1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. sota

Sota-ajan Helsingissä kasvatettiin kaniineja ruuaksi, jotkut pitivät possuja kerrostaloasunnoissa

Koko kaupunki haisi lantulta, asunnoissa tuotettiin lihaa ja kadunvierillä viljeltiin minkä ehdittiin

sota
Sota-ajan tuotteita hyllyssä.
Työväenasuntomuseo sijaitsee Linnanmäen juurella, Helsingin Alppilassa. Jari Pussinen/Yle

Alppilassa, vanhan puutalon hellahuoneessa D8 asuu aputyömies Antti vaimonsa Lainan ja kahden pienen poikansa kanssa. Rintamalla soditaan. Antti on rintamalle liian vanha ja hän käy kaupungilla pommitusraunioiden raivaustöissä. Pojat käyvät koulua ja Laina hoitaa kotia ja yrittää ruokkia perheen, vaikka se sodan aikana usein vaikeaa onkin.

On jonoja, säännöstelyä, korttiannoksia, korvikkeita, vastikkeita ja kaikesta pulaa.

Työväenasuntomuseon yhdeksässä hellahuoneessa voi eläytyä helsinkiläisen arjen historiaan. Ne on sisustettu talossa eri aikoina eläneiden asukkaiden kodeiksi.

Antin ja Lainan kotona on pesukomuutti, hetekoja ja aikansa uutuus hellakakluuni. Ja asukkailla koko ajan vähän nälkä.

Kellarissa kaniineja ja pottumaita Linnanmäellä

– Ruokaa saatiin, mutta ruoka oli myös päivittäinen huolenaihe, sanoo tutkija-tuottaja Jere Jäppinen Helsingin kaupunginmuseosta.

– Mietittiin koko ajan, mistä sitä saisi lisää. Ruokaa oli aina liian vähän, koko ajan oli pieni nälkä.

Korttiannokset kattoivat noin puolet ihmisten ravinnontarpeesta. Toinen puoli piti siis löytää jostain muualta.

Jere Jäppinen, Helsingin kaupunginmuseon tutkija-tuottaja.
Helsingin kaupunginmuseon Jere Jäppinen on kiinnostunut arkipäivän historiasta. Työväenasuntomuseosta hän on kirjoittanut palkitun kirjan "Yhdeksän pientä kotia."Yle

Helsingissäkin yritettiin viljellä, ellei muualla niin katujen varsilla. Linnanmäen alueella ihmisillä oli luvattomia perunamaita. Pieniltä puutarhapalstoilta saatiin perunaa, kaalia, porkkanaa, punajuurta, hernettä ja naurista.

Sodan aikana siirtolapuutarhoissa sai pitää sikoja, lampaita ja kanoja. Lihaa tuotettiin myös helsinkiläisissä kaupunkitaloissa.

Näin tekivät myös Antti ja Laina.

– Kaniinin kasvatusta oikein suositeltiin, sanoo Jäppinen.

– Se oli nopea ja helppo tapa tuottaa itse lihaa. Tässäkin talossa kasvatettiin kaniineja kellarissa. Ja porsaita kasvatettiin jopa kerrostaloasunnoissa.

Lanttukevät 1942

Mitkä olivat sota-ajan yleisimmät ruokalajit helsinkiläisessä työläisperheessä?

– Kaiken perusteena oli peruna. Paljon syötiin sianlihakastiketta eli läskisoosia, jos sitä possua nyt jostain oli saatu.

Jos lihaa ei ollut, voitiin keittää esimerkiksi luukeittoa. Rikottuja ydinluita keitettiin mausteisessa vedessä 5-6 tuntia ja siihen lisättiin keittokasviksia ja vaikka ohrasuurimoita.

Meren rannalla asumisessa oli oma etunsa.

– Myös kalalla voitiin paikata ruokatarjonnan paikkoja, varsinkin keväisin ja syksyisin saatiin silakkaa, sanoo Jäppinen. – Silakkalaatikkoa syötiin paljon. Voitiin myös tehdä silakkakeittoa tai syötiin suolasilakkaa ihan vaan perunan kanssa.

Sitten koitti kevät -42.

– Ihan sodasta riippumatta oli huonoja perunasatoja parina kesänä ja keväällä, sanoo Jere Jäppinen.

–1942 perunasta oli niin suuri pula että se jouduttiin kaikessa korvaamaan lantulla. Kerrotaan että Olavi Paavolainen vieraili Hgissä keväällä -42 ja hän sanoi, että koko kaupunki haisi lantulta.

Nimipäiviä juhlittiin sota-aikanakin. Pöydällä puolukkatorttua, leipää ja oikeaa voita.
Puolukka-kauratorttua perheen iltapalalla Laina-äidin nimipäivän kunniaksi. Juhlasta kertoo myös voi. Jari Pussinen/Yle

Kaiken puutteen ja säännöstelyn keskellä yritettiin viettää myös pieniä juhlahetkiä. Laina-äidin nimipäivän kunniaksi leivottiin kauraryynipohjainen puolukkapiiras. Sokeria ja voita siinä oli vain nimeksi. Lapset saivat vadelmanlehtiteehensä vähän sokeria, aikuiset käyttivät sakariinia.

Kahvia kaivattiin. Se oli sokerin kanssa ensimmäinen kortille mennyt tuote ja viimeinen siitä vapautunut. Kahvin säännöstely jatkui vielä 10 vuotta sodan päättymisen jälkeen.

Kahvin korvikkeita ja vastikkeita hyllyssä.
Kahvin korvikkeessa oli 15-25 prosenttia oikeaa kahvia. Vastikkeessa ei kahvia ollut lainkaan, vaan se valmistettiin kasvikunnan tuotteista, esimerkiksi voikukan juurista. Jari Pussinen/Yle

Siviilien terveys parani

Sodan synkeillä pilvillä oli kuitenkin yllättävä hopeareunus.

– Jos unohdetaan sodan varsinaiset vaikutukset, niin sodan vaikutus siviiliväestöön oli suorastaan myönteinen, Jäppinen sanoo.

– Monet kansanterveydelliset asiat suorastaan paranivat. Ihmisten keskipaino putosi kuudesta seitsemään kiloa ja monet terveysvaivat – esimerkiksi hammasmätä – vähenivät.

Sotien aikana kasvisten käyttö kymmenkertaistui. Opittiin myös käyttämään sieniä.

– Kaikenlaisista kasvimaailman antimista tulikin hyvin tärkeitä. Myös kaikenlaisia villivihanneksia alettiin kerätä. Nokkosen arvo löydettiin laajemmin, samoin syötiin savikkaa ja suolaheinää, kaikenlaista mitä luonnosta löytyi.

Hellahuoneiden uutuus hellakakluuni.
Uutuus hellakakluuni helpotti ruuanlaittoa. Siinä oli niin hellanlevyt kuin paistouunikin ja varaavana se myös lämmitti hellahuonetta. Jari Pussinen/Yle

Sota-ajan silakkalaatikko

(Resepti kirjasta Marja Helaakoski-Tuominen: Pula-ajan keittokirja, Porvoo 1941)

1 litra perunoita

1 sipuli

noin 8 suolasilakkaa tai tuoreita silakoita + ½ rkl suolaa

hienonnettua valkopippuria

50 grammaa silavaa

1 muna tai 1 rkl vehnäjauhoja

3 dl maitoa tai vettä

½ rkl korppujauhoja pinnalle

Kuori ja viipaloi perunat. Paloittele silakkafileet ja silava. Voitele uunivuoka. Laita vuokaan kerroksittain perunaviipaleita, silakkaa ja silavaa. Päällimmäiseksi kerros perunaviipaleita ja silavaa. Ripottele päälle korppujauhoja. Sekoita maitoon vehnäjauhoja, suolaa ja valkopippuria.

Kypsennä 175 asteessa noin tunti..

Lue seuraavaksi