Vaasan hallinto-oikeuden päätös viivyttää ja pienentää Soklin kaivoshanketta

Oikeus hylkäsi osan louhintaluvista. Kaivosyhtiö ei kommentoi päätöksen vaikutuksia hankkeen kannattavuuteen.

Soklin kaivos
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston katselmus Soklin alueella vuonna 2015. Kuvan joki on Kemijoki.
Vaasan hallinto-oikeus muutti Pohjois-Suomen aluehallintoviraston Soklin kaivokselle antamaa ympäristölupaa muun muassa Kemijokeen päästettävän fosforin osalta. Oikeus pudotti suurimman sallitun määrän Yaran alun perin hakemaan määrään, vaikka avi oli sitä luvassaan nostanut. Arkistokuva.Tapani Leisti / Yle

Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi toukokuun alussa valtaosan Soklin kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalousluvasta tehdyistä valituksista.

Oikeus kuitenkin hylkäsi merkittävän osan kaivosyhtiö Yaran saamasta louhimisluvasta, tiukensi jätepäästöjen rajoja ja määräsi lisää selvityksiä ympäristövaikutuksista, mikä nostaa Soklin kustannuksia.

Kaivosyhtiö Yaran mukaan päätös viivyttää kaivosta vuosia. Päätöksen vaikutusta hankkeen kannattavuuteen Yara ei vielä kommentoi.

Soklin kaivoshanketta on ajettu Itä-Lapin Savukosken kuntaan vuosia muun muassa työllisyysperustein. Se jakaa kuntalaisten mielipiteet ja sitä on vastustettu muun muassa poronhoidolle koituvan haitan perusteella.

Alueen luonto on poikkeuksellista, sillä siellä esiintyy esimerkiksi Soklin-ahoina tunnettuja laaksonpohjaniittyjä.

Merkittävän louhosalueen lupa hylättiin

Hallinto-oikeus hylkäsi osan kaivosyhtiö Yaran Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta saamasta luvasta. Merkittävin hylkäys koskee lupaa malmien louhimiseen Soklin Pierkulin alueelta.

Alueen fosfaattivaranto on peräti 16 prosenttia koko Soklin arvioidusta tuotosta.

Soklin kaivoksen koko fosfaattivaranto on Yaran lupahakemuksen mukaan 122 miljoonaa tonnia. Siitä 100 miljoonaa on arvioitu saatavan Loitsanan alueen louhoksista ja 20 miljoonaa Pierkulin alueelta.

Pierkulin louhos tulisi käyttöön viimeisenä fosfaattivarantona, joten yhtiöllä on aikaa hakea sille uutta lupaa jos haluaa.

Soklin kaivoshanke
Pierkulin alueen louhintaluvan peruminen oli merkittävä muutos Soklin luvituksessa. Kaivosyhtiö tosin voi hakea sinne uutta lupaa.Jyrki Lyytikkä / Yle

Yaran Sokli -hankkeen vetäjänä vuosikymmenen ollut Eero Hemming ei halua kommentoida Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä vielä. Siihen perehdytään ensin pääkonttorissa Oslossa.

– Se ei ole ihan sen mukainen mitä me ajattelimme. Emme pysty kommentoimaan mitään ennen kuin se on se hyvin tarkkaan luettu, vastaa Yaran Hemming kysymykseen, edistääkö hallinto-oikeuden ratkaisu Soklin kaivoksen toteutumista.

Vesittääkö hallinto-oikeuden ratkaisu Yaran Soklin investoinnin?

– Muuta en osaa sanoa vielä kuin että se vaikuttaa aikatauluun. Mitään muuta siitä ei voi sanoa ennen kuin siihen on tarkemmin tutustunut.

Puhutaanko kuukausista vai vuosista?

– Vuosista, vastaa Hemming.

Yaralla on oikeus hakea muutoksenhakulupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Oikeus: Weser-tuomio ei sovellu Sokliin

Vaasan hallinto-oikeus pohtii Sokli-päätöksessään myös Euroopan unionin tuomioistuimen EUTI:n vesiensuojelun ennakkotapausta, joka tunnetaan Weser-tuomiona.

Viime vuonna korkein hallinto-oikeus hylkäsi Finnpulpin hakeman sellutehtaan ympäristöluvan keskeisenä perusteluinaan Weser-tuomio. Korkeimman oikeusasteen ratkaisu oli historiallinen. Oikeus tyrmäsi Suomen metsäteollisuuden kaikkien aikojen suurimman investoinnin.

Finnpulpin sellutehdas oli tulossa Kuopion Sorsasaloon Kallaveden rannalle. KHO:n mukaan tehtaan jätevesien fosforipäästöt olisivat pilanneet kasviplanktonin elinolot ja heikentäneet entisestään Kallaveden vedenlaatua.

Tämä oli KHO:n mukaan vastoin unionin vesistöjen tilaa parantavaa vesipuitedirektiiviä ja Weser-tuomiota, jonka mukaan valtion ei saa myöntää lupaa hankkeelle joka heikentää pintavesistön tilaa.

Vaasan hallinto-oikeuden mukaan Soklin ympäristölupaa ei ole syytä kumota vesipuitedirektiivin ja Weser-tuomion perusteella. Oikeuden mukaan Soklin jätevesien vaikutus Kemijoen ekologiseen tilaan olisivat vain vähäisiä ja kohdistuisivat vain lyhyelle matkalle kaivoksen jätevesiputken alapuolella.

Oikeuden Weser-pohdinnoissa ei mainita Nuorttijokea, jonka pilaantumisriskiin oikeus muuten kiinnitti päätöksessä huomiota.

Soklin alueella on poikkeuksellista luontoa

Pierkulin alueen louhintaluvan hylkäämisen syynä on louhosten mahdollinen tuhoava vaikutus Soklin alueen ainutlaatuisiin luontotyyppeihin. Alueen luonto on poikkeuksellista juuri maaperän lannoitemineraalin fosfaatin ja kylmän pienilmaston vuoksi.

Erityisesti hallinto-oikeus on ollut huolissaan siitä, kuivattaisivatko Pierkulin louhokset pohjavesiä ja tuhoaisivat Soklin-ahoina tunnetut harvinaiset luontotyypit.

Sokli erottuu kesällä siellä kävijälle ympäristöstä rehevyydellä. Alueella on myös erikoisia puuttomia tai lähes puuttomia Soklin ahoiksi kutsuttuja luontotyyppejä. Ahoja kutsutaan myös laaksonpohjaniityksi, laaksotundraksi tai aroksi.

Soklin ahojen ainutlaatuisuudesta ja kohtalosta kaivoshankkeessa ovat kantaneet huolta asiantuntijaviranomaisista ainakin Metsähallitus ja Lapin ELY-keskus.

Pierkulin alueen louhosten pohjavesivaikutuksia koskevat selvitykset olivat Vaasan hallinto-oikeuden mielestä puutteellisia ja samoin tekniset ratkaisut ympäristövahinkojen rajoittamiseksi.

Syynä on louhosten riski pohjavesien alenemiselle, joka voi tuhota oikeuden erityiseksi luonnonolosuhteeksi katsomat Soklin ahot ja läheiset Natura suojelualueet.

Soklin louhosten valtaosa on tulossa Loitsana-nimiselle alueelle. Myös siellä on samanlaisia harvinaisia ahoja. Hallinto-oikeuden mielestä Loitsanan louhoksilta ei ole syytä evätä lupaa, koska sillä alueella harvinaiset ahot ovat hajallaan laikuittain.

Oikeuden mukaan Loitsanan ahot ovat myös osin jo häiriintyneitä alueella ”aikaisemmin tehtyjen toimenpiteiden johdosta”. Oikeuden päätös vaikenee siitä, mitä nuo aiemmat ahojen häiriintymistä aiheuttaneet toimenpiteet ovat olleet.

Soklin kaivoshankkeen kartta
Soklin suunniteltu kaivosalue sijaitsee Nuorttijoen ja Kemijoen vesistöjen tuntumassa. Lisäksi lyhyen matkan päässä sijaitsee muun muassa Urho Kekkosen kansallispuisto ja Värriön luonnonpuisto.Jyrki Lyytikkä / Yle

Vesistöpäästöjä tiukennettiin

Erityisen huolissaan hallinto-oikeus vaikuttaa olevan Nuorttijoen ainutlaatuisen taimenkannan kohtalosta kaivoshankkeessa.

Nuorttijoessa elää ja lisääntyy luonnontilainen ja perimältään ainutlaatuinen taimen- ja harjuskanta. Joen taimenkanta kuului viimeisiin Suomessa elävistä luonnonvaraisesti lisääntyvistä järvivaelluksen tekevistä taimenkannoista. Taimen nousee Suomen puolelle jokeen kutemaan Venäjältä Nuorttijärvestä.

Oikeus kumosi ja palautti Nuorttiin vaikuttavia Sokliojan ja Yli-Nuorttin uomien siirtoa koskevia vesitalouslupia aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

Soklin vaikutusalueelta Nuorttijokeen laskevien Sokliojan ja Yli-Nuorttin uomia siirrettäisiin ja vesiä käytettäisiin kaivoksen tarpeisiin. Muutos vähentäisi Nuortin virtaamaa. Lisäksi Nuorttijokeen laskettaisiin kaivosalueen pinta- ja kuivatusvesiä.

Hallinto-oikeuden mukaan kaivoshankkeen jätevesien kuten kuivatusvesien fosforipitoisuus on puutteellisesti selvitetty. Veden väheneminen voi heikentää virtaamaa ja Nuorttin taimenen kutusoraikot voi tukkia kasautuva kiintoaines haitaten mädin ja pienpoikasten kehittymistä.

Soklin kaivoksen käsitellyt jätevedet on määrä laskea putkea pitkin Kemijokeen. Oikeuden mukaan merkittävin haitallinen aiheutuu fosforista. Oikeus pienensi aluehallintoviraston myöntämää fosforipäästöä ja määräsi kaivosyhtiön varustautumaan tehokkaammalla poistotekniikalla.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä myös näpäytetään Pohjois-Suomen aluehallintovirastoa, joka nosti lupapäätöksessään Kemijokeen sallitun fosforimäärän ilman Yaran hakemusta 624 kilosta vuodessa 930 kiloon vuodessa.

Hallinto-oikeus muistutti, ettei aluehallintovirasto saa myöntää lupaa suuremmalle päästömäärälle kuin on haettu ja laski rajan haettuun.

Oikeus: Päästöhaitat poronhoidolle lieviä

Soklin kaivos tulisi Suomen suurimman paliskunnan Kemin-Sompion laidunmaille. Poronhoitajien paliskunta vastustaa laidunmaidensa heikennystä. Pelkoa on myös Soklin malmion radioaktiivisten niobimalmien uraanin ja toriumin päästöistä ja riskiä poronlihan maineelle.

Hallinto-oikeus totesi, että kaivoshanke aiheuttaa poronhoidolle laidunalueiden menetyksiä, pirstoutumista ja vaikeuttaa porojen kulkemista ja kuljettamista. Oikeuden mukaan ympäristönsuojelulaki säätelee vain päästöjen haittavaikutuksia, mutta ei alueiden käytön haittoja.

Sen mukaan alueiden käyttö on ratkaistu Soklin osayleiskaavassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla vuonna 2017.

Oikeus toteaa, että kaivoksen mahdollisia melu ja pölyhaittoja porotaloudelle seurataan. Oikeus arvioi, että porotaloudelle ei aiheudu kaivoksesta huomattavaa päästöhaittaa.

Soklin hankkeessa kaivosyhtiö Yaran ei ole tarkoitus hyödyntää uraania ja toriumia. Niiden louhimiseen ja rikastamiseen tarvittaisiin kokonaan eri lupa.

Soklin kaivoksen pitää seurata ja raportoida radioaktiivisista mineraaleista louhittavan fosfaatin joukossa. Säteilyturvakeskus ja lupaviranomaiset eivät ole pitäneet radioaktiivisia mineraaleja kaivoksen riskinä, mutta yhtiölle on määrätty niitä koskeva tarkkailu- ja raportointivelvoite.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23 asti.

Lue myös:

Kaivos uhkaa tuhota 10 000 vuotta vanhat asuinpaikat – muinaisjäänteet tutkitaan kaivosyhtiön laskuun vuosituhannen laajimmissa kaivauksissa

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus