Pikkupojat pahoinpitelivät lapsen koulun pihalla – alle 15-vuotiailla on edelleen väärä käsitys, etteivät he joutuisi vastuuseen teoistaan

Nuorten oikeusavustaja pelkää pelon ilmapiirin leviävän.

väkivaltarikokset
Koulun piha-aluetta Imatralla.
Väkivaltatapaus tällä paikalla Imatralla iltapäivällä viime maanantaina. Ville Toijonen / Yle

Imatralla sattui alkuviikosta väkivaltainen välikohtaus, jossa nuoret alakouluikäiset pojat pahoinpitelivät kolmannen rajusti. Yhtä pojista ajettiin takaa, ja häntä lyötiin pesäpallomailalla. Poika kaatui, minkä jälkeen häntä potkittiin rajusti.

Tapauksesta on levinnyt sosiaaliseen mediaan ainakin kolme eri videota. Poliisin mukaan tapaus täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Tapaus sattui imatralaisen koulun pihalla, ja sitä oli seuraamassa useita nuoria – sekä tyttöjä että poikia. Poliisi on saanut tekijät kiinni. Tapaus sattui kouluajan ulkopuolella.

Erikoiseksi tilanteen teki se, että lapset tekivät tietoisesti törkeää väkivaltaa. Ympärillä oli paljon katsojia, mutta he keskittyivät seuraamaan tai kuvaamaan.

– Se tekee tästä huolestuttavaa, että kukaan ei mennyt auttamaan. Kyse on varmasti siitä, että ei uskalleta puuttua, sanoo Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotessa työskentelevä nuorten oikeusedustaja Sari Suikkanen.

Imatran tapauksen kaltaisia tappeluita on ollut viime syksynä muun muassa Lahdessa ja Helsingissä. Ainakin Lahdessa kyse oli mitä ilmeisimmin etukäteen sovitusta tappelusta, jota sitten videoitiin ja jaettiin sosiaalisen median kanavissa.

Video luo pelkoa

Sari Suikkasella on pitkä ura nuorten oikeusedustajana. Vuosien aikana hän on työskennellyt hyvin monenlaisten, nimenomaan lasten tekemien rikosten parissa. Tapaukset vaihtelevat pikkunäpistyksistä väkivaltatapauksiin saakka.

Imatralla sattunut alaikäisten väkivaltainen välikohtaus ei ollut ainutkertainen.

– Kyllä näitä viime aikoina on joitakin muitakin ollut, sanoo Suikkanen.

Imatralla kuvattu video on poliisin mukaan raaka ja julma. Sellaisen videon katsomisella voi olla Suikkasen mukaan hyvin ikävät seuraukset niin lapselle kuin aikuiselle.

Viranomaiset ovatkin vedonneet kansalaisiin, ettei videota enää levitettäisi. Samaa mieltä on myös nuorten oikeusavustaja Sari Suikkanen.

– Lapsi voi myös alkaa pelätä, missä uskaltaa liikkua ja uskaltaako liikkua ulkona ollenkaan. Tällaiset videot helposti luovat yleistä pelkoa kertoo Suikkanen.

Nuorilla väärä käsitys vastuusta

Nuorten oikeusedustaja Sari Suikkanen on mukana Vintiö-toiminnassa, joka auttaa ehkäisemään alle 15-vuotiaiden lasten tekemiä rikoksia. Hän yrittää jo etukäteen selvittää nuorille, millaiseen vastuuseen lapset tekemistään rikoksistaan joutuvat.

– Monilla nuorilla on käsitys, ettei alle 15-vuotias joudu vastuuseen teoistaan. Heillä on kuitenkin korvausvastuu. Jos vanhemmat eivät halua auttaa lastaan, niin heidän ei ole mikään pakko korvata, kertoo Suikkanen.

Silloin ilkivaltaisesti rikottu ikkuna, varastettu tavara tai tuhottu toisen omaisuus on lapsen itsensä korvattava.

Väkivaltatapauksissa voi helposti aiheutua isojakin vammoja, joista aiheutuneet kustannukset tulevat myös lapsen korvattaviksi. Uhrille voi tulla näkövaurioita tai vammautumista. Pienemmistäkin kolhuista saattaa koitua isot korvaukset.

– Jos pysyvä hammas katkeaa, sen korjauttaminen voi tulla lapselle hyvinkin kalliiksi, muistuttaa Sari Suikkanen.

Koska alle 15-vuotias ei joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen, on nuorten oikeusedustaja Sari Suikkasen mielestä ehdottoman tärkeää saada rikoskierre jo ensimmäisestä kerrasta poikki.

Kun lapsi täyttää 15 vuotta, on tilanne jo toinen, jos rikokset edelleen jatkuvat.

– Silloin joutuu todella vastuuseen tekemisistään, ja ne voivat olla hyvinkin rankkoja kokemuksia 15-vuotiaalle, sanoo Suikkanen.

Sari Suikkasen mukaan nuorten ja lasten keskuudessa on aina erilaisia villityksiä. Milloin se on imppaamista, milloin näpistelyä, milloin taas joukkotappeluita. Niissä tietty porukka intoutuu tekemään pahojaan. Pikku hiljaa yksi villitys loppuu ja toinen taas alkaa.

– Kyllä nämä tappelut ovat huolestuttavia, koska lapsi ei raivon vallassa ymmärrä, mitä siinä voi oikeasti sattua. Oikeasti voi sattua tosi vakavaa ja peruuttamatonta.

Surua ja murhetta

Kun lapsen tekemä rikos paljastuu, selvittää sitä ensin yleensä aina poliisi. Alle 15-vuotiaiden tekemiä rikostapauksia ruoditaan nykyisin valtakunnallisen Ankkuri-toimintamallin mukaisesti. Siinä on mukana asiantuntijoita poliisista ja sosiaali-, terveys- sekä nuorisotoimesta.

He käyvät asianosaisten kanssa tapahtunutta läpi ja yrittävät selvittää sitä. Vakavissa tapauksissa tosin lastensuojelu ottaa asian heti käsittelyynsä.

Alle 15-vuotiaiden kohdalla tyypillisimpiä tapauksia ovat näpistykset. Lapsi on saattanut varastaa kaupasta esimerkiksi vaatteita, meikkejä tai makeisia.

Ensin tapauksesta tulee ilmoitus poliisille ja sosiaalitoimelle, ja lapsi pääsee keskustelemaan tapahtuneesta heidän kanssaan. Ainakin toinen huoltaja on keskusteluissa lapsen mukana. Samalla selvitetään, millaista tukea perhe tai lapsi tarvitsee.

Keskustelun henki neuvotteluissa on yleensä rakentava. Nuorten oikeusedustaja Sari Suikkanen kertoo, että pääsääntöisesti lapset ovat olleet katuvaisia.

– Silloin viimeistään lapset ymmärtävät, että jokaisesta tapauksesta tulee jonkinlainen seuraamus. Käymme läpi myös sitä, mitä esimerkiksi väkivaltatapauksessa olisi voinut sattua ja mitkä olisivat voineet olla seuraukset uhrille ja itselle.

Vaikka tappeluita on ollut kautta ihmishistorian, ei niitä Suikkasen mielestä voi pitää millään tavalla hyväksyttävinä.

Tilanne on Suikkasen mukaan siinä mielessä parempi kuin ennen, että tapaukset tulevat nopeammin viranomaisten tietoon ja niihin pystytään myös nopeasti puuttumaan.

– Moni asia jää ensimmäiseen kertaan, ja lapsi ymmärtää, ettei niin saa tehdä.

Julkinen häpeä

Kaakkois-Suomen poliisi kertoi Imatran välikohtauksen jälkeen, että epäiltyjä ja heidän perheitään on uhkailtu. Poliisi toivoo ihmisiltä malttia somekeskusteluun, koska uhkailu ei poliisin mukaan auta asiaa tai asianomistajaa millään tavalla.

– Toivomme, että ihmiset tajuavat vastuunsa tässä keskustelussa. Vakava rikollinen teko on tapahtunut. Uhkailu ja huono käytös eivät muuta sitä tosiasiaa. Ei tehdä tilanteesta tämän hankalampaa kuin mitä se jo nyt on, kertoo Kaakkois-Suomen poliisi Facebook-sivuillaan (siirryt toiseen palveluun).

Nuorten oikeusedustajan Sari Suikkasen mukaan lapsen tekemä rikos on kova paikka myös lapsen vanhemmille.

– Vanhempia pelottaa vielä lasta enemmän se, että näitä asioita selvitellään poliisin ja sosiaalitoimen kanssa. Se on vanhemmille usein häpeän paikka. Heitä järkyttää se, mitä oma lapsi on tehnyt ja mitä perheelle tapahtuu, kertoo Suikkanen.

Suikkasen mielestä nuoria väkivallan- tai rikoksentekijöitä ei pidä leimata tuleviksi suurrikollisiksi.

– Ei tietenkään pidä. Meidän tehtävämme on toimia, että vastaava ei toistuisi.

Videointi on aikamme ilmiö

Imatralla maanantaina sattuneesta väkivallanteosta otettiin videoita, joita jaettiin sosiaaliseen mediaan. Videon levittämistä poliisi ei yleensä ala automaattisesti tutkia, koska kyseessä on asianomistajarikos. Se tarkoittaa sitä, että uhrin tulee tehdä rikosilmoitus, jos hän haluaa poliisin tutkivan asiaa.

Rikosnimikkeenä kyseessä voisi poliisin mukaan olla yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen tai kunnianloukkaus.

Nuorisotutkimusverkoston nuorisotutkija Mikko Salasuo ei ole yllättynyt siitä, että tappeluvideota jaetaan sosiaalisen median kanavissa. Kyseessä on hänen mukaansa nykyajan ilmiö ja se on osa uudenlaista nuoruutta.

– On hyvin tyypillistä, että kaikenlaisia tapahtumia ja toimintaa kuvataan. Tämä on nuorten tapa kommunikoida ja dokumentoida elämäänsä ja kokemaansa, sanoo Salasuo.

Herkästi julkisuudessa

Imatran tapaus vaikuttaa nuorisotutkija Mikko Salasuon silmin varsin tyypilliseltä väkivallanteolta. Tappelut nousevat julkisuuteen herkästi, koska niitä videoidaan ja sometetaan. Lisäksi niitä tapahtuu harvemmin kuin ennen.

– Osoittaa tietysti melkoista hölmöyttä, että se laitetaan sinne Youtubeen. Toisaalta se on aikuisten kannalta hyvä asia, koska niistä tekijät tunnistetaan ja näihin ilmiöihin päästään puuttumaan.

Salasuo sanoo, että vaikka väkivallanteot ovat tuomittavia, ei Imatran tapaus ole hänen mielestään mitenkään erityisen kauhea tai poikkeava.

– Usein tapauksista kirjoitetaan mediassa siten, että kyse olisi jostakin ainutlaatuisesta ja erityisen kauheasta tapauksesta. Tietenkin ne ovat aina erittäin ikäviä tapauksia, mutta käsi pystyyn se aikuinen, joka ei ole nuoruudessaan koskaan ollut mukana tappelussa tai nähnyt tappelua, sanoo Salasuo.

Mikko Salasuo on nuorten oikeusavustajan Sari Suikkasen kanssa samaa mieltä siitä, että alle 15-vuotiaat lapset eivät ajattele tekojensa seurauksia. Ennemminkin kyse on elämisestä siinä nuoruuden hetkessä, jossa tulevaisuus tai aikuisuus eivät ole mielessä.

– Kyse on ikiaikaisista prosesseista: nuorten välisestä identiteetin rakentumisesta, valtakamppailusta, nokkimisjärjestyksestä, voimamittelöstä. Siihen on aina liittynyt ikäviä lieveilmiöitä, kuten kuten tappeluita, väkivaltaa ja kiusaamista, sanoo Salasuo.

Salasuo muistuttaa, että nuorten väkivalta on kaiken kaikkiaan vähentynyt Suomessa.

– Jokainen nuori sukupolvi tekee hölmöyksiään. Meidän kasvattajien tehtävä on kertoa nuorille, että kyse on hölmöstä toiminnasta, joka ei missään tapauksessa ole sallittua tai suotavaa.

"Yksittäistapauksia"

Imatran väkivaltatapausta nuorisotutkija Mikko Salasuo ei halua lähteä analysoimaan, eikä sitä hänen mukaansa kannata oikein muidenkaan tehdä.

– Me emme tiedä yhtään tilanteen taustoja ja mitä siinä on todellisuudessa kaiken kaikkiaan tapahtunut.

Salasuon mukaan Imatralla ei kuitenkaan vielä tarvitse olla äärettömän huolissaan.

– Ei ole tarvetta kauheasti dramatisoida, koska kyse on yksittäisestä tapauksesta. Se asettuu yksittäisenä tapauksena nuorten valitettavien somehölmöilyjen ja tappeluiden jatkeeksi.

Salasuo uskoo, että viime syksynä Lahdessa ja Helsingissä sekä nyt Imatralla olleet nuorten tappelut ovat olleet yksittäistapauksia.

– Ne jäivät sellaisiksi, koska ne havaittiin ajoissa, poliisi puuttui niihin, niistä keskusteltiin kouluissa ja kirjoitettiin julkisuudessa. Minusta se on erinomaisen hyvä asia, että puuttumisen kynnys on alhainen, sanoo Nuorisotutkimusverkoston nuorisotutkija Mikko Salasuo.

Imatralla väkivallan uhriksi joutunut poika on jo päässyt kotiin toipumaan.