1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. arkeologia

Suomussalmen Kiantajärven muinaishauta koruineen on poikkeuksellinen koko maan historiassa – vastaavia voisi löytyä enemmänkin, jos siihen olisi rahaa

Suomessa arkeologinen tutkimusrahoitus on vaatimatonta. Jos se olisi samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa, tietoisuus Suomen muinaisuudesta olisi huomattavasti laajempaa.

arkeologia
Kuvassa lapio, rikkalapio, lasta, mitta ja muoviastia sekä kuoppa.
Tältä näytti rautakauden korujen löytöpaikka, josta löytyi myös luunpala.Timo Sihvonen / Yle

Suomussalmelta Kiantajärven rannalta löytynyt muinaishauta on saanut useamman asiantuntijan vakuuttumaan, että kyseessä on jopa poikkeuksellinen löytö.

– Tämä on hyvin merkittävä koko Suomen historiassa. Esimerkiksi näin hyvin säilyneitä esineitä rautakaudelta löytyy hyvin harvoin, sanoo Museoviraston amanuenssi Sami Raninen.

Ranisesta maanantaina löytynyt luunpalanen yhdessä muinaisesineiden kanssa viittaa vahvasti siihen, että kyseessä on ihmisen hauta, vaikka vielä ei ole pystytty todentamaan, kuuluuko luu esimerkiksi eläimelle.

– Palanut luunpalanen viittaa vahvasti siihen, että kyseessä on ollut ihmisen polttohautaus. Olisi kummallista, että palanut eläimen luu löytyisi muinaisesineiden vierestä.

Vapun jälkeen Kiantajärven rannalta löytynyttä hopeista rannerengasta Raninen pitää korkealaatuisena hopeasepän työnä.

– Olen siitä hyvin innoissani!

Samaan innostukseen liittyy myös Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan rautakautisesta asutuksesta väitöskirjan tehnyt arkeologi Ville Hakamäki.

– Minäkin pidän hyvin todennäköisenä vaihtoehtona, että se on hauta. On valtakunnallisellakin tasolla hienoa, että Kainuusta löytyy tällaisia loistoesineitä.

Arkeologi: Kainuu on ollut vilkas keskuspaikka ja sitä pitäisi tutkia tarkemmin

Jos kyseessä on hauta, kuka siihen on haudattu? Onko hauta voinut kuulua Kainuussa ohikulkumatkalla olleelle tai ryöstön kohteeksi joutuneelle?

– Järvenrannasta löytyvä hauta, jossa on tällaisia koruja, viittaavat vahvasti paikalliseen asukkaaseen. Jos halutaan väittää toista, niin sille pitäisi löytää erityisiä perusteluita, mitä ainakaan minun tiedossani ei ole, summaa amanuenssi Sami Raninen.

Jokainen uusi löytö tarkentaa ja pakottaa korjaamaa aikaisempia käsityksiä historiasta. Viikon sisällä löydettyjen korujen ja luunpalasen myötä voidaan entistä painokkaammin päätellä, että Kainuussa on hankittu kaupankäynnillä varallisuutta ja sijoitettu sitä hautoihin.

Kuvassa rautakauden aikaiset otsakoru sekä rannekoru.
Suomussalmelainen metallinetsijä löysi Kiantajärven rannalta ohimokorun ja rannerenkaan. Arkistokuva.Timo Sihvonen / Yle

Muinaiset kainuulaiset ovat asuneet yhteiskunnassa, jossa vaurauden on pitänyt näkyä ulospäin. Löydettyjen esineiden ja haudan myötä myös Hakamäki vahvistaa tätä käsitystä.

– Kainuu on ollut hyvien vesireittien varrella sijaitseva vauras ja vilkas keskuspaikka, josta on aina ollut yhteydet joka ilmansuuntaan, minkä takia esineistöä on paljon.

Hakamäestä Kainuussa esineistöä on muuhun Pohjois-Suomeen verrattuna niin paljon, että maakuntaa pitäisi tutkia laajemminkin.

– On valitettava tosiasia, että järviä säännöstellään ja rantojen lähellä olevat kohteet kärsivät vahinkoja.

Muinaisten esineiden löytyminen on kansalaisarkeologien varassa

Mitä löytyneelle luunpalaselle ja muinaiskoruille jatkossa tapahtuu?

– Löydöt päätyvät Helsinkiin Museoviraston arkeologiseen kokoelmaan, jossa ne säilytetään sekä näyttely- ja tutkimustoiminnan käytössä, sanoo amanuenssi Sami Raninen.

Muinainen luunpala Tapani Rostedtin kädessä.
Luun pala löytyi korujen löytöpaikalta, kun Kainuun museon arkeologi Tapani Rostedt oli tutkinut paikkaa noin puoli tuntia. Arkistokuva.Timo Sihvonen / Yle

Kiantajärven ranta olisikin jatkossa laajemman tutkimisen arvoinen paikka, mutta Suomessa arkeologinen tutkimusrahoitus on vaatimatonta. Ranisen mielestä se on harmi, sillä jos se olisi samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa, tietoisuus Suomen muinaisuudesta olisi huomattavasti laajempaa.

– Jostakin pitäisi löytää rahoitusta arkeologisiin kaivauksiin.

Museovirastossa ollaankin kiitollisia asiantuntevista, vastuullisista ja lainkuuliaisista metallinetsijöistä, eli niin sanotuista kansalaisarkeologeista, jotka tekevät merkittäviä löytöjä. Muinaismuistolain mukaan muinaisjäännöksistä on ilmoitettava Museovirastoon (siirryt toiseen palveluun).

Nyt Suomussalmen kohde jätetään omiin oloihinsa, joka ei ole amanuenssi Sami Ranisesta huono vaihtoehto. Tulevaisuuden arkeologeillekin pitää taata löytämisen riemua.

– Sitä paitsi silloin jollakin voi olla käytössä vielä parempia tutkimusmenetelmiä. Kyllä sitä vielä tutkitaan ja paljonkin, mutta milloin ja kenen toimesta, sitä en tiedä.

Pitäisikö sinun mielestäsi tutkia Suomen rautakauden historiaa tarkemmin? Keskustelu on auki 14.5 kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi