Voiko työtehtävästä kieltäytyä koronariskin takia? "Kyllä voi, jos perustelut ovat hyvät", sanovat oikeusoppineet

Koronavirus on nostanut työsuojelun ongelmat suurennuslasin alle.

koronavirus
Jaana Paanetoja, Seppo Koskinen, Irma Pahlman ja Lasse Lehtonen
Oikeustieteen tohtorit Jaana Paanetoja, Seppo Koskinen, Irma Pahlman ja Lasse Lehtonen. Markku Pitkänen, Kalle Mäkelä ja Yle

Moni pelkää omaa työpaikkaansa koronaviruksen takia.

Koronaviruksen aiheuttama COVID-19 on vakava yleisvaarallinen tartuntatauti. Pahimmillaan se tappaa.

Sairaaloissa, hoivakodeissa, kotihoidossa, kaupoissa, tehtaissa ja julkisessa liikenteessä on työskennelty likipitäen normaaliin tahtiin koronasta huolimatta. Etätyömahdollisuutta ei ole ollut.

Nyt myös koulut avaavat ovensa. Myöhemmin on etätyöläisten vuoro palata avokonttoreihinsa.

Pelko työpaikalla saatavasta koronatartunnasta kalvaa monen mieltä. Työturvallisuus ja työsuojelu ovat nousemassa julkisen keskustelun kohteeksi tyystin uudella tavalla.

Ääritilanteessa työtehtävästä saa kieltäytyä

Voiko Sari Sairaanhoitaja kieltäytyä hänelle osoitetuista työtehtävistä, jos hän pelkää korona-altistusta?

Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen vastaa kysymykseen silmää räpäyttämättä.

– Työtehtävästä voi kieltäytyä, mutta se ei ole mikään läpihuutojuttu. Kieltäytymisen jälkeen työnantaja nimittäin arvioi, onko koronatartunnan riski todellinen. Tarvittaessa työnantaja pyytää arviointiapua työterveyshuollosta.

Lehtosella on takavuosilta työkokemusta myös HUSin hallintoylilääkärin tehtävästä. Siinä tehtävässä työsuojelukysymykset tulivat hänelle tutuiksi.

– Työsuojeluun liittyvien koronauhkien arvioimisessa lähtökohtana on THL:n tekemä listaus riskiryhmistä. Se ei kuitenkaan ole tyhjentävä. Työntekijää hoitava lääkäri voi tarvittaessa kirjoittaa lääkärintodistuksen kohonneesta riskistä.

Lehtosen mukaan työntekijän terveysriskit otetaan ainakin sairaanhoidon toimipisteissä hyvin vakavasti. Riskiryhmiin kuuluvat sijoitetaan sellaisiin tehtäviin, joissa altistusta ei tule.

Terveysoikeuteen erikoistunut oikeustieteen tohtori Irma Pahlman on Lehtosen kanssa samaa mieltä.

– Esimiehen on arvioitava jokaisen työntekijän koronariskit yksilöllisesti.

Pahlman sanoo, että työntekijän elämäntilannetta ja terveyttä on tarkasteltava kokonaisuutena. Harkinnassa on otettava huomioon niin terveydelliset kuin sosiaalisetkin haavoittuvuudet.

– Jos työntekijällä tai hänen perheellään on erityistä sairaustaakkaa – kuten vakavia kroonisia sairauksia – työntekijää ei saa panna riskialttiiden tehtävien eturintamaan. Myöskään perheen ainoaa aikuista ei ole syytä laittaa selvästi koronavaaralliseen tehtävään. Työssäkäyvät omaishoitajat ovat erityisen tukalassa tilanteessa.

Sekä Lehtonen että Pahlman pitävät selvänä, että sairaanhoitohenkilöstöä koskevat periaatteet on otettava huomioon myös muualla työelämässä.

Koko esimiesketjulla on ankara vastuu

Entä Oskari Opettaja? Kuka vastaa opettajan työturvallisuudesta?

Pitkän linjan työoikeusjuristi, oikeustieteen tohtori Jaana Paanetoja on seurannut Suomen koronakeskustelua hieman ihmeissään. Hän kummeksuu sitä, kuinka vähän Suomessa on korona-aikaan puhuttu työturvallisuudesta ja työsuojelusta.

– Hallitus päätti koulujen avaamisesta, mutta siinä yhteydessä ei tuotu selkeästi esille sitä, kuka vastaa koulujen työturvallisuudesta.

– Harva tuntuu ymmärtävän, että jokainen työnantaja vastaa itsenäisesti omista työturvallisuusvelvoitteistaan.

Paanetojan mielestä rehtorit ja muut esimiehet ovat nyt joutuneet kohtuuttoman paineen alle.

– Vastuuketju on lain mukaan selvä: lähiesimies, yksikön johtaja, kyseisen työnantajayhteisön johto.

– Työturvallisuusvastuu on sillä tavoin armoton, että se koskee myös lähiesimiehiä. Ja mikä ikävintä: yksittäinen esimies voi joutua työsuojelun laiminlyönnistä jopa henkilökohtaiseen rikosvastuuseen.

Turun yliopiston työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen muistuttaa Paanetojan tavoin työnantajan itsenäisestä vastuusta työturvallisuusjärjestelyissä.

– Jokaisella työnantajan edustajalla on tehtäviensä ja asemansa mukainen oma vastuu, esimiehestä ylimpään johtoon saakka. Suurin vastuu on yrityksen johdolla.

Maan hallitus tai mikään muukaan taho ei siis voi työnantajan puolesta päättää, onko työpaikka turvallinen vai ei.

Koskisen mukaan työpaikoilla osataan jo toimia vaarallisten koneiden kanssa.

– Koronan kanssa pätevät samat säännöt. Terveysuhkia on seurattava ja selvitettävä. Vaarat on torjuttava yhteistyössä esimerkiksi työterveyshuollon kanssa. Myös työntekijöillä on velvollisuus toimia siten, että virus ei leviä.

Edessä käräjöintisuma myös työsuojelusta?

Jos työnantaja ja työntekijä ovat eri mieltä työtehtävän koronaturvallisuudesta, kuka sanoo viimeisen sanan?

Jaana Paanetojan mukaan koronakiistojen pelisäännöt ovat selvät.

Jos työntekijä ja esimies eivät pääse asiassa yhteisymmärrykseen omin voimin, heidän on syytä kääntyä työterveyshuollon puoleen.

– Kun erimielisyys on äitynyt pahaksi, seuraava osoite on työturvallisuusviranomainen eli aluehallintovirasto. Lopullisen kaapin paikan sanoo tuomioistuin.

Koronatartuntoihin liittyvä työnantajavastuu on kuuma kysymys oikeustieteilijöiden keskuudessa.

– Jokainen sairastuminen ja kuolema on tutkittava omana itsenäisenä tapauksenaan. Tarkkoja linjauksia ja oikeuskäytäntöä meillä ei vielä ole, Paanetoja kertoo.

Irma Pahlman sanoo, että koronaan liittyvistä rikos- ja korvausjutuista tulee vielä arkea käräjäoikeuksissa.

– Potilasvahinkoilmoituksia ja kanteluita tehdään jo paljon. Oikeusjuttujakin potilasvahingoista valmistellaan niin rikos- kuin korvausprosesseina.

– Seuraavaksi pöydälle nousevat työturvallisuus- ja työsuojelujutut. Niitä ratkotaan vuosikausia.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Luotettavia koronauutisia nopeasti suoraan puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus