Analyysi: Onko koronavirus sittenkin vaarallisempi kuin Suomessa aluksi kuviteltiin?

Suomalaisten on yhä vaikea arvioida, onko hallitus mitoittanut toimensa oikein koronavirusta vastaan, pohtii maailman koronatilannetta tiiviisti seuraava toimittaja Mika Mäkeläinen.

koronavirus
Hoitaja purkaa kenttälaboratoriota päivän päätteeksi Mehiläisen drive in koronatestauspaikalla.
Hoitaja purkaa kenttälaboratoriota 24.4. päivän päätteeksi Mehiläisen drive-in koronatestauspaikalla.Mårten Lampén / Yle

Maailman kamppailussa koronavirusta vastaan yksi peruskysymyksistä on se, kuinka vaarallisesta viruksesta oikein on kyse.

Tuoreimmat tutkimukset maailmalta viittaavat valitettavasti siihen, että koronaviruksen aiheuttamaa kuolleisuutta on Suomessa aliarvioitu.

Kuolleisuudesta näyttää tulleen nyt niin arka asia, että sen paremmin viranomaiset kuin poliitikotkaan eivät halua enää esittää siitä täsmällisiä arvioita.

Inhimillisesti ja poliittisesti se on ymmärrettävää – kukapa haluaisi joutua virhearvioinneistaan tilille tai tikun nokkaan.

Päätöksenteon avoimuuden ja poliittisen vastuun kannalta vaitonaisuus on kuitenkin ikävää. Jos emme pysty arvioimaan, kuinka vaarallisena hallitus pitää koronavirusta, emme pysty arvioimaan, onko hallitus mitoittanut toimensa oikein.

Hallitus on sanonut pyrkivänsä avoimuuteen, mutta ministerien suusta ei ole viime aikoina kuultu vastausta tähän peruskysymykseen: Mikä on nykyinen käsitys siitä, kuinka suuri osa tartunnan saaneista kuolee?

Arvio on pohjana erittäin kauaskantoisille päätöksille; kyse on mahdollisesti tuhansista ihmishengistä ja kymmenistä miljardeista euroista.

Arvio kuolleisuudesta on olennainen myös silloin kun päätetään onko tarkoitus vain pitää epidemiaa jotenkin aisoissa, vai pitäisikö se yrittää tukahduttaa mahdollisimman tehokkaasti.

Emme siis tiedä, yrittääkö hallitus esimerkiksi ampua hyttystä tykillä tai taltuttaa norsua ritsalla.

Emme pysty päättelemään, haaskataanko suhteellisen harmittomaan virukseen vuosikymmenen talouskasvu, vai aiheutetaanko puolivillaisella virustorjunnalla yhä vain suurempia menetyksiä tulevaisuudessa.

Vai pystyisimmekö sittenkin?

Yksi selkeä tapa mitata koronaviruksen vaarallisuutta on infektiokuolleisuus. Kyse on siitä, kuinka suuri osa tartunnan saaneista kuolee.

Kuolleiden määrän vertaaminen vain vahvistettuihin tartuntoihin antaisi liioitellun vaarallisen kuvan viruksesta, koska todellisia tartuntoja uskotaan olevan moninkertaisesti havaittuihin tartuntoihin verrattuna.

Vahvistettuihin tartuntoihin perustuva niin sanottu tapauskuolleisuus olisi helpompi laskea, mutta kertoisi lähinnä siitä, kuinka aktiivisesti missäkin maassa on haluttu tai pystytty testaamaan ihmisiä.

Kuvassa on hegityssuojaa käyttävä sairaanhoitaja.
Sairaanhoitaja puki suojavarusteita ylleen maaliskuun lopussa Vantaalla. Kuvituskuva.Emmi Korhonen / Lehtikuva

Hallituksen muistiossa (PDF) 16. maaliskuuta (siirryt toiseen palveluun) infektiokuolleisuudeksi arvioitiin 0,05–0,1 prosenttia. Tämä perustui Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvioon.

Korkeintaan yksi tuhannesta sairastuneesta siis kuolisi, joten koronavirus ei olisi dramaattisesti kausi-influenssaa vakavampi. Vakavassakin epidemiassa kuolleiden määrän uskottiin nousevan Suomessa korkeintaan reiluun 3 000:een.

Siitä arvio on vähitellen kivunnut korkeammaksi. Kuukautta myöhemmin THL:n johtava asiantuntija Jussi Sane kertoi, että uusimmassa mallinnuksessa kuolleisuudeksi Suomen väestössä arvioitiin 0,2 prosenttia.

Samaan aikaan Yle kertoi kuitenkin riippumattoman tutkijaryhmän mallinnuksesta, jossa infektiokuolleisuus esimerkiksi Uudenmaan väestössä arvioitiin lähes yhdeksi prosentiksi.

Ero ei ole akateemista pilkunviilausta, vaan se on dramaattinen. Suomen väestön yli pyyhkivässä epidemiassa korkeampi arvio voisi tarkoittaa jopa muutamia kymmeniä tuhansia kuolleita.

Tämän jälkeen tarkkoja ennusteita ei ole juuri rohjettu esittää. Tutkijoiden mielipiteet ovat sen verran ristiriitaisia, että Suomen viranomaiset eivät enää halua ottaa asiaan täsmällistä kantaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL avasi viime viikolla osittain mallinnuksensa perusteita (siirryt toiseen palveluun). Samalla THL viittasi kansainvälisten arvioiden infektiokuolleisuudesta osuvan välille 0,2–0,8 prosenttia (siirryt toiseen palveluun), mutta ei enää esittänyt omaa arviotaan Suomen väestön osalta.

THL:n johtava asiantuntija Jussi Sane korostaa Ylelle, että lopulta kuolleisuus riippuu voimakkaasti iästä, mikä on nähty epidemian alusta lähtien. Siksi kuolleisuus riippuu paljolti siitä, miten vanhimpia ikäluokkia pystytään suojaamaan sairastumiselta.

Väestön ikäjakauma, terveydenhuollon kuormitus ja perussairaudet toki vaikuttavat lopputulokseen, mutta Helsingin yliopiston tutkijatohtorin Tuomas Aivelon mukaan erot eri kehittyneiden maiden välillä tuskin nousevat suuriksi.

– Sama virus se kuitenkin on, joten ei ole syytä olettaa, että kuolleisuudessa olisi kertaluokan eroja, Aivelo kertoo Ylelle.

Uusimmat tutkimukset maailmalta ovat päätyneet siihen, että koronatartunnan saaneita on ollut yllättävän vähän.

Se on paradoksaalisesti huono uutinen, koska piilossa ei näytä olevan aivan valtavaa oireettomien tartunnan saaneiden joukkoa – ja näin ollen tauti olisi keskimäärin vakavampi kuin esimerkiksi THL on olettanut.

Indianan osavaltiossa Yhdysvalloissa on juuri tutkittu koronaviruksen leviämistä suhteellisen laajalla otoksella. Tartunnan saaneiden pieni osuus (alle kolme prosenttia väestöstä) näyttää yllättäneen monet tutkijat. Infektiokuolleisuudeksi arvioitiin lähes 0,6 prosenttia (siirryt toiseen palveluun).

Espanjassa yli 60 000 ihmistä kattaneen vasta-ainetutkimuksen (PDF) perusteella (siirryt toiseen palveluun) sairastuneita puolestaan oli viitisen prosenttia väestöstä, ja tartunnan saaneista yli prosentti on kuollut.

Kolmannen tutkimuksen, Ranskassa tehdyn tuoreen mallinnuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) tartunnan saaneita olisi todennäköisesti alle viisi prosenttia väestöstä, eli sairastamalla hankittuun laumasuojaan olisi sielläkin vielä hyvin pitkä matka. Infektiokuolleisuus Ranskassa arvioitiin 0,7 prosentiksi.

Eri puolilla maailmaa tehtyjä tutkimuksia yhdistävä vertaisarvioimaton yhteenveto (siirryt toiseen palveluun) on päätynyt keskimäärin 0,75 prosentin infektiokuolleisuuteen.

Mikä näille tutkimuksille on yhteistä? Ainakin se, että infektiokuolleisuus on korkeampi kuin mitä terveysviranomaiset Suomessa ja Ruotsissa ovat arvioineet.

Ruotsin tie näyttää siis entistä kivisemmältä ja pidemmältä. Niin myös Suomen, jos on kuviteltu, että vaivihkaa laumasuoja alkaisi hillitä epidemiaa Suomessakin. THL:n vasta-ainetutkimuksissa (siirryt toiseen palveluun) viruksen saaneita on löytynyt erittäin vähän.

Kun olosuhteet muuttuvat ja tiedot tarkentuvat, on vain hyvä, jos tutkijoiden, viranomaisten ja poliitikkojen näkemykset jalostuvat.

Ja parempi olisi, jos kaikilla riittää valmiutta muuttaa mieltään rivakasti, jos tosiasiat antavat siihen aihetta.

Kaikkein parasta olisi, jos koronakurssin muutokset ja takinkäännökset tehtäisiin avoimesti ja aiemmat virhearviot tunnustaen, mutta se voi olla jo liikaa vaadittu.

Jonkinlaista itsearviointia on luvassa perjantaina, jolloin hallituksen on tarkoitus pitää tilannekatsaus strategiastaan ja epidemiologisesta arviostaan.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Luotettavia koronauutisia nopeasti suoraan puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus