“Väärä” sukupuoli lisää lähtöhaluja – moni mies- tai naisalalla vaihtaa hommia, jos kuuluu itse vähemmistön sukupuoleen

Yleensä surkea palkka ja hankalat työolosuhteet kannustavat lähtemään, mutta eri ammattien vaihtohaluissa on myös erikoisia eroja.

työelämä
Leena Rintala kaivaa kuoppaa kotitalonsa pihalla.
Sairaanhoitaja Leena Rintala päätti vaihtaa alaa ja ryhtyä puutarhuriksi.Henrietta Hassinen / Yle

Sairaanhoitaja Leena Rintalalle riitti.

Hän koki, että nuoruuden kutsumustyö ei enää tuntunut palkitsevalta.

Syyt ovat olleet mediassakin esillä, varsinkin koronaepidemian aikaan. Työ oli raskasta ja palkka huono.

Osastonhoitajana, teholla ja päivystyksessäkin työskennellyt Rintala teki viime vuodet perhesyistä enimmäkseen keikkatöitä yksityisille. Sitä ennen hän ehti olla julkisellakin puolella töissä.

Yksityisillä lääkäriasemilla palkka oli parempi, työ helpompaa ja joustavampaa. Julkisella puolella taas pääsi toteuttamaan ammatillista kunnianhimoa. Mutta edut olivat surkeat ja työntekijöiden asema Rintalan mukaan huono.

– Kun olin yksityisellä vakituisena työntekijänä, se oli paljon kevyempää. Ei ollut vaikeasti hoidettavia potilaita. Siinä joutuu tekemään valinnan, että ammatillisesti laskee rimaa, mutta saa kivemmat työajat, enemmän vaikutusmahdollisuuksia työhön sekä etenemismahdollisuuksia. Yksityisellä puolella kaikki on ollut paremmin. Kuntapuolella on kylmä maailma.

– Tavallaan ymmärrän itseäni nuorena. Silloin se oli kutsumustyö. Minulla on hoivavietti ja halusin työskennellä ihmisten kanssa. Työ oli mielekästä. Potilaat kivoja. Mutta työ itsessään on liki epäinhimillistä.

Rintala päätti vaihtaa alaa.

Hän selasi keväällä opiskelupaikkoja, mietti johtamisopintoja tai vastaavia.

Nopean harkinnan tuloksena Rintala päätyi opiskelemaan puutarhuriksi.

Leena Rintala jakamassa raparperin juurta.
Oman puutarhan hoito vei mennessään. Nyt siitä on tulossa Leena Rintallalle ammatti. Henrietta Hassinen / Yle

Huono palkka ja työttömyyden uhka saavat vaihtamaan alaa

Leena Rintala ei ole tilastoesimerkki.

Sairaanhoitajat, poliisit, opettajat ja lääkärit vaihtavat suhteellisen harvoin alaa. Sen sijaan palomiehet, graafiset suunnittelijat, siivoojat, kaupan myyjät ja puhelinvaihteessa työskentelevät kuuluvat ammatinvaihtajiin. Eniten asiantuntijapuolella vaihtuvuutta on kulttuuri- ja taideammattilaisten parissa.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Sampo Pehkonen sanoo, että tilastojen perusteella erityisesti asiakaspalvelutöitä ja avustavia töitä tekevät vaihtavat alaa. Syy on yksinkertainen. Usein näitä töitä tehdään opiskeluaikoina, jonka jälkeen siirrytään oman alan töihin. Alan vaihtajat ovat usein nuoria.

Pehkonen kävi Ylen pyynnöstä läpi tilastoja työpaikkojen vaihtajista. Koronalomautusten tai -työttömyyden vuoksi uudelleenkouluttautuneet tai alaa vaihtaneet eivät näy vielä tilastoissa.

– Aloilla, joilla on paljon ihmisiä työttöminä, etsiydytään uusiin työpaikkoihin. Eli työpaikan epävarmuus vaikuttaa siihen, lähdetäänkö vaihtamaan, Sampo Pehkonen sanoo.

Palkkaus, työolot ja mahdollisuus vaihtaa alaa omalla pohjakoulutuksella vaikuttavat alanvaihtoon, Pehkonen sanoo.

– Työoloja on vaikea katsoa rekisteriaineiston pohjalta, hän muistuttaa. Toisin sanoen työolot eivät näy tilastoissa.

Mutta mitä huonompi palkka, sitä todennäköisemmin vaihdetaan alaa.

Jos alalla on paljon työttömiä, siltä hakeudutaan tilastojen mukaan pois.

Myös työpaikan sijainti vaikuttaa. Pääkaupunkiseudulla vaihdetaan enemmän työpaikkoja kuin muualla. Syynä on se, että työpaikkoja on enemmän ja siksi myös mahdollisuuksia mennä toisiin töihin löytyy helpommin.

Julkisen puolen töissä pysytään, yksityisillä vaihdetaan

Miehet ja naiset vaihtavat alaa yhtä todennäköisesti. Mutta töitä vaihtavan sukupuoli ja ammattiala liittyvät toisiinsa mielenkiintoisella tavalla.

Miesvoittoisilla aloilla naiset vaihtoivat usein alaa ja naisvoittoisilla miehet.

Esimerkiksi naiset siirtyvät rakennusalalta ja kuljetusalalta miehiä useammin pois. Miehet taas jättävät hoitoalan paikan tavallisemmin kuin naiset.

Myös pelastusalalla naispuoliset palohenkilöt eli palonaiset vaihtoivat usein toisiin töihin. Jäljelle jäi palomiehiä.

Toisaalta julkisella sektorilla työpaikkaa tai alaa vaihdetaan harvemmin.

– Palkkaus on julkisella ja yksityisellä sektorilla melko samanlainen, jos tarkastellaan samankaltaisia aloja ja ajatellaan että lomat ovat palkkaa.

Yksityisillä aloilla työskentelevät saavat hieman enemmän rahaa, mutta julkisella puolella on samoissa töissä pidemmät lomat.

– Yleisesti voidaan sanoa, että jos on erityisasiantuntija tai asiantuntija, vaihdat epätodennäköisemmin alaa, kuin jos olet asiakaspalvelija tai avustava työntekijä, kuten siivooja, Pehkonen sanoo.

Palomies vaihtaa alaa, koska työ on raskasta

Jos diplomi-insinööri siirtyy rakennusalalta kaupan alalle, hänen työnkuvansa ei välttämättä muutu. Siksi monien työpaikkojen alanvaihtoa on hankala seurata. Silti on selvää, että alanvaihdon ykkösinä tilastoissa ovat avustavat työntekijät ja asiakaspalvelutyöntekijät.

Toisista ammateista siirtymisen tilastoiminen on helpompaa. Poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat, optikot, pelastusalan työntekijät ja vaikkapa suuhygienistit ovat selkeitä ammatteja, joihin ei pääse kuin määrätyllä koulutustaustalla. (siirryt toiseen palveluun)

Tilastoissa erityisenä piikkinä ovat palomiehet.

Ammattiluokkaa ja tomialaa vaihtaneet palkansaajat, keskiarvo 2010–2017
Tähän kuvioon on valittu ammatteja, joiden palkansaajat tulevat valtaosin vain muutamasta tutkinnosta. Poliisien, sairaanhoitajien ja suuhygienistien osalta uuteen ammattiin sekä uudelle toimialalle siirtyi keskimäärin alle prosentti palkansaajista vuodessa välillä 2010–2017.Samuli Huttunen / Yle

Syynä on yksinkertaisesti työn raskaus.

– Suurin osa ei selviä palomiehen ammatissa eläkeikään saakka, sanoo palomiehestä pelastusopiston opettajaksi siirtynyt Vesa Olkkonen.

Palomiesten eläkeikä oli ennen 55 vuotta. Nyt se on sama kuin muilla, 65 vuotta.

Olkkonen toteaa, että pienikin fyysinen vaiva tekee työstä mahdotonta. Työkyky on koko ajan koetuksella.

Lisäksi palkka ei ole palomiehillä järin hyvä. Jos ei voi tehdä esimerkiksi yövuoroja, myös lisät jäävät saamatta.

Vesa Olkkonen
Vesa Olkkonen siirtyi kokonaan opettajaksi palomiehen töistä.Sami Takkinen / Yle

Olkkonen itse on 52-vuotias. Hän kävi alipäällystökurssin ja opetti töiden ohella. Vastikään hän suoritti ammatillisen opettajan tutkinnon ja siirtyi kokonaan opettajaksi pelastusopistoon.

– Tavallaan olen samalla alalla, mutta koulutustehtävissä. Harva kuitenkaan löytää oman alan tehtäviä, siksi vaihdetaan muille aloille.

Pelastuslaitokset ovat pieniä, joten alan laitosten sisällä ei ole erilaisia työtehtäviä. Esimerkiksi palopäällystössä ei ole monia virkoja, Olkkonen sanoo. Siksi monen on pakko vaihtaa alaa, jos palomiehen työtä ei enää pysty tekemään.

Sairaanhoitajasta puutarhuriksi

Espoossa asuva Leena Rintala aloittaa syksyllä puutarhurin opinnot.

Yksi syy on harrastus: oman pihan hoito vei mennessään.

– Odotan, että pääsen toteuttamaan itseäni ja tekemään jotain, mistä olen aidosti innostunut. Toisaalta kukaan ei tule vaatimaan samalla tavalla kuin sairaanhoitajan töissä: kukat ja puut eivät kuole siihen, että en pääse jonain päivänä töihin. Eikä tarvitse kotona murehtia, että selvitäänkö töissä ilman minua, Rintala pohtii.

Toisaalta sairaanhoitajan keikkatöihin on helppo palata. Jos puutarhurille riittää keikkaa vain kesäisin, talveksi voi taas ottaa sairaanhoitajan hommia.

–Tavoitteenani on päästä maisemasuunnittelijaksi. Ensin luen puutarhuriksi. Katsotaan kuinka pitkälle innostus kantaa.

Leena Rintala kaivaa kuoppaa kotitalonsa pihalla.
Sairaanhoitaja Leena Rintala kaivaa kuoppaa kotitalonsa pihalla. Syksyllä alkavat puutarhurin opinnot.Henrietta Hassinen / Yle
Naisen kumisaapasjalat ja kottikärryt.
Säilyykö puutarhanhoidon ilo sittenkin, kun siitä tulee harrastuksen sijasta työ, Leena Rintala pohtii.Henrietta Hassinen / Yle