1. yle.fi
  2. Uutiset

Brasiliansuomalainen Karlo Majuri taistelee Amazonian koronakaaoksessa talvisodan opein: "Nyt pommi on koronavirus"

Hätä alueella on suuri, Majuri kertoo. Kohtalokas pysähdys Brasiliassa mullisti hänen suomalaisen isänsä elämän 1950-luvulla.

koronavirus
Suuri hautausmaa
Satoja koronavirukseen kuolleita on haudattu Nossa Senhora Aparecidan hautausmaalle Manausin kaupungissa.Raphael Alves / EPA

Montevideo– Uuuuuh, vaikertaa suomalaistaustainen Karlo Majuri videopuhelussa Manausin kaupungissa Luoteis-Brasiliassa.

Se tarkoittaa, että alueen koronatilanne on tuskallinen. Kymmeniä Majurin tuttavia on yhtäkkiä sairastunut, kuollutkin. Myös väkivaltaiset ryöstöt ovat lisääntyneet Manausissa.

Monen asukkaan päivittäinen elanto riippuu työskentelystä katukauppiaana, kuten banaaninmyyjänä tai autonpesijänä. Pormestari Arthur Virgílio Neto ei ole julistanut ulkonaliikkumiskieltoa, koska pelkää sen johtavan levottomuuksiin.

– Se olisi kuolemanlaukaus. Monet ryöstelevät, koska heillä ei ole työtä. Tilanne on huolestuttava. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu, Majuri sanoo.

Karlo Majuri
Karlo Majurin suomalainen isä kertoi hänelle paljon tarinoita talvisodasta.Karlo Majuri

Koko Brasiliassa vahvistettuja koronatartuntoja on yli 240 000 ja kuolleita yli 16 000. Luoteisessa Amazonasin osavaltiossa terveydenhuolto ja hautajaispalvelut ovat romahtaneet.

"Isä näki paljon nälkää"

Markkinointialan konsulttina työskentelevä Karlo Majuri, 59, on sekä Brasilian että Suomen kansalainen. Hänen isänsä oli suomalainen, tosin suomea poika ei juuri puhu.

Laatokan Karjalasta kotoisin ollut Arvo Majuri kertoi pojalleen paljon talvi- ja jatkosodasta. Hän oli teini-ikäinen ja toimi lähettinä suojeluskuntapojissa ja sotapojissa. Tarinat olivat surullisia.

– Isä näki paljon nälkää ja koki kylmyyttä ja kärsimystä. Hän menetti ystäviä, tovereita ja sukulaisia. Joku päivä saattoi olla hyvä ja seuraava todella huono. Isä opetti, että pitää olla valmiina kaikkeen, Majuri kertoo.

Arvo Majuri toimi lähettinä sotilaspojissa 14-vuotiaana.
Arvo Majuri (vas.) toimi suojeluskuntapoikana 14-vuotiaana.Majurien kotialbumi

Näillä opeilla brasiliansuomalainen kertoo valmistautuneensa elämään ja nyt koronaan. Hän säästi rahaa ja käytti sitä vain välttämättömyyksiin.

Jo ennen koronaa hän säilytti pakastimessaan kuukauden ruokavarastoa. Kun korona saapui, hän laajensi varaston 45 päiväksi. Se sisältää esimerkiksi säilykkeitä, lihaa, kanaa, makkaraa, papuja, riisiä, voita, makaronia, jauhoja ja suolakeksejä.

Tällä hetkellä Majuri puolisoineen käy kaupassa kahdesti kuussa. Tuoreet vihannekset tilataan kotiin.

– Emme mene ulos tai puhu kenellekään. Korona voi odottaa kadunkulmassa. Vaimoni on todella peloissaan, hän sanoo.

Naiset halaavat ruumisarkun äärellä.
Amazonin alkuperäiskansat surivat koronavirukseen kuollutta johtajaansa Messias Kokamaa hautajaisissa 14. toukokuuta.Raphael Alves / EPA / AOP

Ahtaus mutkistaa koronatoimia

Brasiliassa presidentti Jair Bolsonaroa on arvosteltu koronan vähättelemisestä. Epidemian aikana jo kaksi terveysministeriä on lähtenyt erimielisyyksien takia. Luiz Henrique Mandettan Bolsonaro erotti huhtikuussa, ja perjantaina erosi seuraaja Nelson Teich.

Amazonasin terveydenhuollossa oli jo aiemmin pulaa resursseista, kuten lääkäreistä ja suojavarusteista. Korona on levinnyt myös joidenkin alueen alkuperäiskansojen pariin. Suosituksia etäisyydestä on hankalaa noudattaa pienissä kylissä ja ahtaissa kodeissa, Majuri sanoo.

– Alueella on todella kuuma. Miten kymmenen ihmistä pysyy kahdessa huoneessa 40 asteen lämmössä? He tarvitsevat ruokaa. Moni sanoo, että kuolee mieluummin koronavirukseen kuin nälkään.

Kartta Brasiliasta.
Harri Vähäkangas / Yle

Majuri tekee markkinointitöitä supermarketeille kotoaan, mutta nyt projektit ovat koronan vuoksi jäissä tai asiakkaat maksavat viiveellä. Hän laskee, että säästöt riittävät 3–4 kuukaudeksi.

– Ilman säästöjä olisin vaikeuksissa. Monilla ystävistäni on hienoja taloja ja velkaa, mutta nyt heillä ei ole rahaa, kun töitä ei ole. Minä säästin mieluummin kuin ostin luksustalon. Kiitän isääni siitä, että hän ohjasi minua.

Rakkaus esti Suomeen paluun

Isä Arvo Majuri päätyi Brasiliaan vuonna 1951. Hän pelkäsi uutta sotaa Neuvostoliiton kanssa ja aikoi muuttaa Yhdysvaltoihin, Karlo Majuri kertoo.

Välipysähdyksen Rio de Janeirossa piti kestää pari päivää. Siellä suomalaiseen kuitenkin törmäsi bussipysäkillä avolava-auto, ja hän joutui kuudeksi kuukaudeksi sairaalaan. Toivuttuaan Majuri alkoi tehdä hanttihommia, sillä rahat oli ryöstetty onnettomuudessa. Hän jäi maahan, rakastui ja sai kuusi lasta.

Vuonna 1961 syntyi Karlo. Hänestä piti tulla Kaarlo, mutta brasilialaisen äidin mielestä siinä oli liikaa a-kirjaimia.

Virgínia Celme Prado da Fonseca ja Arvo Majuri menivät naimisiin Belo Horizonten kaupungissa vuonna 1956.
Virgínia Celme Prado da Fonseca ja Arvo Majuri menivät naimisiin Belo Horizonten kaupungissa vuonna 1956.Majurien kotialbumi

Karlo Majuri on ollut Suomessa kerran. Hän asui neljä kuukautta Espoossa vuonna 2017. Tarkoitus oli jäädä Suomeen, opiskella kieltä ja gastronomiaa. Majuri haaveilee omasta ravintolasta, joka tarjoaisi brasilialais-suomalaista ruokaa.

– Tunsin olevani Suomessa kuin kotonani. Edes talven kylmyys ja pimeys eivät haitanneet minua. Se oli minun maani, hän kertoo.

Sitten Majuri kävi Brasiliassa tapaamassa lapsiaan. Heitä on viisi: Camilla, Anneli, Anna, Arvvo ja Maria. Brasilialaisen vaimon mielestä Arvo oli liian lyhyt, joten nimeen lisättiin toinen v-kirjain.

Brasilian-visiitistä tuli kuitenkin kohtalokas, niin kuin isän matkasta 66 vuotta aiemmin. Karlo Majuri nimittäin rakastui – entiseen vaimoonsa ja Arvvon äitiin, joka asui Manausissa. He palasivat yhteen yhdeksän vuoden eron jälkeen.

Miehet kantavat ruumisarkkuja.
Muualta saapuneiden ruumisarkkujen lastia purettiin Manausissa 8. toukokuuta.Raphael Alves / EPA / AOP

"Tämä on kuin sotatalous"

Unelma Suomeen muutosta elää Majurin sydämessä edelleen.

Nyt suunnitelmana on kuitenkin selvitä päivästä toiseen, hän sanoo. Hän on tehnyt kriisisuunnitelman: lisää lukkoja kotitaloon ryöstöjen estämiseksi ja ulos vain, jos on aivan pakko.

Majuri auttaa vapaaehtoistyönä naapuruston pienyrityksiä, kuten leipomoita, saamaan somessa tunnettuutta ja selviämään.

– Ihmiset ovat peloissaan. Emme tiedä, kuinka kauan tilanne kestää. Poliitikot eivät tiedä, taloustieteilijät eivät tiedä. Kaikki on jäissä, suunnitelmia ei voi tehdä.

Karlo ja Arvo Majuri vuonna 1996
Karlo ja Arvo Majuri vuonna 1996. Karlo sai isältään lahjaksi pelipaidan ja leikki amerikkalaista jalkapalloilijaa. Arvo kuoli vuonna 1997.Majurien kotialbumi

Majuri uskoo, että isä koki talvisodassa jotakin samankaltaista: pelkoa, epävarmuutta ja säännöstelyä.

– Tämä on kuin sotatalous. Talvisodassa ei ollut aina ruokaa eikä tuoreita vihanneksia. Oli vain lunta ja pommeja. Nyt pommi on koronavirus.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23:een asti.

Lue lisää:

Laittomat metsurit ja kaivostyöläiset uurastavat Amazonin sademetsässä koronaviruspandemiasta huolimatta

Brasiliassa alkaa tutkinta ex-oikeusministerin väitteistä: Yrittääkö presidentti Bolsonaro vaihtaa poliisijohdon mieleisekseen?

Lue seuraavaksi