin, ettei hänellä näyttänyt olevan tunteita lainkaan".

Bakunin kuvataan myös miehenä, joka ensimmäisenä oivalsi, että Marxin ajatukset johtavat vankileirien saaristoon.

Karl Marx
Karl Marxin suhde anarkisti-Bakuniniin oli mutkikas.GL Archive / AOP

Ruotsiin venäläissyntyinen Mihail Bakunin (1814–1876) oli päätynyt karattuaan Siperiassa vankilasta, jossa oli istumassa elinkautistuomiotaan.

Ennen Ruotsiin saapumista Bakunin ehti kuitenkin mukaan Puolan kapinaan.

Suurvaltojen pilkkomassa Puolassa alkoi tammikuussa 1863 kansannousu. Tavoitteena oli päästä irti keisarillisesta Venäjästä ja palauttaa Puolan itsenäisyys.

Bakunin organisoi venäläisten vapaaehtoisten joukko-osaston kapinallisten tueksi. Hanke päättyi kuitenkin verilöylyyn. Myös koko Puolan kapina kukistettiin ja Puolan vähäisetkin oikeudet Venäjän osana lakkautettiin.

Bakuninia tämä ei selvästikään lannistanut, sillä jo muutamaa kuukautta myöhemmin hän oli Ruotsissa samanlaisissa pyrinnöissä.

Mihail Bakunin johtoajatus oli murskata, tai ainakin heikentää, tsaarin Venäjää. Tavoitetta edisti, jos pienet kansat, suomalaiset tai puolalaiset, ryhtyivät kapinaan.

Ruotsissa Bakunin oli yhteydessä suomalaisiin emigrantteihin, muun muassa Emil von Qvanteniin. Tunnetun kuoroteoksen Suomen laulu sanoittaja Qvanten oli jo vuosikymmen aiemmin, Krimin sodan yhteydessä, vaatinut Suomen irrottamista Venäjästä ja palauttamista osaksi Ruotsia.

Bakunin otettiin Tukholmassa näyttävästi vastaan. Hänen kunniakseen järjestettiin muun muassa suuri juhla huippuhotelli Phoenixissa.

Bakuninin ja kumppanien touhut pantiin merkille myös Suomen suuriruhtinaskunnassa.

Snellman tapasi keisari Aleksanteri II:n vuonna 1863
Snellman tapasi keisari Aleksanteri II:n vuonna 1863Tilgmannin kirja- ja kivipaino (painaja), Kustannusosakeyhtiö Otava (kustantaja), Hausen Werner von (tekijä), Antellin kokoelmat, Historian kuvakokoelma, Museovirasto.

Kolme nuorhegeliläistä

Suomen historiassa vuosi 1863 muistetaan yhteiskunnallisen toimeliaisuuden käynnistymisestä.

Keisari Aleksanteri II kutsui koolle säätyvaltiopäivät, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1809. Valtiopäivät kokoontuivat tämän jälkeen säännöllisesti ja poliittinen elämä virisi. Voi jopa sanoa, että Suomi valtiona syntyi vuonna 1863. (siirryt toiseen palveluun)

Aleksanteri II, jonka patsas on yhä Senaatintorilla, muistetaankin Suomessa hyvänä tsaarina. Puolassa hän on roisto.

Tähän saumaan osui Mihail Bakuninin separatistinen kiihotus.

Suomen johtohahmoihin kuulunut senaattori J.V. Snellman vastasi Bakuninille artikkelissa, joka julkaistiin Litteraturbladet-sanomalehdessä toukokuussa 1863.

Krig eller Fred för Finland - sota vai rauha Suomessa -otsikoidussa kirjoituksessa Snellman tuomitsi sotaseikkailuja haikailevat hirvittävän kevytmielisinä.

Snellmanin mielestä Suomen tulevaisuus riippui siitä, kyettäisiinkö Venäjään pitämään rauhalliset ja luottamukselliset suhteet. Verisesti kukistettu Puolan kapina oli suomalaisille varoitus siitä, mitä muuten saattaisi tapahtua, Snellman päätteli.

Urho Kekkonen ja Paasikivi paraatissa.
Urho Kekkosen ja J.K. Paasikiven idän politiikassa oli paljon samaa kuin Snellmanilla.Yle

Snellman kuului suometarlaisiin, kokoomuspuolueen edeltäjään, siis konservatiiveihin. Siksi ei ole suuri yllätys, että hän suhtautui karsaasti anarkisti-Bakuniniin.

Nuoruudessaan Snellmanilla ja Bakuninilla, kuten myös Marxilla, oli kuitenkin ollut sama aatteellinen koti: he kaikki olivat opiskelleet 1840-luvulla Saksassa ja kuuluneet radikaalina pidettyihin nuorhegeliläisiin. Snellman oli jopa laskettu jonkin sortin kommunistiksi, aatehistorioitsija Vesa Oittinen kirjoittaa (siirryt toiseen palveluun).

Snellmanista sukeutui kuitenkin keskitien kulkija, jonka myöntyväisyyslinja Venäjän suuntaan sai vastakaikua lähes sata vuotta myöhemmin, kun presidentit J.K. Paasikivi ja Urho Kekkonen tasapainoilivat suuren itänaapurin kanssa.

Karl Marxin tulevan maineen tiedämme, mutta suhteessa Bakuniniin ja Suomen kohtaloon hän otti askelia kohti Snellmania.

Marx oli raportoinut Krimin sodasta ja alkuun Bakuninin tavoin haaveillut Venäjän heikentämisestä kapinoivien suomalaisten avulla. Sodan edetessä Marx kuitenkin alkoi epäillä hankkeen järkevyyttä. Se johtaisi Venäjän ja Ruotsin väliseen sotaan, josta ei seuraisi mitään hyvää.

Marx ja Bakunin tapasivat Lontoossa pian Suomen kapinahankkeen kuivuttua kasaan. Marx kehui Engelsille tapaamisen sujuneen toverillisessa hengessä. Kahden vallankumouksellisen valtataistelu odotti kuitenkin jo nurkan takana.

Lähteet: Francis Wheen: Karl Marx, 1999. Vesa Oittinen: Marx ja Suomi – Suomi ja Marx: Heijastumia 1800-luvulla.