20 vuotta vanha metsänhoitostrategia päivitetään Kokkolassa – luontoharrastaja toivoo, että metsien virkistyskäyttö olisi uudistuksessa tärkeä arvo

Edellinen strategiapäivitys tehtiin 2000-luvun alussa. Siitä puuttuvat esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja hiilitaseen vaikutukset metsänhoitoon.

metsät
Ahti Räinä nojaa jykevään puuhun metsässä.
Kaupungin metsänhoitostrategiasta puuttuvat muun muassa ilmastonmuutoksen ja hiiliviisaan metsänhoidon vaikutukset metsänhoitoon.

Arto Jokela kävelee hehtaarin kokoisella hakkuuaukolla Kokkolan Santahaassa. Suositulta ulkoilupaikalta on kaadettu reilusti yli satavuotiasta metsää.

Lähiluonnossa paljon liikkuva mies on harmissaan.

– Nämä ovat keskustan lähellä olevia vanhoja metsiä. Tulee paha mieli, kun katsoo tätä hakkuuraiskiota. Luonnossa liikkuminen on tärkeää virkistyksen kannalta, mutta kun törmään tällaiseen aukkoon, se ikään kuin nollaa jo saadun hyvän mielen, Jokela sanoo.

Santahaassa oleva aukko on noin hehtaarin kokoinen. Jokela laskee, että siitä on saatu hakkuutuloja ehkä noin 15000 euroa, mistä pitää vielä vähentää metsän uudistamiseen menneet kulut.

– Ei yli satavuotiaan metsän hakkaaminen tuosta hinnasta ole sen arvoista. Sillä on suurempi virkistysarvo.

Arto Jokela ei ole ollenkaan avohakkuiden kannalla. Hänen mielestä kaupungin pitäisi jättää lähiliikunta- ja ulkoilupaikat kokonaan hakkaamatta ja muissakin kohteissa pitäisi siiryä aukko- ja pienaukkohakkuista yläharvennukseen, jossa poimitaan vahvimmat yksilöt ja metsä jää pystyyn kasvamaan.

Toki metsässä paljon liikkuva Jokela tietää, että kauniita, koskemattomiakin paikkoja on.

– Kaupungin pitäisi säästää osa vanhoista metsistä. Täällä voisi olla joku ihan koskematon paikka, jossa puut olisivat pitkälti yli satavuotiaita, Jokela miettii.

Mies seisoo hakkuuaukealla.
Arto Jokela toivoo, että lähiliikunta-alueet säästyisivät avohakkuilta.Kalle Niskala / Yle

Ilmastonmuutos ja hiilitase

Kokkolan kaupungin metsänhoitostrategian päivittäminen on nyt ajankohtaista. Edellinen strategiapäivitys tehtiin 2000-luvun alussa. Uusi päivitys valmistuu todennäköisesti keväällä 2021.

– Viimeisen 20 vuoden aikana on noussut uusia haasteita muun muassa ilmastonmuutoksen ja hiiliviisaan metsänhoidon vuoksi. Niitä asioita täytyy tarkastella vanhojen haasteiden lisäksi, kaupungin metsäinsinööri Ahti Räinä sanoo.

Räinän mukaan kysymys esimerkiksi metsien hiilitaseesta puhuttaessa on laaja ja monitasoinen. Metsänhoidolliset tavoitteet määrittelemällä määritellään osin samalla myös keinoja, Räinä arvelee.

– Se, että puuston kasvu ja hiilen sidonta pysyy hyvänä, lisätäänkö puumäärää per hehtaari, lisätäänkö kokonaispuumäärää tai keskitytäänkö siihen, että runkojäreys lisääntyy – mikä otetaan tavoitteeksi, määrittelee aika pitkälle keinojakin.

Hakkuuaukio ilmasta kuvattuna.
Kokkolan kaupunki hakkaa muutaman hehtaarin vuodessa päätehakkuutaKalle Niskala / Yle

Räinän mukaan Kokkolan kaupunki uudistaa metsää noin 20–25 hehtaaria vuodessa, mikä on 0,6 prosenttia kokonaispinta-alasta.

Avohakattavia kohteita tästä on noin puolet. Kohteet ovat monesti sellaisia, joissa luontainen uudistuminen ei eri syistä onnistu. Metsälaki edellyttää, että taimikko on alalle tietyssä ajassa.

Hän toteaa, että jos valtuusto edellyttää nykyisen tasoista rahallista tuottoa ja päätehakkuut lopetetaan, hakkuupinta-ala kolminkertaistuu poimintahakkuilla.

– Onko parempi, että hakataan jossain hehtaari aukkoa tai tehdään 3-4 hehtaaria poimintahakkuuta. Hakkuujäljet näkyvät joka tapauksessa. Näitä pitää pohtia, minkä linjan omistaja metsilleen ottaa.

Keskustelua metsien hoidosta käydään julkisuudessa aika ajoin. Keskustelulla esimerkiksi hiilisidonnasta, jatkuvasta kasvatuksesta ja ilmastonmuutoksesta sekä metsänhoidollisen tiedon kertymällä on vaikutusta tehtäviin linjauksiin, Räinä arvelee.

– Jokaiseen aikaan kuuluu, että asioita tehdään sen hetkisen parhaan tietämyksen mukaan. Meillä on nyt paljon paremmin tietoa esimerkiksi metsien vaikutuksesta hiilitaseeseen. Varmaan jonkunlaisia muutoksia strategiaan tulee, pitää tullakin ja asioiden pitää mennä eteenpäin.

.

Kanto hakkuuaukealla.
Kannot ovat nykymetsän lahopuuta ja lannoitetta hakkuun jälkeen. Kalle Niskala / Yle

Jatkuva kasvatus ei sovi kaikille metsille

Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remeksen mukaan jatkuva kasvatus on metsänhoitoa ilman avohakkuuta. Se pitää metsän aina puustoisena, kun puuta poistetaan vanhimmasta päästä.

Puhutaan "peitteisestä metsän kasvatuksesta", Remes sanoo.

– Jatkuva kasvatus ei sovi kaikille metsille. Esimerkiksi alueilla, joilla on juurikääpää, sitä ei suositella.

Jatkuvan kasvatuksen yleistymistä jarruttavat mahdolliset metsän tuhoriskit, korjuukustannukset ja mahdolliset korjuuvauriot.

– Jatkuvan kasvatuksen hyviä puolia ovat metsän jatkuva hiilensidonta, metsän visuaalisuus ja monimuotoisuus. Lisäksi porotalousalueella säilyy jäkälät. Joka asialla on omat puolensa, Remes sanoo.