Paleleva suomalainen on Etelä-Amerikassa kummajainen – Suomessa taas moni luulee koko maanosaa tropiikiksi

Arkea maailmalta: Kapeat mielikuvat maailmankolkkien lämpötiloista elävät sitkeinä, kirjoittaa Ylen Latinalaisen Amerikan -toimittaja Johanna Pohjola.

Etelä-Amerikka
Johanna Pohjola
Petteri Sopanen / Yle

MontevideoKalsea viima tunkee luihin ja ytimiin. Talvi tekee tuloaan Etelä-Amerikan eteläosiin, mutta auta armias, jos kylmyydestä erehtyy mainitsemaan paikallisille. Pohjoismaan kansalaisen vilu herättää hämmennystä ainakin Uruguayssa ja Argentiinassa.

Ei sinulla voi olla kylmä, koska tulet Suomesta!

Sinullako kylmä!

En tiennyt, että suomalaisillakin on kylmä.

Minulla, suomalaisella, ei ole koskaan ollut niin kylmä kuin Uruguayssa ja Argentiinassa talvisin. Suomessa pakkasta pääsee pakoon sisätiloihin, mutta täällä kylmää on nimenomaan sisällä.

Keskuslämmitys on harvinainen. Talojen eristys on ohutta, esimerkiksi ikkunat yleensä yksinkertaisia. Irralliset lämmityslaitteet auttavat, mutta eivät ulotu kaikkialle eikä niitä ole joka paikassa.

Lämpötila laskee sisällä paikoin alle 15 asteen, ja kosteus lisää kylmyyden tuntua. Toppatakki, pitkät kalsarit ja villasukat ovat arvotavaraa.

Vaikka paikallisille kertoisi, että Suomessa tepastellaan talvisin sisällä paljain jaloin ja t-paidassa, asia ei täysin välity. Valtaosalla ei ole kokemusta keskuslämmityksestä. Ulkoiset pakkasasteet mielletään yleiseksi kylmänsietokyvyksi.

Vastaavasti suomalaisten on joskus vaikea ymmärtää eteläisen Etelä-Amerikan villasukkatalvea.

Suomessa aurinko on pyhä luonnonvara, ja näemme helposti maailman auringonkaipuumme kautta. Mielikuvissa koko Latinalainen Amerikka edustaa usein aurinkoa ja tropiikkia, samoin Etelä-Amerikka.

Miksi et ole yhtään ruskettunut, kysyttiin ystävältäni Suomessa, kun hän saapui Argentiinan talvesta. (Ota siinä sitten aurinkoa, kun ulkona voi olla alle kymmenen astetta.)

Tropiikkiakin maanosassa toki on. On kaikkea. Pelkästään Brasilia on pinta-alaltaan lähes Euroopan kokoinen.

Chile puolestaan on pituudeltaan vajaat 4 200 ja Argentiina vajaat 3 700 kilometriä. Maiden eteläosissa Patagoniassa on talvisin lunta, pakkasta ja pimeää. Asukkaat potevat valonpuutteesta johtuvaa masennusta ja syövät D-vitamiinia.

Nainen leikkiii lumihangessa Chilen Santiagossa.
Ihmiset palelevat myös Etelä-Amerikassa. Heinäkuussa 2017 Chilen pääkaupungin Santiagon kadut peittyivät lumeen.AOP

Suomessa eteläinen sijainti ja koko etelä-sana yhdistetään pikemminkin lämpöön. Mitä etelämpänä, sen lämpimämpää, osa ajattelee.

– Oli aluksi kummallista, että täällä asia onkin juuri päinvastoin, kertoo Argentiinaan muuttanut suomalaisnainen.

– Ensimmäisenä talvena Buenos Airesissa makasin kotona sikiöasennossa vuoteenlämmittimen päällä hampaat kalisten ja kirosin kohtaloani, muistelee toinen.

Ehkä tänäkin talvena joku Uruguayhin sellutehdasta rakentamaan tulleista suomalaisista yllättyy. Heitä on metsäyhtiö UPM:n mukaan kymmenkunta, ja koronan vuoksi lakkautetut lennot mutkistavat Suomeen palaamista ainakin vielä lähiviikkoina.

Olen lakannut mainitsemasta vilustani uruguaylaisille.

Tuntuu välillä helpommalta kärsiä yksin kuin tulla mielletyksi heikoksi pohjoismaalaiseksi tai mutista ylimielisen kuuloista mantraa Suomen keskuslämmityksestä. Tilanne on harmillinen, sillä voisimme hytistä jaetusti yhdessä.

Pahin kalseuskin on vasta edessä, yleensä kylmintä on kesä–elokuussa.

Eteläisessä Patagoniassa ymmärrystä olisi kenties tarjolla, tuntevathan he talvimasennuksenkin. Tosin siellä viluunkaan ei olisi syytä, sillä taloissa on usein kaksinkertaiset ikkunat ja keskuslämmitys.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23:een saakka.