Yli sata luonnonkasvia hävinnyt alueelta – Tammisaaressa kesäasukkaat ovat tyystin kyllästyneet peuroihin

Luonnonkukat, istutukset ja vihannekset häviävät peurojen suuhun Tammisaaren Skärlandetin saaressa. Liian tiheä valkohäntäpeurakanta halutaan kuriin.

peura
Peura syö kesäkukat
Peura syö kesäkukat

Valkohäntäpeura pyyhältää loikkien karkuun puutarhasta, kun kurvaamme Skärlandetin saaressa Heta Huhtamon pihaan. Vanhan huvilan ympäristössä on runsaasti verkoilla suojattuja kasveja ja isompi, yli kaksimetrisillä aidoilla rajattu alue.

Tontin rajalla on myös pidempi verkkoaita rajaamassa pihaa läheiseen kaislikkoon. Muuten pihapiiristä saattaa arvioida se olleen ennen niittymäisempi. Nyt maata peittävät heinät, nokkoset ja lupiinin lehdet.

–Täällä on ihan älyttömästi valkohäntäpeuroja, jotka syövät melkein kaikki mahdoliset kasvit.

Oppaanamme on Hetan sisko Eeva Kaila, jonka oma kesäpaikka on samassa niemessä. Suku on omistanut alueen 1940-luvulta saakka. Isoäidin luonnonkukkarakkaus on siirtynyt tuleville sukupolville. Nyt se on koetuksella.

– Olin varmaan kuusivuotias, kun löysin metsästä valkolehdokin ja toin mummulle. Hän torui, ettei saa repiä. Se on harvinainen kukka, Eeva Kaila muistelee.

Eeva Kilpi ja Heta Huhtamo
Eeva Kaila ja Heta Huhtamo tarkastelevat miltei kuolleita marjapensaita Peurat ovat napsineet vihreät silmut ja lehdet pois.Markku Pitkänen / Yle

– Olen listannut, että yli sata lajia on hävinnyt täältä. Kaikki rantakukat, merirannikki, virmajuuri, mesiangervo ja monta muuta. Niittykukista kaikki kellokukat, matarat, putkikasvit sekä valko- ja sinivuokot. Kaikki on hävinnyt.

Kaila ja Huhtamo esittelevät matkapuhelimella otettuja kymmeniä peurakuvia. Riistakameran tallentamissa videoissa porraspielen orvokit ovat kadonneet peuranaaraan suuhun. Kesäkukista vain narsissit eivät kelpaa. Vuorenkilvet ja ruusut on ollut pakko aidata.

Valkohäntäpeuroja pihassa
Heta Huhtamo
kaksi peuraa pihassa
Heta Huhtamo
peura ja pihakasvit
Heta Huhtamo

Pihan isoista tammista varisevista terhoista ei enää kasva uusia taimia, sillä peurat napsaisevat hennot versot poikki. Myös katajat ja männyntaimet on jyrsitty. Isompien puiden kylkeen urospeurat hankaavat sarviaan ja puut kituvat käsittelyn jäljiltä.

Vanhan omenapuutarhan muutaman aarin kokoinen alue on aidattu ja siellä voi huomata, miten maasta tunkee luonnonkukkia melkoisia määriä. Myös vadelmapensaat vihertävät, toisin kuin aidan takana. Samoin on käynyt viinimarjapensaille.

– Peurat ilmestyivät joskus parikymmentä vuotta sitten, mutta silloin ei tuhoja huomattu, kun kukkia oli paljon, Eeva Kaila muistelee.

Eeva Kilpi portin luona
Aidan takana on kaluttuja vadelmapensaita ja heinikkoa.Markku Pitkänen / Yle
Eeva Kilpi
Aitauksen sisällä maasta nousee leinikeitä ja muita luonnonkukkia.Markku Pitkänen / Yle

Heta rakensi vuonna 2008 ensimmäisen aitauksen, kun peurat alkoivat verottaa pihamaan kukkasia. Sitten oli hieman rauhallisempaa, kun ilveksiä tuli alueelle peurakantaa harventamaan.

Nyt tilanne on taas muuttunut ja peurojen määrä kasvanut sietämättömäksi Skärlandetin saarella, jonka pinta-ala on 1360 hehtaaria.

– Viime syksynä ajettiin autolla saaren päästä päähän, niin näkyi yli 50 peuraa. Sen perusteella peuratiheys on kyllä aika korkea, Eeva Kaila miettii.

Eeva Kailan ja Heta Huhtamon mielestä peurakannan hoito ja metsästysseurojen yksinoikeus metsästykseen alkaa muistuttaa poronhoitoa.

– Metsästysoikeus on maanomistajalla. Nyt maanomistajalla ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta suojella omaa maataan ja sen luontoa riistaeläimeltä tai vieraslajilta, sisarukset sanovat.

MIten käy luonnon monimuotoisuuden?

Kaila ja Huhtamo viettävät Tammisaaren saaressa huhtikuusta lokakuuhun. Lapsuuden maisemat ovat muuttumassa, kun luonnontilaan jätetty sakea metsä ei enää uusiudu. Myös pölyttäjähyönteiset, perhoset ja kimalaiset, ovat kadonneet kukkien myötä.

Eeva Kailan oman mökin pihalla on lyhyeksi syötyjä mustikanvarpuja. Viime kesänä hän sai kerättyä desilitran verran mustikoita. Nyt sato saattaa jäädä saamatta, kun peurat ovat popsineet mustikoiden varret ja kukat.

mustikanvarpuja
Mustikkasadosta on turha haaveilla Skärlandetin saarella.Markku Pitkänen / Yle

Kaila on naapurissa asustavan veljensä kanssa rakentamassa korkeaa aitaa estämään peurojen tulon tontille. Aitaverkkoa tarvitaan yli kilometrin verran, joten hintavaksi sekin tulee.

Kaikista eniten minua surettavat luonnonkukat, jotka häviää, Eeva Kaila sanoo ja ääni särähtää liikutuksesta.

Peurakannan harventamiseksi hänellä on muutama neuvo.

– Talviruokinta pitää kieltää ehdottomasti. Jos tulee petoja, susia ja ilveksiä, niin niitä ei saa heti tappaa, vaan antaa luonnollisesti vähentää kantaa. Sen lisäksi maanomistajille pitäisi antaa lupa ampua vapaasti peuroja ihan niinkuin metsäkauriita.

peuran syömä männyntaimi ja mustikanvarpuja
Peuroille kelpaavat lehti- kuin havupuiden taimet.Markku Pitkänen / Yle

Viime talvena saarelle ui susi. Se raateli muutamia peuroja ja metsästäjien mukaan ilveksiä on myös nähty liikkeellä tänä keväänä enemmän kuin ennen.

Eeva Kailan mukaan myös punkit ovat yleistyneet saaressa vuosien varrella. Hän muistelee, että lapsuudessaan hän ei törmännyt niihin ollenkaan. Nyt on toisin.

– Kolmen viime vuoden aikana minussa on ollut kiinni kaksikymmentä punkkia joka vuosi. Vaatteissa sitten niitä on ollut kävelemässä satoja.

Kaila ja sukulaiset ovat myös saaneet borrelioositartuntoja.

– Sukulaisilla oli toissakesänä kolme ja viime kesänä kaksi borrelioosia. Itselläni oli viime kesänä yksi, Eeva Kaila kertoo.

Puutarhurilta katosi kesäkukkien kauppa

Skärlandetin lauttarannassa pyöräilee samalle lautalle saaressa luomupuutarhaa pitävä Henrik Nordström. Hän on parikymmentä vuotta kasvattanut kukkia ja vihanneksia omassa puutarhassaan.

Aiemmin Yhdysvalloissa asunut Nordström kertoo heti aluksi rakentaneensa puutarhansa ympärille korkean aidan.

– Ihmiset ihmettelivät, että haluatko pitää eläimiä? Niin sanoin, että haluan pitää eläimet poissa. Tunsin Amerikasta tulleiden peurojen käytöksen ja onneksi yhtään ei ole päässyt luomupuutarhaani vuosien aikana, Nordström kertoo.

Hän on kuitenkin voinut seurata peurojen jokailtaista vaellusta aidan vieressä.

Henrik Nordström
Puutarhuri Henrik Nordströmiltä hiipui kesäkukkabisnes peurojen takia.Markku Pitkänen / Yle

Nordström on huomannut muutokset myös metsissä. Mustikat on syöty ja aiemmin luonnossa tavatut jäkälät ovat kadonneet.

Puutarhuri olisi valmis radikaaleihi toimiin peurojen poistamiseksi.

– Mielestäni jokainen on liikaa, sillä ne eivät kuulu Suomen luontoon, Nordström täräyttää.

Hän viittaa vieraslajien yhteydessä käytyyn keskusteluun lupiineista, jotka on tuomittu hävitettäväksi. Nprdström aloittaisi valkohäntäpeurojen poistamisesta ja puhuisi vasta sitten lupiineista.

Hän epäilee saavansa vihamiehiä metsästäjien parista, joiden hän epäilee haluavan pitää peurakannan vahvana.

– Se on vähän niin, jos golfaaja päättäisi, että hän golfaa ihmisten nurmikolla ja pyytäisi pitämään nurmikot kunnossa. Metsästäjien kehoitus voisi olla, että pitäkää puutarhat kunnossa, että peurat pääsevät syömään, Henrik Nordström virnistää.

Oman elantonsa kannalta Nordström on huomannut peurojen aiheuttaman muutoksen. Parikymmentä vuotta sitten kesäkukat kävivät puutarhasta hyvin kaupaksi. Nyt niitä ostaa enää aniharva, jolla on aidattu istutusalue.

– Jotkut vielä yrittää laittaa kesäkukkia rapun pieleen, mutta kun ne on seuraavana yönä syöty, niin ei siinä ole mitään järkeä, puutarhuri kertoo.

Mihin suuntaan peurakanta menee?

Skärlandetin alueella toimii kaksi metsästysseuraa, Öreberga jaktlag ja suurempi Skärlandet-Torsö jaktförening. Viime metsästyskaudella seuroilla oli parisataa peurankaatolupaa ja niillä ammuttiin yhteensä lähes 250 eläintä. Yhdellä aikuisen luvalla voidaan kaataa kaksi vasaa.

Nyt seurat ovat anoneet lupia saman verran kuin viime vuonna. Skärlandet-Torsö jaktföreningenin Marcus Biström arvioi, että peurakanta on nyt hieman pienempi kuin vuosi sitten.

– Kävin vapun tienoilla Skärlandetissa ja näin yhden illan aikana 90 peuraa. Viime vuonna samaan aikaan nähtiin vielä enemmän, Biström kertoo.

Laskentaa on tehty aiempina vuosina vastaavina aikoina. Vaikka peuroja näyttäisi olevan parikymmentä prosenttia vähemmän kuin viime vuonna, niin Marcus Biström toteaa, että kanta on liian iso.

– Keväällä peurat kerääntyvät sinne, missä on ruokaa. Silloin peuroja myös näkyy enemmän, Biström muistuttaa.

valkohäntäpeura Tammisaaressa
Skärlandetin saarelta on laskettu tänä keväänä noin 200 peuraa.Heta Huhtamo

Samaa mieltä on Öreberga jaktlagetin Tom Damén, joka itse asuu saarella. Hän arvioi kannan pysyneen viimevuotisella tasolla. Viime viikolla hän laski tietä ajaessaan alueelta yli 190 valkohäntäpeuraa ja muutamia kauriita.

Peurojen aiheuttamat vahingot ovat hänelle tuttuja.

– Viime syksynä omalla kaurapellolla taloni vieressä kävi pari kuukautta yli 30 peuraa, niin sen tietää mitä jää jäljelle. Ei paljon mitään, kaikki oli syöty, Damén sanoo.

Tom Daménin seura olisi halunnut lisätä kaatolupia ja muuttaa lupakäytäntöä sellaiseksi, että yhdellä luvalla voisi metsästää kolme vasaa.

Riistakeskus on suositellut parinkymmenen prosentin lisäystä kaatolupiin Länsi-Uudenmaan peuratiheille alueille.

– Kyllä me olemme joka vuosi yrittäneet pienentää peurakantaa. Mutta olemme varmaan jatkuvasti arvoineet kannan liian pieneksi, Marcus Biström sanoo.

Uudenmaan riistapäällikkö Visa Erosen mukaan valkohäntäpeurakannan arvio sellaisilla alueilla, missä eläimiä on paljon, niin on miltei mahdotonta lumijälkienkään perusteella.

– Tavoitteena on saada valkohäntäpeurakanta pienenemään täällä ja laajemminkin läntisen Uudenmaan peuratiheillä alueilla. Siihen on pyritty suurella lupa- ja saalismäärällä sekä saaliin naarasosuuden kasvattamisella. Kannan tulevan kehityksen kannalta oleellista olisi saada vasovien naaraiden määrä pienemään, riistapäällikkö sanoo.

Ensi syksynä Skärlandet-Torsö jaktföreningenin Marcus Biström uskoo peurojen määrän vähentyvän. Oma vaikutuksensa on myös Skärlandetissa vierailevilla susilla ja siellä asuvista ilveksistä, joista tänä keväänä on tehty useita havaintoja.

Peurakannan harventamiseen tarvitaan uusia keinoja

Tammisaaren peuratihentymä ei ole ainutlaatuinen. Maa- ja metsätaloustuottajien kenttäjohtaja Timo Leskinen laskeskelee liiallisen peurakannan aiheuttavan ongelmia yli kymmenen riistanhoitoyhdistysten (rhy) alueella.

Viime metsästyskaudella kannan kasvu saatiin ehkä pysäytettyä tihentymäseuduilla.

– Joka vuosi on ammuttu ennästysmäärä peuroja, mutta kun se ei riitä. Vielä enemmän on tarve, Timo Leskinen painottaa.

Kartta valkohäntäpeurojen levinneisyydestä.
Laura Merikalla/ Yle Uutisgrafiikka

Esimerkiksi Punkalaitumen rhy:n alueelta ammuttiin liki 70 peuraa tuhannelta hehtaarilta, mutta sekään ei Leskisen mukaan riitä kannan pienentämiseen.

Luonnonvarakeskuksen arvio Punkalaitumen peuratiheydestä liikkuu nyt yli 90 eläimen määrässä tuhannella hehtaarilla. Naapurikunnassa Urjalassa luku on 75.

MTK on jo pitkään vaatinut tehotoimia peurojen vähentämiseksi (siirryt toiseen palveluun). Ongelma-alueilla rypsin, rapsin, herneen, härkäpavun ja kauran viljely on käynyt mahdottomaksi, koska peurat syövät pääosan sadosta.

– On hieman akateeminen kysymys, onko peuroja 90 vai 75 tuhannella hehtaarilla. Niitä on joka tapauksessa ainakin kaksin- tai kolminkertaisesti liikaa, Leskinen sanoo.

Ongelmana on myös tarkkojen kanta-arvioiden puuttuminen. Luke on rakentamassa uutta ja tarkempaa kannanarviointimenettelyä, joka saataneen kattavasti käyttöön parin vuoden kuluttua.

Tämä on vähän älytön tilanne. Yritetään kaikin voimin saada kantaa leikattua, mutta kovalla ruokinnalla pidetään peurakannan vasatuotto ihan tapissa.

Timo Leskinen, kenttäjohtaja MTK:n metsälinja

Leskinen on kuullut tilanteiden kärjistymiestä myös saaristossa. Kaikki metsästysseurat eivät ole heränneet tilanteeseen ja ymmärtäneet, kuinka paljon peuroja pitäisi ampua.

Kolme vuotta on MTK:n kenttäjohtajan mukaan yritetty erilaisin suositusten mukaan saada tihentymäalueiden peuroja vähennettyä. Kannanleikkausta ei ole kaikesta huolimatta saatu käyntiin. Leskinen vähentäisi heti talviruokintaa.

– Tämä on vähän älytön tilanne. Yritetään kaikin voimin saada kantaa leikattua, mutta kovalla ruokinnalla pidetään peurakannan vasatuotto ihan tapissa, Leskinen ihmettelee.

Metsästysseurat ovat tässä avainasemassa. Joissain seuroissa ammutaan jopa 150 peuraa tuhannelta hehtaarilta. Kaikissa metsästysseuroissa ei homma kuitenkaan toimi sujuvasti. Jäsenkohtainen kiintiöinti sopii normaalitilanteisiin, mutta tihentymäalueilla siitä pitää Timo Leskisen mukaan luopua.

Lue myös

Tehostettu jahti on vähentänyt pienten hirvieläinten ja autojen yhteentörmäyksiä

Peuroja on enemmän kuin koskaan – ja nyt ne tungeksivat jo puutarhoihin ja teille: "Ihmisten sietokyky alkaa ylittyä"

Yli 30 hirveä, peuraa tai villisikaa jää auton alle keskimäärin joka päivä – marraskuu on riistakolareiden synkin kuukausi

Maistuisiko peura? Riistalihaa halutaan taas avittaa kaiken kansan ruuaksi

Järeät keinot käyttöön Vantaalla: peura ammuttiin pihamaalta – Mikä ratkaisuksi kasvavaan peurakantaan? Keskustele