Onko koronan yksi seuraus uusi ruoan hintapiikki? Viimeksi "hiljainen tsunami" vei leivän köyhiltä ja tuntui myös suomalaisten kukkarossa

Paljon riippuu nyt siitä, miten suurten viejämaiden pokka pitää.

Ruoan hinnat
Maanviljelijä kerää vehnää Intiassa.
Maanviljelijä työskenteli vehnäpellolla Intiassa lähellä Dharamsalaa toukokuun 2020 alussa. Ruokaa tuotetaan maailmassa riittävästi, mutta kaikilla ei ole siihen varaa varsinkaan, jos hinnat nousevat rajusti. Sanjay Baid / EPA

Vieläkö muistat, kuinka spagetin ja vehnäjauhojen hinta pomppasi vuonna 2008 lähimarkettisi hyllyssä?

Entä muistatko samalta vuodelta uutiskuvat, joissa mielenosoittajat heittävät kiviä Egyptin kaupunkien kaduilla ja poliisi vastaa kyynelkaasulla?

Näitä kahta asiaa yhdistää se, että elintarvikkeiden hinta oli ampaissut edellisvuonna nopeaan nousuun (siirryt toiseen palveluun).

Ruokakriisi tuntui myös suomalaisten kukkarossa. Syksyyn 2008 mennessä ruoan hinta oli noussut kymmenen prosenttia (siirryt toiseen palveluun) vuoden takaisesta.

Kaikkein kovimmin kriisi iski kehittyvien maiden köyhiin ihmisiin, joiden tuloista valtaosa kuluu ruokaan. Egyptissä, Somaliassa, Haitissa, Filippiineillä ja monessa muussa maassa eri puolilla maailmaa syntyi keväällä 2008 protesteja ja mellakoita, kun kaikkien rahat eivät yhtäkkiä enää riittäneet jokapäiväiseen riisiin tai leipään.

Ruokakriisi oli hiljainen tsunami, kuvasi YK:n alainen Maailman ruokaohjelma WFP. (siirryt toiseen palveluun)

Tsunami kaatoi myös hallituksia. Pari vuotta myöhemmin samantapainen hinnannousu oli osasyynä protesteihin, joita alettiin myöhemmin kutsua arabikevääksi.

Ruokakriisin aiheuttama mielenositus Egyptissä vuonna 2008.
Aktivistit osoittivat mieltään Egyptin pääkaupungissa Kairossa huhtikuussa 2008. Mielenosoittajat protestoivat ruoan hinnan nousua vastaan ja vaativat palkkoihin korotuksia.Khaled Elfiqi / EPA

Nyt maailman on lamauttanut koronapandemia, joka häiritsee ruoan tuotantoa ja jakelua monin tavoin. YK varoittaa jo (siirryt toiseen palveluun)akuutista nälästä kärsivien ihmisten määrän tuplaantumisesta. Myös rikkaissa maissa kuten Suomessa pelätään muun muassa pulaa vihanneksista ja hedelmistä.

Voiko koronasta seurata uusi maailmanlaajuinen ruoan hintapiikki?

Se riippuu muun muassa siitä, riittääkö suurilla viljanviejämailla malttia pitää kauppa käynnissä.

"Jotkin maat ovat alkaneet hamstrata"

Vaikka paikallisesti ruoan hinta on kohonnut esimerkiksi monissa Afrikan maissa, toistaiseksi viitteitä globaalista hinnannoususta ei ole.

Itse asiassa ruoan hinta on ollut viimeiset kolme kuukautta laskussa, selviää YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n hintaindeksistä (siirryt toiseen palveluun). Muun muassa lihan ja maitotuotteiden hinnat ovat pudonneet, kun koronapandemia on häirinnyt kuljetuksia ja muuttanut kysyntää.

Kuvassa ostoksia ja asiakas kaupan itsepalvelukassalla
Globaali ruokakriisi nosti hintoja vuonna 2008 myös Suomessa. Eniten kallistui vehnäjauho, mutta myös öljyt, rasvat ja maitotuotteet maksoivat lokakuussa 2008 keskimäärin yli 20 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Kuva on tammikuulta 2019.Heini Holopainen / Yle

Tärkeimpien viljojen kuten vehnän, maissin ja riisin tilanne on monin tavoin parempi kuin vuosien 2007–2008 ruokakriisin alla. Varastotilanne on hyvä, ja myös satoennusteet näyttävät melko suotuisilta.

– Samanlaisia viljojen hintapiikkejä [kuin vuonna 2008] ei periaatteessa pitäisi tulla, sanoo Rob Vos, joka johtaa markkina- ja kauppaosastoa ruokapolitiikkaan keskittyvässä tutkimuslaitos IFPRI:ssä Washingtonissa.

Riski on kuitenkin olemassa, Vos sanoo.

Se johtuu tavasta, jolla joidenkin maiden hallitukset ryhtyivät koronapandemian edetessä suojelemaan omiaan.

– Jotkin maat ovat alkaneet niin sanotusti hamstrata valtiotasolla. Ne ovat asettaneet vientirajoituksia, jotta viljaa riittäisi niiden omille kansalaisille. Ja tämä voi johtaa puutteisiin maailmanmarkkinoilla, Vos sanoo.

Vientikielloista saattaa seurata paheneva ketjureaktio. Juuri sellainen koettiin 12 vuotta sitten.

Työntekijät kantavat viljasäkkejä Amritsarissa.
Viljojen kuten vehnän ja riisin kauppaa on tapana seurata, koska niitä on helppo kuljettaa ja varastoida ja niitä haalitaan tyypillisesti kriisiaikoina. Kuvassa työntekijät kantavat viljasäkkejä Amritsarissa, Intiassa toukokuun 2020 alussa.Narinder Nanu / AFP

Hermostuneet maat kyttäävät toisiaan

Vuosien 2007–2008 globaali ruokakriisi oli monen tekijän summa.

Tärkeillä tuotantoalueilla tuli kuivuuden takia heikko sato. Toisin kuin nyt, öljyn hinta oli korkealla ja nosti tuotantokustannuksia. Ruoan kysyntä oli kasvussa, koska maapallon väestö kasvoi kuten nytkin, ja myös vaurastuvissa maissa kuten Kiinassa ja Intiassa syötiin entistä enemmän lihaa. Peltoalasta kilpaili biopolttoaineiden tuotanto, ja ruoalla spekuloitiin pörsseissä.

Mutta tilannetta pahensi se, että kun ruoan hinta alkoi nousta, monet maat hermostuivat.

Ne ryhtyivät panemaan vientiä jäihin. Syntyi kierre.

Puimuri maissipellolla.
Vehnä, riisi ja maissi ovat maailman tärkeimmät ravintokasvit. Kuvassa korjataan satoa maissipellolla.Jochen Tack / AOP

Vientikieltoja asettivat kymmenet maat. Pahimmillaan kiellot koskivat jopa neljäsosaa maailman viljakaupasta.

Kun maailmanmarkkinoilla on tarjolla yhä vähemmän viljaa mutta kysyntä pysyy ennallaan, hinnat nousevat.

Esimerkiksi riisin hinta nousi peräti 166 prosenttia (siirryt toiseen palveluun) tammikuun 2007 ja kesäkuun 2008 välillä. Maailmanpankin mukaan (siirryt toiseen palveluun) hallitusten reaktiot aiheuttivat lähes puolet hinnannoususta.

Ruokakriisin aiheuttama mielenosoitus Manilassa vuonna 2008.
Ruokakriisiä havainnollistettiin lautasten avulla mielenosoituksessa Quezon Cityssa Filippiineillä huhtikuussa 2008.Dennis M. Sabangan / EPA

Viljajättien toimilla on väliä

Viime kuussa näytti jo siltä, että koronapandemia oli johtamassa samaan lumipalloilmiöön.

Esimerkiksi suuri riisintuottaja Vietnam ja suuri vehnäntuottaja Venäjä päättivät rajoittaa vientiään. Pahimmillaan erilaisia vientikieltoja oli tutkimuslaitos IFPRI:n mukaan huhtikuussa 17 maalla.

Toimia seurattiin huolestuneina.

Etenkin suurten tuottajien päätöksillä on väliä, koska suuri osa vehnän ja riisin viennistä on muutaman jätin käsissä. Venäjä, EU, Yhdysvallat, Kanada ja Ukraina tuottavat tänä vuonna noin kolme neljäsosaa (siirryt toiseen palveluun) kaikesta maailmanmarkkinoille tulevasta vehnästä.

Kambodžalainen viljelijä työskentelee riisipellolla Phnom Penh`ssa 4. elokuuta. Hintakilpailu ja ulkomaisen riisin lisääntynyt tarjonta on heikentänyt maassa paikallisen riisin kysyntää.
Riisin suurimpia viejiä ovat Vietnamin lisäksi Intia ja Thaimaa. Kuvan kambodžalainen viljelijä kuvattiin Phnom Penhissa elokuussa 2016.Kith Serey / EPA

Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että ruoan maailmankauppaa ei saa estää koronaviruksen takia. Esimerkiksi Maailman kauppajärjestö WTO, Maailman terveysjärjestö WHO ja FAO ovat patistaneet pitäytymään vientirajoituksista.

– Edellisistä kriiseistä olemme oppineet, että sellaiset toimet ovat erityisen vahingollisia pienituloisille, tuontiriippuvaisille maille, ja ne vaikeuttavat ruoka-apua antavien avustusjärjestöjen työtä, järjestöjen johtajat sanoivat (siirryt toiseen palveluun) yhteisessä lausunnossaan (siirryt toiseen palveluun) maaliskuun lopussa.

Paniikki laantuu, mutta onko vaara ohi?

Nyt näyttää siltä, että hallitukset ovat arvioineet maailman viljavarastot riittäviksi, ja protektionistinen aalto on laantumassa.

Voi olla, että myös tietty poliittinen painostus teki tehtävänsä, sanoo ylitarkastaja Markus Schulman maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolta.

– Ehkä vahvin painostuskeino on name and shame -tyyppinen toiminta, Schulman sanoo.

Hän viittaa kannanottoihin, joita on kevään mittaan kuultu muun muassa rikkaiden maiden G20-ryhmältä, WTO-jäsenmaiden ryhmiltä ja WTO:n ja FAO:n virkamiesjohdolta. Esimerkiksi G20-maat lupaavat (siirryt toiseen palveluun) tehdä parhaansa elintarvikekaupan jatkumiseksi. Vaikka tällaiset lupaukset eivät ole sitovia, ne voidaan tulkitaan poliittisiksi tahdonilmaisuiksi.

– Tämä on toiminut nyt aika hyvin. Vientirajoitukset ovat pysyneet melko kohtuullisissa rajoissa, ja jotkut ovat niistä jo vetäytyneetkin, Schulman sanoo.

Intialainen maanviljelijä kantaa vehnänippua vuoristomaisemassa.
Työntekijät korjasivat vehnää lähellä Dharamsalaa Intiassa toukokuun 2020 alussa. Myös Intiassa koronaviruksen takia asetetut liikkumisrajoitukset ovat vaikeuttaneet peltotöitä.Sanjay Baid / EPA

Tällä hetkellä vientirajoituksia on voimassa enää 11 maalla. Riisiä ja vehnää koskevia rajoituksia on muun muassa Kazakstanilla, Kambodžalla ja Venäjällä, tutkimuslaitos IFPRI listaa (siirryt toiseen palveluun).

Mutta sekin on tarpeeksi luomaan epävarmuutta markkinoilla. Vehnä- ja riisifutuureissa on nähty viime viikkoina heiluntaa.

– Meidän arviomme on, että markkinoilla odotetaan pulaa, sanoo johtaja Rob Vos IFPRI:stä.

Vientikiellot eivät ole tähän ainoa syy, vaan kuivuuden on arvioitu heikentävän satoa osissa Eurooppaa. Sittemmin sateet ovat tosin helpottaneet tilannetta.

Palestiinalainen maanviljelijä työskentelee pellolla.
Jos viljojen hinta nousee, samalla nousee myös ruoka-avun hinta. Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvotteluissa ei ole päästy sopuun siitä, että humanitaarinen apu jätettäisiin vientirajoitusten ulkopuolelle. Kuva on Jeninin läheltä Länsirannan palestiinalaisalueelta huhtikuulta 2020.Alaa Badarneh / EPA

Edellisistä ruokakriiseistä on opittu, että on tärkeää pyrkiä läpinäkyvyyteen. Hallitusten ja järjestöjen käytössä on nyt tiedonvaihtomekanismeja, joiden avulla päättäjät voivat seurata markkinatilannetta entistä paremmin ja välttää paniikkiratkaisuja.

Rob Vos huomauttaa, että tiedonvaihto perustuu kuitenkin yhä vapaaehtoisuuteen.

Jos ruoan hinta lähtee nousuun ja maat ryhtyvät jälleen vientikieltoihin, ketjureaktion estämiseen ei edelleenkään ole mitään selkeää mekanismia. Maailman kauppajärjestöllä on toki sääntöjä vientirajoituksista, mutta maat voivat aina perustella vientikiellon oman ruokaturvansa suojaamisella.

– Hallitusten pitäisi sitoutua vahvemmin noudattamaan sääntöjä. Mutta niiden pitää myös ymmärtää, että vientirajoitukset eivät ole kenenkään etu, vaikka aluksi näyttäisi siltä, Rob Vos sanoo.

Entä pelloille mätänevät parsat?

Koronapandemiankin aikaan esimerkiksi vehnän tuotanto on suhteellisen turvattu, koska viljely on pitkälle koneistettu.

Voi olla, että viljoista ei tulekaan lähiaikoina ongelmaa, vaan seuraavat haasteet koskevat kausituotteita kuten vihanneksia ja hedelmiä.

Kesäkurpisakasa floridalaisella maatilalla.
Kurpitsakasoja Florida Cityssä Yhdysvalloissa huhtikuun 2020 alussa. Etelä-Floridassa monet viljelijät joutuivat heittämään satoaan pois, koska ravintoloiden sulkemisen takia tuotteiden kysyntä oli pudonnut.Joe Raedle / AFP

Sekä rikkaissa että köyhissä maissa on jännitetty, pääsevätkö ihmiset pelloille, pilaantuvatko tuotteet ennen kuin ne ehtivät markkinoille ja toimivatko tuotantolaitokset, jos niiden työntekijät sairastuvat.

Ongelmia on koetettu ratkoa erilaisin järjestelyin. Esimerkiksi Suomessa hallitus on päättänyt helpottaa kausityövoiman pääsyä maahan koronasta huolimatta.

Monissa maissa ruokahävikki on jo kasvanut (siirryt toiseen palveluun) valtavasti, kun maataloustuotteiden kysyntä on muuttunut koronan suljettua ravintoloita ja kouluja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hävikkiin päätyvän ruoan osuuden on arvioitu nousevan (siirryt toiseen palveluun)tänä vuonna 30 prosentista 40:ään.

Maanviljelijä kerää kirsikoita  Espanjassa.
Viljelijä poimi kirsikoita Rebollarin kylässä Länsi-Espanjassa toukokuun 2020 alussa. Kausityöläisten saaminen on ollut myös Espanjassa haastavaa koronaviruksen takia asetettujen rajoitusten takia.Juanjo Martin / EPA

Ilmastonmuutos tuo lisää häiriöitä – "Aika pohtia kauppapolitiikkaa"

Vaikka ruoan maailmanmarkkinahinnat osoittavat nyt alaspäin, koronakriisin takia monien tulot ovat pudonneet sekä rikkaissa että köyhissä maissa.

Pandemia heikentää ruokaturvaa varsinkin alueilla, joilla oli ongelmia jo ennestään. Kyse on muustakin kuin akuutista nälästä: on paljon ihmisiä, joilla on edelleen varaa syödä mutta ei välttämättä ostaa yhtä ravitsevaa ruokaa kuin aiemmin.

Lokit seuraavat pellolla äestävää traktoria matojen toivossa
Lokit seurasivat pellolla äestävää traktoria matojen toivossa Tuusulassa toukokuun 2020 alussa. Jussi Nukari / Lehtikuva

Hallitusten olisi nyt korkea aika pohtia, millainen kauppapolitiikka auttaisi maailman ruokajärjestelmää kestämään entistä paremmin häiriöitä, sanoo Jonathan Hepburn. Hän on vanhempi neuvonantaja kestävään kehitykseen keskittyvässä ajatushautomo IISD:ssä.

Häiriöitä nimittäin on luvassa jatkossakin.

– Jos ilmasto muuttuu siten kuin tutkijat kuvaavat, sään ääri-ilmiöt kuten hirmumyrskyt, tulvat ja kuivuuskaudet lisääntyvät, Hepburn sanoo.

Hän toivoisi, että asia otettaisiin yhdeksi tavoitteeksi Maailman kauppajärjestön WTO:n maatalousneuvotteluissa.

Filippiiniläisviljelijä kyntää riisipeltoaan Mayon-tulivuoren juurella.
Filippiiniläisviljelijä kynti riisipeltoaan Mayon-tulivuoren juurella tammikuussa 2018.Francis R. Malasig / EPA

WTO:n nykysäännöt heijastavat Hepburnin mukaan ylipäänsä 80- ja 90-lukujen maailmaa.

– Tarvitaan perustavanlaatuista keskustelua siitä, millaisilta kaupan sääntöjen pitäisi näyttää 25 vuotta myöhemmin [WTO:n maataloussopimuksen voimaantulon jälkeen], hän sanoo.

Myös kehittyvien maiden hallitusten pitää Hepburnin mukaan olla osa ratkaisua kestävämmän ruokajärjestelmän luomisessa. Niiden täytyy investoida enemmän tutkimukseen ja maataloutensa kehittämiseen.

Teollisuusmaissa taas pitäisi arvioida uudelleen maatalouden tukirakenteita, jotka vääristävät kilpailua kehitysmaiden markkinoilla.

Ja jo ennen seuraavaa kriisiä pitäisi saada aikaan kauppapolitiikan säännöstö, joka kieltää epäreilut vientirajoitukset niille, jotka ruokaa tarvitsevat, Hepburn sanoo.

Niihin kuuluvat ruoan tuonnista riippuvaiset maat ja humanitaarisen avun varassa olevat ihmiset.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 17.5. klo 23:een asti.

Maanviljelijä työskentelee kasvihuoneessa Kosovossa.
Viljelijä kuvattiin kasvihuoneessa Mamushen kylässä Kosovossa toukokuussa 2020.Valdrin Xhemaj / EPA

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronapandemiasta