1. yle.fi
  2. Uutiset

Louhisaaren kartanolinna Askaisissa oli viimeisimpänä Mannerheimin suvun omistuksessa – hyvän ruuan ystävälle talon historia on oikea aarreaitta

Louhisaaren emännät olivat taitavia talousihmisiä, joiden hyppysistä syntyi myös peräpukamapulveria ja vinkkejä viinanpolttoon.

kartanot
Louhisaaren kartanolinna Askaisissa.
Louhisaaren barokkilinna Askaisissa on yksi Kansallismuseon kymmenestä museosta. Jari Pussinen/Yle

Louhisaaren kartanolinnaan Askaisiin odotetaan tänä viikonloppuna kävijöitä, joita kiinnostavat kummitusjutut. Mutta löytyy kartanosta muutakin ihmeteltävää muun muassa hyvän ruuan ystäville.

Kartanon historiaan liittyy kaksi aatelissukua. Flemingit omistivat Louhisaaren noin vuodesta 1450 alkaen. Mannerheim-suvulle kartano siirtyi noin sadan vuoden ajaksi vuodesta 1795 alkaen. Etenkin Mannerheimit tunnettiin hyvän ruuan ystävinä.

Linnan ensimmäinen Mannerheim oli Ruotsista 1783 Suomeen siirtynyt majuri Carl Eric Mannerheim (1759–1837.) Hän avioitui turkulaisen Vendla Sofia von Willebrandin kanssa ja asettui asumaan Louhisaareen. Carl Eric Mannerheim oli erityisen kiinnostunut maanviljelyksen edistämisestä ja puutarhanhoidosta.

Mannerheimin lapset vuonna 1881.
Mannerheimin sisarukset: keskellä Sophie, vasemmalla Carl, August ja Johan, oikealla Annicka ja Gustaf, istumassa Eva. Kuva on vuodelta 1881.Anni Voipio: Suomen Sotamarsalkka. WSOY, 1942, kuvaaja tuntematon. Wikimedia Commons.

Heidän poikansa Carl Gustaf Mannerheim (1797–1854) toimi virkauralla, mutta eniten häntä kiinnostivat koppakuoriaiset. Marskin isoisä keräsi jopa kansainvälistä mainetta hyönteistieteilijänä. Lopulta hänen kokoelmassaan oli noin 20 000 kovakuoriaislajia.

Kerrotaan, että Carl Gustaf Mannerheim kulkee edelleen Louhisaaressa nipistellen naispuolisia oppaita.

1832 hän solmi avioliiton Eva Wilhelmina von Schantzin kanssa. Evasta tuli tärkeä ihminen Louhisaarelle.

Maalaus marsalkan isoisästä Carl Gustaf Mannerheimista.
Carl Gustaf Mannerheim toimi maaherrana ja Viipurin hovioikeuden presidenttinä. Eniten häntä kuitenkin kiinnostivat kovakuoriaiset. Marsalkan isoisä kartutti innolla kokoelmaansa, usein vaimoltaan salaa. Jari Pussinen/Yle

Arkiruoka oli yksinkertaista mutta aina hyvin tehtyä

Kartanolinnassa syötiin ranskalaista ja venäläistä ruokaa. Omavaraisessa Louhisaaressa myös viljeltiin kaikkea mitä ylipäänsä oli mahdollista viljellä. Marjoja, hedelmiä, vihanneksia, perunaa.

Louhisaaren kartanon ruokapöytä.
Louhisaaressa keittiön korkeaa tasoa pidettiin kunniakysymyksenä. Piiraat ja muut venäläiset herkut kuuluivat pöydän erikoisuuksiin. Jari Pussinen/Yle

– Arkisin syötiin aika yksinkertaisesti, mutta silloinkin oli tärkeää, että ruoka oli hyvin tehty, kertoo Louhisaaren vastaava opas Camilla Adolfsson.

– Arkiruokana oli usein vasikanlihaa, koska maitolehmiä oli paljon. Helene-äidin pyynnöstä jopa kuljetettiin Rosa–niminen lehmä junalla Helsinkiin siellä koulua käyville Louhisaaren lapsille.

Äiti halusi varmistaa, että kaupungissakin tuleva marsalkka ja sisarukset saivat joka päivä tuoretta maitoa.

Louhisaaren vastaava opas Camilla Adolfsson.
Kansallismuseon Camilla Adolfsson tuntee Louhisaaren perin pohjin. Jari Pussinen/Yle

Isoäiti oli keittiön kuningatar

Kun Camilla Adolfssonilta kysyy, kuka Louhisaaren emännistä kunnostautui erityisen hyvin tehtävässään, tulee vastaus nopeasti ja epäröimättä.

– Sanoisin että kyllä se perheen kuuluisin herkkusuu oli marskin isoäiti Eva Mannerheim.

Marsalkka Mannerheimin isoäiti Eva Wilhelmina von Schantz.
Isoäidin kammaristaan Eva Wilhelmina Mannerheim (1810-1895) valvoi napakasti kartanon töitä. Kansallismuseo

Isoäiti Eva Mannerheim toimi perheen ruokaperheen välittäjänä ja tunnelman luojana, opetti lapsille englantia ja toi iloa ja onnellisuutta pöydän ympärille, kuten marsalkka Mannerheimin sisar Eva Mannerheim-Sparre on muistellut.

Varsinainen aarreaitta Louhisaaren arjesta kiinnostuneelle on teos Louhisaaren linnan talousreseptit. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemaan kirjaan on koottu taloudenpitoon ja terveydenhoitoon liittyviä ohjeita.

Jouni Kuurneen kirja Louhisaaren linnan talousreseptit.
Talousreseptikirjan oletetaan tulleen Louhisaareen Mannerheim-suvun mukana. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

...keitettyjä omenia lienee jo kokeiltu

Reseptikokoelmaa on kartutettu monella eri käsialalla. Vanhimmat ohjeet ovat todennäköisesti 1770-luvulta.

Jouni Kuurneen kokoamassa kirjassa Louhisaaren emännät opastavat monenlaisissa askareissa. Musteen valmistusta, tahrojen poistoa silkistä, luteiden hävittämistä, viinanpolttoa, painesylttyä sianpäästä ja astrakaaniomenoiden hilloamista.

Joku Louhisaaren emännistä on opastanut myös miten ”parannetaan heikko vatsa ja heikko rinta ja tullaan lihavaksi.” Nykynainen hoitaisi homman suklaalla ja pitsalla, 1800–luvulla opastettiin nauttimaan keitettyä islanninjäkälää, kanelia ja sokeria.

Kaakeliuunissa oleva lämpökaappi.
Ruokasalin kaakeliuunissa on kätevä lämpökaappi, joka piti lautaset ja ruoka-annokset lämpöisinä. Jari Pussinen/Yle

Mielenkiintoinen yksityiskohta Louhisaaren linnan talousresepteissä on peräpukamiin liittyvien hoito-ohjeiden suuri määrä. Ilmeisesti marsalkka Mannerheimin isoäidin käsialalla on merkitty muistiin seuraava resepti peräpukamien hoitoon:

"Korkkia poltetaan kynttilän liekissä ja raaputetaan veitsellä. Näin jatketaan kunnes hiiltynyttä korkkia on teelusikallinen. Pellavainen tilkku kostutetaan kylmässä vedessä, pulveri levitetään sille ja lappu asetetaan tiiviisti peräaukon päälle, sekä silloin, kun nystyjä on että kun niitä ei ole. Keitettyjä omenoita kylminä samalla tavoin lienee jo kokeiltu.”

Louhisaaren juoma

– Kaikilla kartanoilla oli tietysti omia ruokaerikoisuuksiaan, sanoo Adolfsson.

– Vaikka Louhisaaressa syötiin paljon ranskalaista ruokaa, sitten kun Suomesta tuli osa Venäjää niin kyllä se venäläinenkin keittiö oli hyvin edustettuna. Varsinkin kaikenlaisia piirakoita täällä syötiin paljon.

Marsalkan sisar, Eva Mannerheim-Sparre kirjoitti keittokirjan Kokbok för finsmakare och vanliga hungriga. Se on käännetty myös suomeksi.

Kreivitär Eva Mannerheim-Sparren keittokirja.
Mannerheim-Sparren keittokirja ilmestyi ruotsiksi 1935 ja suomeksi 1936. Suomeksi siitä on otettu useita painoksia. Vuonna 2006 siitä ilmestyi seitsemäs painos. Regina Rask/Yle

Keittokirjan ohjeet ovat aika pitkälti isoäidin, Eva Wilhelmina Mannerheimin ohjeita. Moskovan kalakeitto, Genovankakku, Bourgognen kanaviillokki ja kastanjoilla täytetty kalkkuna kertovat Louhisaaren kansainvälisestä ruokapöydästä.

– Varmaan se kuuluisin on Louhisaaren juoma, sanoo Camilla Adolfsson.

– Se on siman tyyppinen ja siihen on lisätty mustaherukanlehtiä. Myös sen ohje löytyy Eva Mannerheim-Sparren keittokirjasta.

Marsalkan sisko kutsui Louhisaaren juomaa "lapsuutensa jumaljuomaksi."

Mustaviinimarjanlehtijuoma, Louhisaaren kartano

80 g kuivattuja mustaviinimarjanlehtiä

1 kg kekosokeria (hienosokeri)

2 suurta sitruunaa

10 litraa vettä

½ rkl hiivaa

Viinimarjanlehdet poimitaan mieluimmin nuorina ja levitetään kuivumaan. Ne säilytetään kangaspussissa kuivassa paikassa.

Sitruunankuorten keltuainen raastitaan sokeriin. Viinimarjanlehdet, sokeri ja sitruunamehu pannaan suureen saviruukkuun ja vesi kaadetaan kiehuvana niille. Tämä tehdään aamulla ja ruukullisen annetaan jäähtyä iltaan asti, jolloin hiiva pannaan sekaan.

Seuraavana aamuna on juoma valmista. Se siivilöidään silloin ja kaadetaan patenttitulpallisiin pulloihin tai tavallisiin pulloihin, jotka tulpitaan korkilla ja sidotaan hyvin huolellisesti.

Säilytetään mieluimmin jäissä. Muussa tapauksessa on vaara tarjona, että pullot paukahtavat rikki.

8 päivän kuluttua voi maistella kokeeksi ensimmäistä pullollista. Juoma, joka tuoksuu kesältä ja mustilta viinimarjoilta, kuohuu ja kimaltelee auringonpaisteen värisenä kuin samppanja.

Louhisaaren kauniisti katettua ruokapöytää.
Jari Pussinen/Yle

Lähteet: -Kreivitär Eva Mannerheim Sparren keittokirja herkkusuille ja tavallisille nälkäisille, Otava 1965 -Louhisaaren linnan talousreseptit (n.1770-1850) koonnut Jouni Kuurne, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Lue seuraavaksi