1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. omavaraisuus

Pandemian lisäksi tarvitaan vain yksi asia, ja koko maailma suistuu raiteiltaan – Miika Vanhapiha valmistautuu sivilisaatiomme romahtamiseen

Kun koronavirus levisi Suomeen, Miika Vanhapiha oli siihen valmis. Hän on varautuja.

omavaraisuus
Miika Vanhapiha nojaa poikkipuuhun pihallaan Forssassa.
Varautuminen ja omavaraisuus eivät onnistu yksin. Oma yhteisö on varautujan turva.Lauri Rautavuori / Yle

Pohjois-Forssan reunamailla sijaitsee tontti.

Tavarantäyteinen pihapiiri tuntuu kahden maailman kädenpuristukselta. Sovussa ovat maastokuvioitu Land Cruiser, VW Transporterin penkeillä kehystetty kesäkeittiö, siellä täällä lojuvat työkalut, eläinten taljat ja kallot, kasvimaat ja kasa piikiveä.

On kuin muinainen suomalainen metsän mies olisi viskattu aikakoneella nykyisyyteen, jossa hän yhä totuttelee elämään.

Eikä totuus ole vertauksesta kovin kaukana. Pihan isännässä Miika Vanhapihassa elää mennyt ja nykyinen. Hän on varautuja, omavaraisuutta tavoitteleva muinaistekniikoiden osaaja ja vuorenvarma siitä, että ennen pitkää koko sivilisaatiomme romahtaa.

Miika Vanhapiha rakentamassa kasvihuonetta pihallaan Forssassa.
Varautujalta eivät projektit lopu. Uusi kasvihuone vanhan rinnalle on taas yksi pieni askel kohti omavaraisempaa elämää.Lauri Rautavuori / Yle

Tontilla on pari varastorakennusta ja vanhasta kyläkaupasta remontoitu valkoinen omakotitalo.

Miehen ruutupaita ja kangasshortsit ovat nähneet parhaat päivänsä. Varvassandaalit riittävät jalkineiksi kevätsäässä.

Vanhapiha ottaa vastaan tuttavallisella kädenheilautuksella ja keskeyttää nikkaroinnin hetkeksi. Tekeillä on uusi kasvihuone, jonne tulee multaisa kohopenkki sekä hyllyjä ruukuissa kasvatettaville yrteille, mausteille ja lääkekasveille.

53-vuotias Vanhapiha elää kumppaninsa ja pienen poikansa kanssa omavaraisuuteen pyrkivää elämää. Tällä hetkellä he tuottavat tarvitsemistaan kaloreista vuositasolla noin 20 prosenttia. Se ei kuulosta paljolta, mutta prosessi kohti omavaraisuutta vie vuosia.

Täytyy selvittää, mikä omalla tontilla kasvaa, minne aurinko osuu eri vuodenaikoina, millainen maaperä on ja miten itse haluaa tavoitella omavaraisuutta.

– Kukaan ei ole omavarainen läpi elämänsä, ja sataprosenttinen ruokaomavaraisuus on täysin teoreettista.

Miika Vanhapihan perheen kasvimaa.
Pihan kasvimailla kasvaa valkosipulia, porkkanaa, kaskinaurista, musta-, kaura- ja punajuurta, punaviinimarjaa, lanttua, herukkaa, pensasmustikkaa, raparperia ja härkäpapua.Lauri Rautavuori / Yle

Omavaraisuudessa on muitakin puolia. Yksi niistä on energia ja lämmitys. Tällä hetkellä Vanhapihan talo lämpiää puulla ja tarvittaessa sähköpattereilla.

Sähköverkosta irtautuminen on unelma, mutta se vaatii arvokkaita uusiutuvan energian ratkaisuja, kuten aurinkovoimaa.

– Sähkönsiirto verkkoon on puhtaasti kapitalistista sijoitustoimintaa, jossa tehdään ihmisten kustannuksella voittoa kasvottomille ulkomaisille sijoittajille. Sen pitäisi olla kansalliseen omavaraisuuteen liittyvä strateginen infra, Vanhapiha suomii.

Vain kato tai sota puuttuu

Omavaraisuuteen pyrkiminen on osa varautumista. Miika Vanhapiha varautuu pahimpaan – siihen, kun kaikki romahtaa.

Ajatus sivilisaation romahtamisesta vuonna 2020 tuntuu oudolta. Koronakin lienee ennen pitkää vain muisto. Kohtahan meillä on rokote.

Venäläis-yhdysvaltalainen romahdusteoreetikko Dmitry Orlov jakaa romahduksen viiteen vaiheeseen.

Ensimmäisessä vaiheessa romahtavat talous ja rahoitusjärjestelmät. Toisen eli kaupallisen romahduksen myötä ruokaa ei enää ole kaupassa kuin ennen. Kolmannessa vaiheessa valtiollinen johto on menettänyt legitimiteettinsä eivätkä kaikki palvelut pelaa. Neljännessä, sosiaalisen romahduksen vaiheessa yhteiskuntaa ei enää ole. Viidennessä vaiheessa ihmiskunta elää apokalyptistä kannibalismihelvettiä.

Miika Vanhapiha istuu varastossaan.
Vanhapihan parkkaamossa ja varastossa on ainakin valkohäntäpeuran-, ketun- ja oravannahkoja. Hän käsittelee raakavuotia taljoiksi, turkiksiksi sekä erilaisiksi nahoiksi. Niistä valmistuu perinteisiä käsitöitä, kuten laukkuja, jalkineita sekä vaatteita.Lauri Rautavuori / Yle

Koronapandemia ei ole syössyt maailmaa Orlovin asteikolle. Tosin talous on rajusti alamaissa, ja toisen tason pahoinvointitaskuja lienee syntynyt.

Vanhapiha ajattelee, että yksittäinen asia, vaikka niinkin vakava kuin pandemia, ei vielä horjuta sivilisaatiota. Paljon ei kuitenkaan tarvita, että teollisten yhteiskuntien rakenteet alkavat murtua.

Silloin alkaa tapahtua, jos poikkeusolot luoneen pandemian lisäksi esimerkiksi talousromahdus riistäytyy pelastamattomaksi.

Oleellista on, että ihmisiltä katoaa käsitys kokonaiskuvasta, kun asiat menevät tarpeeksi monimutkaisesti pieleen. Miten epätietoisuus vaikuttaisi ihmisten käyttäytymiseen, kun jo nyt ollaan osittain eristyksissä ja varovaisia, Vanhapiha kysyy.

– Sitten onkin yhtäkkiä lähes kahdeksan miljardia reagointitapaa. Jos niistä yksi erityisen huono mutta hyvältä vaikuttava ja vaikutusvaltainen saa kannatusta, soppa sakenee.

Vanhapiha toteaa, että romahduksen ennustaminen täydellisesti on mahdotonta. Nytkin voi olla käynnissä jokin prosessi, jonka leimahdettua liekkiin ylitämme tietyn kynnyksen.

– Kun se ylittyy, koko systeemi kokee nopean tilamuutoksen. Se voisi olla esimerkiksi jokin käsittämätön Jenkki-Kiina-kuvio, joka johtaa johonkin, joka taas johtaa johonkin.

Hirven kallo, jonka toinen sarvi on vino.
Eläinten kallot ovat osa Miika Vanhapihan kodin ja pihan estetiikkaa. Ne eivät ole pelotteita tai voiton merkkejä vaan kielivät Vanhapihan uskomuksista. Tämä vinosarvinen hirvi oli jo eläessään vammautunut. Se symboloi keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä.Lauri Rautavuori / Yle

Miika Vanhapiha kiinnostui romahduksen anatomiasta opiskellessaan arkeologiaa Helsingin yliopistossa. Opinnot vakuuttivat, että kaikilla sivilisaatioilla on parasta ennen -päiväys. Sen umpeuduttua vallitsevat rakenteet murenevat, ja ihmiset joutuvat hajalleen ja etsimään uusia tapoja elää.

Kokonaisvaltainen romahdus tulee ennen pitkää tapahtumaan, siitä Vanhapiha on varma. Globalisaation yhteen nivoma maailmanjärjestys sortuu dominoefektin lailla.

– Nykyaika on systeemisesti kestävä vain tiettyyn pisteeseen asti. Kaikki osat ovat niin vahvasti kytköksissä toisiinsa, että sitten kun jotain menee, menee kaikki.

Muinaisten alueellisten sivilisaatioiden sortumiseen liittyi aina kolme asiaa: kato, sota ja taudit. Vanhapihan mukaan niiden järjestys vaihteli, ja mukana oli usein jokin sosiaalinen lisäulottuvuus. Esimerkiksi sosiaalinen epätasa-arvo saattoi johtaa sotaan, joka johti katoon, joka johti tauteihin.

– Luulen, että tämä pätee edelleen. Nyt meillä on tauti. Tähän vielä kato tai sota.

Tätä on oikea varautuminen

Nojatuolissa istuva Vanhapiha kaapii mukinsa pohjalta viimeisiä kaakaojäämiä ja hieroo paljaita jalkojaan yhteen pitääkseen ne lämpiminä. Puiden lisääminen kamiinaan unohtui maailmanlopusta keskustellessa.

Vaikka Vanhapihan visiot ovat synkkiä, hän ei ole synkkä mies. Hän on löytänyt rauhan ja onnen tavastaan elää.

Omavaraisuudessa ja varautumisessa ei ole kyse jyvien ja itsensä jemmaamisesta muun yhteiskunnan ulottumattomiin. Vanhapiha puhuu aineettomasta varautumisesta; sosiaalisesta ja kulttuurisesta omavaraisuudesta.

Aineeton varautuminen lähtee siitä, että oma pää on suhteellisen kasassa. Olosuhteista riippumatta täytyy tietää, kuka on ja mitä haluaa. Jos kohtaa vastoinkäymisiä elämässä, ne eivät saisi halvauttaa. Mielenterveyteen kannattaa panostaa.

Tomaatit kasvamassa Miika Vanhapihan kodin sisällä ikkunan äärellä.
Myös sisällä kasvaa. Tomaatti on Vanhapihan suosikki.Lauri Rautavuori / Yle

Sitten ovat muut ihmiset: perhe, muu suku, ystävät ja samanmieliset hengenheimolaiset. Yhteisöt.

– Sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä asioista pitkäkestoisiin ja vakaviin asioihin varautumisessa.

Sosiaaliset piirit kannustavat ja helpottavat lahja- ja vaihtotalouden pyörittämistä. Materian eri jalostusasteisiin ei usein pääse käsiksi ilman muita ihmisiä.

Muutettuaan nykyiseen kotiinsa Vanhapiha tutustui alueen muihin isäntiin metsästysseuran kautta. Kun hän pääsi kärryille, millaisia tyyppejä he ovat, missä he asuvat ja mitä he tekevät, tuli olosta kodikas.

– On tosi kiva, kun naapuri yhtäkkiä soittaa käyneensä kalassa, ja että yksi hauki olisi ylimääräisenä.

Vanhapihan mukaan nykyihmisen sosiaalinen elämä on pirstaleinen, kun elinkeinot eivät tiivisty pieniin kyläyhteisöihin. Monen "heimo" on hajallaan, mikä tuo haasteita logistiikkaan ja vaihdantaan.

– Mutta joskus nettikin riittää. Kysyt vaikka neuvoa johonkin pulmaan ystävältä Skypessä. Nettiyhteys on tärkeä, vaikka kuinka olisi tällainen eräromanttinen omavaraistelija.

Myös kulttuuritaso on merkittävä. Kun ihminen valitsee tietyn elämäntavan, hänellä on tietyt arvostukset, prioriteetit ja tietty etiikka, joista pitää kiinni.

Miika Vanhapiha käsittelee piikiveä kotipihallaan Forssassa.
Miika Vanhapiha opetti muinaistekniikoita Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa kymmenisen vuotta. Piikivestä hän käsittelee työkaluja. Tällä hetkellä mies työskentelee Suomen Käsityöteollisuuden oy:ssä Forssassa.Lauri Rautavuori / Yle

Vanhapihan tapaan elää ja ajatella liittyy paljon sellaista, mikä eroaa selvästi valtaväestöstä. On oleellista hyväksyä, että kaikkia ei kiinnosta.

– Vaikka omasta mielestä muu ihmiskunta menee kohti tuhoa, ei muille voi kauheasti saarnata. Tee vain omaa juttuasi, josta tykkäät. Se jo tavallaan riittää.

Vanhapiha kuvailee modernia kulttuurikuvaa huomiotalouden ympärillä pyöriväksi kuhinaksi. Kaikki brändäävät itseään. Myös hän.

Vanhapiha esittelee elämäänsä uudella Madventures-kaudella, ja sammenluola-nimimerkillä on Instagramissa vajaat 1 500 seuraajaa. Mutta kuhina ei vie miestä eteenpäin.

– Minua kannattelevat ne syvät yhteyden kokemukset elonkehään ja maailmaan. Niitä jäsennän oman perinteemme kautta. Koen tässäkin olevani omavarainen.

Varautujan neuvot korona-ajasta selviämiseen

Miika Vanhapihan kumppani ja poika ovat haastattelun ajan Tammelassa rakentamassa yhteiskanalaa ystävänsä kanssa. Perhe on tarkka käsihygieniasta ja etäisyyksistä.

Vanhapiha kiinnitti huomionsa koronavirukseen jo tammikuussa, jolloin tauti oli valtaosalle pelkkä uutisotsikko jostain kaukaa. Hän seurasi viruksen leviämistä tiiviisti.

– Me olimme jo käyneet melko pitkän sopeutumisprosessin läpi, kun asia tuli kaikkien tapetille. Hankimme hyvissä ajoin lisää käsidesiä, kertakäyttöhanskoja ja joitain ruokatarvikkeita.

Miika Vanhapiha käsittelee kivääriä pihallaan Forssassa.
Omavaraisuuteen ja varautumiseen kuuluu metsästys. Vastamaalattu kivääri on mukana karhunpyynnissä. Ase on venäläinen, 1800-luvun lopulla suunniteltu Mosin-Nagant, jonka Vanhapiha on tuunannut mieleisekseen. Takana roikkuvat ansaraudat.Lauri Rautavuori / Yle

Kun muu Suomi alkoi reagoida COVID-19:ään, Vanhapiha perheineen seurasi yhteiskunnan sopeutumista ja reagoi siihen. He alkoivat käydä kaupassa enintään kerran viikossa tilaamalla tuotteet etukäteen verkosta. Muutoin arki ei juuri muuttunut.

– Tämä on korostanut havaintoa, että valitsemamme elämäntapa on meille oikea. Jos korona ei mene tämän pahemmaksi, seuraava pandemia voi mennä. On todella tärkeä ja hieno asia, että on ruokaturvaa ja omavaraisuutta.

Vanhapiha uskoo, että juuri nyt elämme koronan kannalta vaarallista aikaa, sillä ihmiset saattavat höllätä rajoitusten noudattamisessa liikaa. Varautuja arvelee, että kesäkuun loppuun mennessä huomaamme tartuttavuusluvun taas kohonneen.

Pandemiasta huolimatta Suomi on yhä yltäkylläisyyden keskellä. Materiasta ei ole pulaa.

Toinen asia on kansan henkinen kantti, josta maamme johtajatkin kantavat huolta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin pitivät kuukausi sitten yhteisen tiedotustilaisuuden, jossa he valoivat uskoa suomalaisiin koronan keskellä.

Varautuja Miika Vanhapihalla on neuvoja. Hän suosittelee kaikkia kysymään itseltään, miten olen reagoinut tilanteeseen.

– Jos henkinen puoli on ollut koetuksella, mitä voin sille tehdä? Onko oman hyvinvoinnin kannalta jäänyt hoitovelkaa? Olenko ajautunut liian yksikseni tai teenkö liikaa töitä?

Häpeän tunnetta ei kannata kuunnella kovin tarkasti, jos se on oman henkisen hyvinvoinnin tiellä. Vanhapiha ottaa esimerkiksi kasvomaskit.

– Vaikka kasvomaskin käyttö tuntuisi itselle tärkeältä, saattaa siinä olla kulttuurimme luoma kynnys. Olenko nyt joku pelle? No et ole.

Miika Vanhapiha istuu kotipihansa kesäkeittiössä Forssassa.
Vanhapihan kotipihalla moderni ja muinainen ovat sulassa sovussa. Kesäkeittiön istuimet ovat Volkswagen Transporterin penkkejä.Lauri Rautavuori / Yle

Jos varautuminen kiinnostaa syvemmin, Vanhapiha rohkaisee astumaan sen polulle. Varautujaksi ryhtyminen on eko- ja kulttuuriteko, hän sanoo.

– Mitä pidemmälle varautumista vie, sitä selkeämmin kulttuuriset ja henkiset ulottuvuudet tulevat mukaan. Mitä jos olisinkin jotenkin tuottavampi itselle ja yhteisölle?

Kevätaurinko lämmittää keskeneräisyyttä huokuvaa pihaa Forssan maaseudulla. Keskeneräisyys on asia, joka varautujan tulee hyväksyä. Koskaan ei ole perillä. Matkalla on jo perillä.

Tavoitteita pitää silti olla. Seuraavana päivänä Miika Vanhapiha päivittää tiliään Instagramissa. Päivityksestä tykkää 148 seuraajaa. Uusi kasvihuone on nyt valmis.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin klo 23:een asti.

Katso Yle Areenasta: Perjantai-dokkari: Romahdusheimon soturi (2016)

Lue seuraavaksi