Saaristolintujen kannat hupenevat – Luonnonsuojelun syytä, sanoo ikänsä meren äärellä asunut Kari Saramo

Pienpetoja ja haittalintuja pitäisi metsästää myös pesimäaikoina, ehdottaa Uudenkaupungin saariston lähes viimeinen asukas.

linnut
kari saramo
Pahikset kuriin, on Kari Saramon resepti saaristolintujen suojeluun.Jari Hakkarainen / Yle

UusikaupunkiEntistä hiljaisempia merenrantoja kiikaroivalla miehellä on vahva käsitys lintukadon aiheuttajasta.

– Luonnonsuojelun syytä. Se on yksinkertaisesti mennyt vikaraiteille. On ajateltu, että ihminen on haitaksi luonnolle ja luonnossa suojellaan kaikkea, väittää Uudenkaupungin edustalla, Iso-Hylkimyksessä (siirryt toiseen palveluun), noin 25 vuotta asunut yrittäjä Kari Saramo.

Saramo on ollut merieläjä koko ikänsä. Hän syntyi Russarössä ja asui lapsuudessaan Utössä ja rannikolla. Vähemmän tavalliset asuinpaikat selittää isän ammatti: hän oli rannikkotykistön upseeri.

merenlahti jossa muutama lintu
Lahdet ovat joskus täyttyneet sadoista haahkoista tälläkin paikalla Selkämeren eteläosissa.Jari Hakkarainen / Yle

Iso-Hylkimys sijaitsee Selkämeren eteläosassa, lähellä avomerta. Kari Saramo on murheellisena seurannut monen lintulajin kantojen hiipumista. Hänen havaintojensa mukaan esimerkiksi haahkojen määrä on romahtanut ja pilkkasiipi on kadonnut kokonaan, koska pienpedot ja munia tuhoavat linnut ovat lisääntyneet.

– Kun pahikset ovat lisääntyneet, hyvikset ovat kärsimässä hätää.

Supikoirat, minkit ja varikset tuhoavat paljon

Kallioille tai rantaniityille pesivien lintujen munat ovat hyvin tarjolla pienpedoille ja muille munarosvoille. Supikoira ja minkki tekevät pahaa jälkeä, kuten kettukin.

– Yksikin supikoira voi täällä, noin neliökilometrin suuruisella saarella, hävittää melkein kaikki pesät. Jos joku pesistä jää löytämättä ja poikaset pääsevät veteen, merilokit syövät ne.

kari saramo kiikaroi
Reilut 20 vuotta on Kari Saramo tarkkailut meriluontoa niin kotisaarellaan kuin merellä.Jari Hakkarainen / Yle

Toinen tuhoisa otus on varis. Se rikkoo haahkan munat heti, kun emo poistuu pesästä.

– Varikset eivät syö munia, vaan vain maistavat vähän. Rikkomisen into ei ole nälästä kiinni. Varikset ovat oppineet menemään myös koskelon- ja telkänpönttöihin sisälle, Kari Saramo kertoo havainnoistaan.

Pesimäaikainen rauhoitus olisi purettava

Lajiston ja kantojen turvaamiseksi pitäisi Kari Saramon mielestä ottaa kovat konstit käyttöön ja palauttaa tasapaino.

– On liian paljon niitä, jotka syövät ja tuhoavat muiden eläinten munia ja poikasia. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin vähentää haittaeläimiä.

Esteenä ovat rauhoitukset ja pesimäaikainen suojelu.

haahkoja
Kokonaan haahka ei ole kadonnut. Meikotkista on tullut uusi uhka rannoille muniville linnuille.Jari Hakkarainen / Yle

– Pesimäänhän ne tänne tulevat ja samalla tekevät sitten tuhojaan. Jos oikeasti halutaan parantaa tilannetta, täytyy haittaeläimiä yksinkertaisesti vähentää pesintäaikana tai hävittää niiden pesiä. Se on se konsti, Kari Saramo toteaa.

Kari Saramo arvostaa riistanhoitotyötä parhaana luonnonsuojeluna.

“Korpin suojelu vei tuhansia poikasia”

Saaristolintujen näkökulmasta tuhoisimmat lentävät pahislajit ovat Kari Saramon mielestä varis, merilokki ja harmaalokki.

– Niitä on paikoitellen turhan paljon. Myös korpin kanta on liian iso.

Pari päivää sitten korppi napsi Saramon pihalta munat ainokaiselta heinäsorsaparilta, joka sinnikkäästi yritti pesiä. Sama draama toistuu joka vuosi.

Ahvenanmaalla sallittiin välillä korpin metsästys.

– Manner-Suomen intoilijat innostuivat heti moittimaan metsästäjiä niin paljon, että korppi rauhoitettiin Ahvenanmaalla uudelleen. Sillä tempulla tuhottiin taas tuhansittain linnunpoikasia, Kari Saramo kertoo.

Haahkakannoissa dramaattisia muutoksia

Saaristolintujen tutkijoiden havainnot ovat samansuuntaisia kuin saaristossa asuvan. Metsähallituksen rannikon luontopalveluiden aluepäällikkö Mikael Nordström on tutkinut Saaristomeren linnustoa pitkällä aikavälillä. (siirryt toiseen palveluun)

– Ehkä dramaattisin muutos on tapahtunut haahkakannassa. Se on romahtanut paikoin yli 90 prosenttia huippuvuosista, 1990-luvun lopulta. Puhutaan siis vain 20 vuoden aikajaksosta.

Haahkojen määrästä tiedetään, että niitä oli 1940-luvulla vähemmän kuin mitä nyt on jäljellä.

Mikael Nordström
Mikael Nordström tietää haahkojen määrän romahtamisesta.Jari Hakkarainen / Yle

– Saaristolinnusto muuttuu jatkuvasti. On hyvin vaikea ennakoida, mitkä lajit ovat ne, jotka yleistyvät tai vähenevät. Paljon uusiakin lajeja on tullut, jos katsotaan sadan vuoden aikaperspektiiviä, Mikael Nordström sanoo.

Syitä muutokseen on paljon. Myös talvehtimisalueen olosuhteet ja meriympäristön muutokset vaikuttavat. Varsin uusi syy on ihmisen ansiota: entistä useammin haahka jää yleistyneen merikotkan kynsiin.

Pienpetojen jahtaamista on tehostettu

Minkkien ja supikoirien metsästyksestä on ollut hyötyä linnuille. Metsähallitus on yhdessä metsästäjien kanssa aloittanut tänä keväänä tehostetun minkkien ja supikoirien pyynnin ulkosaaristossa Suomenlahden, Saaristomeren ja Selkämeren lintujen pesimäalueilla.

– Niitä metsästetään paikoissa, joissa on ollut mahdollista tyhjentää alue pedoista. Puuhaan lähdetään myös alueilla, joilla on minkin tehopyynnistä hyötyvää lajistoa. Näitä ovat lapintiira, kalalokki, karikukko, monet muut kahlaajat ja tietyt vesilinnut, Mikael Nordström kertoo.

Käytännössä alueille on haettu vastuupyytäjiä, jotka pyytävät ja koordinoivat toimintaa alueen muiden metsästäjien kanssa. Metsästys jatkuu elokuussa pesintäkauden jälkeen.

– Toiveena on, että tätä voidaan tulevina vuosina laajentaa.

Menestyskotkasta tuli uhka haahkalle

Lähes sukupuuttoon kuolleen merikotkan pelastaminen on ollut Suomessa luonnonsuojelun menestystarina. Sen kääntöpuoli on vaikutus haahkoihin, sillä merikotkat tykkäävät niistä.

Kari Saramo on nähnyt monta kertaa, kuinka haahkanaaras on jäänyt merikotkan kynsiin. Silti hän iloitsee kotkan suojelun onnistumisesta.

– Se on hieno saavutus. Lapsuudessani Utössä 1950-luvulla näkyi joskus yksittäinen merikotka. Sitä ihailtiin, kun se leijaili ylhäällä kuin räsymatto.

Kari Saramo kertoo, että nykyään merikotkia lentelee heidän pihapiirinsä yllä joka viikko useana päivänä.

– Merikotka verottaa haahkakantaa, mutta se ei ole ainoa eikä edes pahin saalistaja.

kari saramo ohjaa venettä
Kari Saramo näkee usein merikotkia Uudenkaupungin edustalla.Jari Hakkarainen / Yle

Rannikon luontopalveluiden aluepäällikkö Mikael Nordström asettaa merikotkankin pitkälle aikajanalle.

– On tärkeää seurata, sopeutuuko esimerkiksi haahka lisääntyneeseen kotkan saalistuspaineeseen. Mitä tapahtuu merikotkakannalle? Lähteekö se jossain vaiheessa laskuun?

Muutos on varmaa, ja nopeitakin muutoksia on lintuhavaintoihin kirjattu. Merimetso ja valkoposkihanhi ovat esimerkkejä siitä, kuinka isotkin linnut pystyvät lisääntymään hyvin nopeasti.

– On myös lajeja, jotka vähenevät nopeasti. Esimerkiksi karikukko ja paikoin selkälokki ovat vähentyneet suhteellisen nopeasti muutamassa vuosikymmenessä, Mikael Nordström mainitsee.

Meriympäristössä tapahtuu paljon. On rehevöitymistä ja ilmastonmuutosta. On ollut myös ihmisen muuttoliikettä, jonka seurauksena saaristo on autioitunut.

– Viimeisen 50 vuoden aikana lajit, jotka ovat hyödyntäneet kalastajakyliä tai käyneet kaatopaikoilla, ovat alkaneet vähentyä, koska helppoa ravintoa ei enää ole. Harmaalokki on esimerkki tästä.

Haahkat ovat vähentyneet, mutta niiden tilanne ei ole katastrofaalinen. Uusimmalla uhanalaisten listalla ovat esimerkiksi punasotka ja tukkasotka.

Näin nyt, mutta miten jatkossa?

Millaisia havaintoja sinulla on lintukantojen muutoksesta saaristossa? Mistä kannat huolta? Keskustelu on auki keskiviikkoiltaan 13.5. klo 23 asti. Osallistua voit Yle Tunnuksella.

Lue lisää:

Petoeläimet ovat palanneet Helsingin saaristoon – kokonaiset lintuyhdyskunnat menettävät poikueitaan

Kun Jouko Högmander tarttui merikotkan suojeluun, Turun saaristossa eli vain kolme kotkaparia – nyt poikasia syntyy sadoittain: "En olisi uskonut"