Nelilapsinen perhe elää luontaistaloudessa ilman jääkaappia ja sisävessaa – Janne Utriainen: Meillä on täällä kaikki, mitä tarvitsemme hyvään elämään

Katja Jomppanen ja Janne Utriainen ovat asuneet 12 vuotta luontaistaloudessa Inarissa.

omavaraistalous
Katja Jomppanen ämpärit kädessä Turvejärven luontaistilan pihassa.
Katja Jomppanen päivittäisissä vedenkantopuuhissa. Vesi tulee kaivosta pumppaamalla tai järvestä kantamalla. Myös puuhuolto, ruokahuolto ja muut askareet hoituvat entisajan malliin. Tilalla ei ole telkkaria, jääkaappia eikä sisävessaa.Vesa Toppari / Yle

Turvejärven pihapiirissä on näennäisessä sekamelskassa eri toimintoja. Klapikasa on helposti lähestyttävissä lähellä taloa, heinäpaalit muoveissaan vähän kauempana. Kelkka on pihassa ja auto talviteloilla.

Karjasuojan pariovien takaa kuuluu eläinten ääniä. Kaiken päällä tuivertaa Inarin puhuri, tällä kertaa alle 20 metriä sekunnissa.

Täällä, yli sata kilometriä kuntakeskuksesta, asuvat Katja Jomppanen ja Janne Utriainen neljän tyttärensä kanssa. He pitävät luontaiselinkeinotilaa vanhalla Palton suvun talvipaikalla Inarista pohjoiseen.

Perhe on asunut tilalla vuodesta 2008 asti.

Jomppasen perheen lapset Inka (vas.), Inari, Ida ja Elle ja äiti Katja Jomppanen.
Inga (11), Inari (13) ja Ida (12) olivat muiden suomalaislasten tapaan etäkoulussa pari kuukautta, muuten poikkeusaika ei ole juuri perheen elämään vaikuttanut. Nelivuotias Elle-Karen ja äiti Katja Jomppanen ovat olleet tyytyväisiä, kun kotiaskareissa on ollut mukana useampi käsipari. Samppa-poni on tilan uusimpia tulokkaita.Vesa Toppari / Yle

– Siitä alkaen on luontaiselinkeinoilla tultu toimeen. Paikan luonne on säilynyt samana jo toistasataa vuotta. Nykyään lapset piipertää tuolla marjojen, sienten ja perunoiden perässä ihan niinkuin arjessa, Janne Utriainen kertoo.

Pariskunnan mielestä tämä oli täydellinen asuinpaikka heille. Kalavedet olivat lähellä ja kentällä kasvoi heinää. Vain lampaat ja muut eläimet puuttuivat. Rakennuksetkin olivat valmiina ja pariskunta pääsi elämään unelmaansa luonnon parissa.

Muutto Turvejärvelle oli heidän kannanottonsa kerskakulutukseen ja ilmastonmuutokseen.

Janne Utriainen istuu tuolissa.
Janne Utriainen on toiminut kokkina ja eräoppaana sekä Jäämerellä kalastajana ja hylkeenpyytäjänä.Vesa Toppari / Yle

– Muut saavat tehdä oman ratkaisunsa, mutta me taistelemme ilmastonmuutosta vastaan näillä keinoin, luonnonmukaisesti. Meillä on täällä kaikki mitä tarvitsemme hyvään elämään ja se riittää, Utriainen sanoo.

Etelän miehenä Jannella on kuitenkin pohjoinen sielu ja niin on Katja-vaimollakin. He ihmettelevätkin sitä, kuinka ihmiset koko ajan tuumivat mistä he ovat joutuneet luopumaan muuttaessaan korpeen.

– Ei mistään. Päinvastoin ollemme saaneet paljon. Olen syntynyt vuonna 1970 ja kasvoin kuulemaan, että demokratia kulkee käsi kädessä markkinatalouden kanssa. Vapaa maailma tarkoitti länsimaista kulutusmallia, kaikki muu oli lapsellista illuusiota. Mutta maailma pelastuu vain, jos vähennämme kulutusta, Utriainen lataa.

Mallina perinteinen inarilainen elämäntapa

Perheen pihapiiri on perinteinen inarilainen asuinkenttä, jossa rakennukset ovat ripoteltuina tarkoituksensa mukaisesti ympäri aukeaa päätalon ollessa keskellä kummulla.

Paikalla on aina harjoitettu pienimuotoista maanviljelyä, tehty heinää, pidetty lehmiä, lampaita ja kanoja, on kalastettu, metsästetty ja kerätty kasveja. Välillä on tehty klapeja lämpimikseen.

Näistä on saatu kasaan toimeentulo, jota on paikattu perinteiseen inarilaiseen malliin porohommilla ja vaihdantataloudella.

Elle Jomppanen katselee tietokoneelta juttuja.
Kokonaan eivät Turvejärven asukkaat ole maailmasta eristäytyneet. Kannettavilla tietokoneilla pidetään yhteyttä sukulaisiin vaikkapa Australiassa. Ellen vuoro skypettää.Jarmo Siivikko / Yle

Perhe on pyrkinyt omaksumaan saman perinteisen inarilaisen elämäntavan siinä määrin kuin se on mahdollista. Vain sähköt, liesi ja lämmitin ovat nykyajan kotkotuksia, joita perhe tarvitsee. Pakastin on välttämätön ruoan säilytyksen kannalta ja ruoan välivarastointi sujuu kylmälaukun ja kylmäpatruunoiden avulla.

Maitotuotteet ja muut jääkaappitavarat pakataan jo kaupassa kylmälaukkuihin. Talvella eteisessä säilyy kylmänä kaikki tarvittava ja kesää varten poimitaan järvestä jääpalat jo talvella.

– Kun ottaa vain tarpeellisen määrän esille pakastimesta, hävikkiä ei tule, Katja Jomppanen kuvailee jääkaapittomuuden etuja.

Lasten läppärit ja isännän kirjoittamiseen käyttämä tietokone ovat käytössä, mutta televisiota ei pirtissä ole. Talossa ei ole myöskään mikroa eikä sisävessaa. Radio luo nurkassa tunnelmaa.

Luontaistalouden hyödyt korostuvat poikkeusaikana

Vaikka koronan tuoma eristys ja kotona pysyminen on ollut monelle perheelle suuri muutos tänä keväänä, tässä perheessä normaaliin arkeen ei ole tullut juuri minkäänlaista muutosta.

Korkeintaan poikkeusaika on saanut pohtimaan luontaistalouden etuja.

– Nähdään tämän lähiruuan arvo, mitä meillä on ympärillä, se superfood. Maanviljelijät, kalastajat, poromiehet, marjanpoimijat, sienestäjät saavat arvonsa takaisin tässä, Janne Utriainen pohtii.

Janne Utriaisen ja Katja Jomppasen talo Inarin Turvejärvellä.
Turvejärven tilalla on vielä metriset hanget, vaikka eletään jo toukokuun loppupuolta.Vesa Toppari / Yle

Lähes ainoana poikkeuksena normaaliin korona-ajassa on se, että lapset Inari (13), Ida (12) ja Inga (11) ovat opiskelleet etänä pari kuukautta. Tämä aika on merkinnyt heille vähän pidempiä yöunia, kun ei ole tarvinnut kukonlaulun aikaan mennä tien poskeen koulutaksia odottamaan. Koululle Sevettiin on matkaa 40 kilometriä.

Aika on ollut myös nuorimman, äidin ja isän silmäterän Elle-Karenen (4) mieleen, sillä pikkusisko on nauttinut isompien seurasta täysin siemauksin etäkoulun aikana.

Katja Jomppanen puolestaan on ollut iloinen saadessaan välillä apua kotiaskareisiin, kuten eläinten hoitoon, vedenhakuun, polttopuuhuoltoon, ruoanlaittoon ja talon lämmitykseen.

Katja Jomppanen keittiössä laittamassa vohveleita.
Katja Jomppanen touhuaa tarmokkaasti päivästä toiseen tilan töissä. Hän ihmettelee välillä kuitenkin, kuinka ihmeessä kiire voi yllättää muuten niin verkkaisessa elämässä. Haaveissa siintää pienimuotoinen maatilamatkailutoiminta vielä joskus.Vesa Toppari / Yle

Sairastuminenkaan ei saanut luopumaan elämäntavasta

Kun luontaistila Turvejärvelle perustettiin, isäntä toimi myös kalastajana Inarilla. Melko pian kävi selväksi, ettei pelkän kalastuksen varaan voisi jäädä, jotain muutakin pitäisi keksiä.

Aikansa ensin eräoppaana toimittuaan Utriainen vaihtoi vielä kerran ammattia ja päätyi ajamaan kalarekkoja Norjaan.

Reissuilla oli aikaa ajatella ja Utriainen onkin tätä nykyä myös kirjailija. Rekkakuskin hommat saivat jäädä, kun häneltä diagnosoitiin lihasrappeumasairaus ALS.

Pian tuli selväksi, ettei isäntä sairautensa takia enää voi osallistua tilan raskaisiin, fyysisiin töihin ja perheen oli valittava, lähdetäänkö Turvejärveltä vai karsitaanko joitakin tilan raskaimpia töitä. Katja ei jaksanut yksin hoitaa kaikkia askareita.

Poismuutto ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.

– Sonnista jouduimme luopumaan ja siitä saatiin yhden talven lihat, Utriainen kertoo.

Inari Jomppanen harjaa ponia.
Inari Jomppanen sai 500 euron apurahan Turvejärvellä järjestettävään lähiruokatapahtumaan, jossa poimitaan marjoja, kalastetaan ja touhutaan kotieläinten kanssa. Tapahtuma toteutetaan täysin ilman sähköä: ruoanlaitto tehdään puuhellalla ja avotulella.Vesa Toppari / Yle

Tyttäret ovat omaksuneet vanhempiensa ajatukset luonnonmukaisesta elämästä siinä määrin, että kun keskustelu Jäämerenradasta oli kiivaimmillaan he lähettivät yksissä tuumin kaikki Angry Birds-lelunsa takaisin Peter Vesterbackalle. Toimi oli vastalause hänen ratasuunnitelmilleen.

Tytöt olivat ottaneet selvää Jäämeren radan linjauksista ja saaneet selville, että toteutuessaan rata kulkisi juuri heidän tilansa maitten läpi.

– Meidän kanssa ei leikitä ja me ei leikitä sinun kanssa, kuuluivat tyttöjen terveiset Vesterbackalle.

Turvejärven talon musta lammas Laku.
Lampaat ja kanat ovat tärkeässä osassa Turvejärven tilalla. Laku poseeraa.Vesa Toppari / Yle

Lue myös:

Japanilais-suomalainen perhe rakentaa unelmien ekoelämää lappilaiselle pikkukylälle – tuulivoimala ja villiruoka takaavat omavaraisuuden

Nainen hylkäsi kaupungin ja mukavuudet, muutti ypöyksin korpeen ja raivasi vanhasta, hylätystä tilasta itselleen onnen: "Ihmisen pitää saada nähdä taivaanranta"

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus