Kaupunkien keskustat ehkä näivettyvät, mutta betonilähiöt voivat alkaa kukoistaa – Näin koronavirus mullistaa kaupunkeja: "Meidän on kuviteltava elämämme perustavanlaatuisesti uudelleen"

Korttelielämän elvyttäminen on yksi suunnitelma, jolla vastata uusien pandemioiden uhkiin. Jos kaupungeissa vetäydyttäisiin kortteleihin viettämään hyvää elämää, koronaviruksella saattaisi olla vähemmän mahdollisuuksia levitä.

kaupungit
Kaupunki koronan jälkeen.
Eetu Pietarinen / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Voiko käydä niin, että emme hievahda kodeistamme enää juuri minnekään virustartunnan pelossa?

Tuskinpa. Uusia tapoja olla yhdessä rakennetaan ja kokeillaan vauhdilla. Useissa kaupungeissa eri puolilla maailmaa pohditaan nyt kuumeisesti, miten järjestää ihmisten kohtaamiset, liikkuminen ja vapaa-aika kulttuuritapahtumineen niin, että olisimme turvassa epidemioilta.

Suunnitelmat eivät koske vain tämänhetkistä koronavirusaikaa. Kaupungit katsovat jo tulevaisuuteen ja mahdollisiin seuraaviin vakaviin epidemioihin.

Epidemiasta pahoin kärsinyt Pohjois-Italian Milano alkoi ottaa askelia kohti uutta aikaa toukokuun alussa.

Julkisen liikenteen tavanomaisen tungoksen välttämiseksi matkustajamääriä on rajoitettu huomattavasti. Matkustajapaikkoja on vähennetty ja metrot, bussit ja raitiovaunut kulkevat lähes tyhjinä. Ne kuljettavat nyt vain neljäsosan aiemmista matkustajista.

Koronavirus ei tarttuisi, jos kaupunkilaiset liikkuisivat enemmän henkilöautolla, mutta tätä vaihtoehtoa Milanon päättäjät eivät halua. Epidemia on sen sijaan saanut kaupungin ottamaan kestävän kehityksen loikan.

– Haluamme kehittää etätyötä ja edistää muita liikkumismuotoja, kuten pyöräilyä ja sähköpotkulautailua, jotka voivat lisäksi vähentää ruuhkia ja ilmansaasteita, kertoo Milanon liikennesuunnittelujohtaja Marco Granelli Ylelle.

Myös yhteiskäyttöisten sähköautojen ja kaupunkipyörien verkostoa laajennetaan.

Päästöillä on merkitystä myös koronaviruksen kannalta. Eräissä tutkimuksissa on arvioitu, (siirryt toiseen palveluun) että pitkällä altistumisella ilmansaasteille vaikuttaa olevan yhteys koronaviruksen aiheuttamaan vakavaan taudinkuvaan ja kuolleisuuteen.

Matkustajat istuvat metrossa turvavälin päässä, turvaväliä osoittavia merkkejä Milanon metron lattiassa ja penkeillä
Milanon metrossa penkkeihin ja lattiaan on merkitty tarkasti paikat matkustajille, jotta turvavälit säilyvät. Claudia Greco / AOP

Granelli kertoo, miten Milanossa tuleva nähdään.

Pyörällä ja jalan liikkumisesta halutaan tehdä mahdollisimman helppoa. Koronaviruksen johdosta jalkakäytäviä levennetään ja kaupunki saa 35 kilometriä uusia pyöräteitä jo loppukesään mennessä.

Myös Italian hallitus tukee kevyeen liikenteeseen siirtymistä yhteiskuntaa avattaessa tarjoamalla enintään 500 euron avustusta polkupyörän, sähköpyörän tai sähköpotkulaudan hankkimiseen. Avustus on enintään 60 prosenttia hankintahinnasta ja se on tarjolla yli 50 000 asukkaan kaupunkien asukkaille.

Kaupunkikuva halutaan Milanossa yhä pitää elävänä, ja siksi jalkakäytävien laajennuksen on tarkoitus palvella myös ahtaalle joutunutta ravintola-alaa.

Viime maanantaina avautuneet ravintolat, pizzeriat ja baarit eivät enää saa istuttaa ihmisiä pienillä terasseilla vieri vieressä. Ravintoloiden on nyt sijoitettava pöytäryhmät etäämmälle, metrin päähän toisistaan. Myös ruokailijoiden välillä olisi oltava metri tilaa tai esimerkiksi pleksilasiseinä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Levennys vie tilaa parkkiruuduilta, pyörätiet ajokaistoilta. Harppausta voi pitää isona kaupungissa, jossa yritykset viedä katutilaa autoilta ovat aiemmin nostattaneet vastustusta.

Siirtymä ei ole ollut ongelmaton.

Vilkkaan valtaväylän ja ostoskadun Corso Buenos Airesinmuuntaminen osin pyörätieksi ei ole lämmittänyt kaikkia. Osa kadun kauppiaista pelkää (siirryt toiseen palveluun) pyörillä liikkuvien jättävän ostokset vähemmälle.

Granelli itse on markkinoinut uudistusta ja pyöräilyn helppoutta polkemalla tuliteriä pyöräteitä puvussaan ja kravatissaan, kameroiden edessä.

Marco Granelli polkee pyörätiekaistaa
Milanon liikennesuunnittelujohtaja Marco Granelli on ollut laatimassa strategiaa, jolla tähytään pandemian jälkeiseen aikaan ja pyritään parantamaan kaupungin kriisinkestävyyttä.Mourad Balti Touati / EPA

Milanon jalanjälkiä ovat seuranneet useat muut suurkaupungit.

Lontoo kohahdutti viime viikolla ilmoittamalla, että useita keskeisiä väyliä suljetaan yksityisautoilta, jotta ihmiset pääsevät liikkumaan turvallisesti pyörän selässä. Näin lontoolaiset voivat välttää ahtaita metroja, joissa virus voi levitä ruuhka-aikaan vaarallisesti.

Lontoon pormestari Sadiq Khan kuvasi koronaviruksen merkitsevän suurinta haastetta julkiselle liikenteelle kaupungin tähänastisessa historiassa.

– Meidän on kuviteltava elämämme perustavanlaatuisesti uudelleen tässä kaupungissa. Eikä tämä muutos ole mitenkään kitkaton, Khan varoitti.

Pariisissa kaupungin johto on osoittanut 300 miljoonaa euroa uusiin pyöräteihin, jotka noudattaisivat pääosin metrolinjastoa. Kolumbian pääkaupungissa Bogotássa on avattu 75 kilometriä uusia pyöräteitä viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Ja niin edelleen.

Monin paikoin on kertaheitolla siirrytty kestävämpään kaupunkiin. Aika näyttää, kuinka pysyvästä muutoksesta on kyse.

Keskittyykö elämä kotikortteleihin?

Lontoon pormestarin Khanin toivoma toisenlaisen tulevaisuuden kuvittelu on nyt kysytty taito kaupungeissa. Mitä hyvään elämään tulevaisuudessa kuuluu ja miten se on järjestettävissä?

Koronavirus on saanut Milanon suunnittelijat visioimaan kaupunkia, joka palaa korttelielämään ja naapurustoihin. Palvelujen olisi löydyttävä 15 minuutin päässä kotoa ja kävelykadut voisivat helpottaa yhdessäoloa.

– Enemmän viheralueita ja kauniita paikkoja ajanviettoon. Enemmän tiloja, joissa tavata muita kävellen tai pyöräillen, enemmän liiketoimintaa ja palveluja. Vähemmän autoja, mikä tarkoittaa hitaampaa ja turvallisempaa liikkumista kodin lähellä, Granelli luettelee.

Ajatus niin sanotuista 15 minuutin naapurustoista, eräänlaisista hyperlähikortteleista, on ollut pitkään esillä kaupunkisuunnittelussa (siirryt toiseen palveluun).

Viime vuosina sen ovat ottaneet ohjenuorakseen muun muassa Australian Melbourne, Kanadan Ottawa ja viimeksi tänä keväänä Pariisi. Mallin kannattajat arvostelevat autoille annettua runsasta kaupunkitilaa. Jos lähinaapurustoja elvytettäisiin, väki viihtyisi paremmin omilla kulmillaan kuin ruuhkissa. Se taas voisi vähentää niin asukkaiden stressiä kuin ilmansaasteitakin, kuuluu tukijoiden viesti.

Granellin mukaan Milano uskoo kulttuurin voivan lisätä kotikorttelien vetovoimaa. Kortteleissa aiotaan tukea musiikki- ja näyttelytiloja, kerhoja ja lapsille suunnattua toimintaa.

Riittääkö se aktiivisille milanolaisille, jää nähtäväksi. Kaupunki kerää myös asukkailta ideoita ja ehdotuksia uuden elämän järjestämiseen.

Ihmisiä istuu puistossa nurmikkoon maalatuissa rinkuloissa
New Yorkin Brooklynissa puiston nurmikolle maalattiin rinkulat helpottamaan turvavälien pitämistä.Justin Lane / EPA

Uudenlaisten kaupunkitilojen tarve tuli ilmi myös tanskalaistutkimuksessa.

Arkkitehtuuri- ja kaupunkisuunnittelutoimisto Gehl tutki maalis-huhtikuussa (siirryt toiseen palveluun), miten kaupunkitilojen käyttö muuttui Kööpenhaminassa ja kolmessa muussa tanskalaisessa kaupungissa. Kokemusta pandemiasta selvitettiin myös kansainvälisellä kyselyllä, johon vastasi 2 000 ihmistä eri puolilta maailmaa.

Tanskalaiskaupunkien keskustat autioituivat nopeasti liikkumisrajoitusten tultua voimaan, kun ihmiset pakkautuivat kotikortteleihinsa. Niissä ulkoiltiin, oleskeltiin, tavattiin tuttuja, leikittiin ja kuntoiltiin.

– Ydinkeskustan alueet eivät olleet enää yhtä olennaisia kuin kortteleiden tapaamispaikat. Kantakaupunkien alueiden on luotava nahkansa uudelleen, sanoo Gehlin innovaatiojohtaja Jeff Risom.

Tutkijoita yllätti, että suuri osa kansainväliseen kyselyyn vastanneista kertoi kokeneensa ahdistuneisuutta liikkumisesta naapurustojen vilkastuneilla kaduilla, tartuntoja peläten.

Risomin mukaan kaupungit voisivat suunnittelulla lisätä kadulla liikkumisen turvallisuutta ja vaivattomuutta ja siten kannustaa ihmisiä viettämään aikaa kodin ulkopuolella. Yksinkertaisimmillaan se voi olla turvavälien osoittamista katuun tai lattiaan liimatuilla merkeillä. Tällöin kaupungilla liikkuvien ei tarvitse stressata, onko väljyyttä tarpeeksi.

Väkimäärärajoitusten takia jonottelu liiketiloihin saattaa lisääntyä. Jonottamista voitaisiin ohjata erilaisilla istutuksilla, ja näin saada edes astetta miellyttävämpi kokemus aikaan.

Kantakaupunkien alueiden on luotava nahkansa uudelleen.

Innovaatiojohtaja Jeff Risom, arkkitehti-ja suunnittelutoimisto Gehl

Kööpenhaminalainen Risom on Milanon linjoilla itsenäisesti toimivista naapurustoista. Tulevaisuuden kaupunki voisi koostua yhä hajautetummista mikrokeskuksista, joissa on monipuolista tarjontaa, hän arvioi.

Lähikuukausina on samalla tarpeen pohtia, mitä muuta perinteiset keskustat voisivat tarjota kuin kuluttamista.

– Voimmeko ajatella muitakin tapoja olla yhdessä? Tarvitsemme myös paikkoja, joissa voi muodostaa sellaisia yhteisöjä, jotka eivät synny omassa naapurustossa, Risom pohtii.

Tutkimuksessa selvisi, että kaupungeissa on puutetta omaa rauhaa tarjoavista paikoista silloin kun kaikki ympärillä sulkeutuu kahviloita myöten. Ulkotiloja kuntoiluun, näyttäytymiseen ja ohikulkijoiden tarkkailuun oli sen sijaan enemmän.

– Kaupungeissa on oltava myös paikkoja, joissa voi tuntea olonsa tervetulleeksi ilman kuntoilua, skeittailua tai itsensä näyttämölle asettamista, Risom toteaa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Eikö kaupungeista tullutkaan olohuoneita? Pieniä asuntoja ei tehty jatkuvaan kotonaoloon

Kun kaupunki on mennyt kiinni ympärillä, asuntojen pieni koko on korostunut entisestään. Italiassa parvekkeista muodostui paikka vaihtaa kuulumisia naapureiden kanssa liikkumisrajoitusten aikana.

Parvekkeettomissa yksiöissä jatkuva etätyöskentely tai kotikaranteenissa olo ei välttämättä ole herkkua.

– Viimeistään nyt voidaan pohtia, toimiiko kaupunki todella kaupunkilaisten olohuoneena, kuten miniasuntojen puolustajat ovat perustelleet, hymähtää kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara Helsingin yliopistosta.

Vaattovaara on itse kampanjoinut liian tiivistä kaupunkirakentamista vastaan, jossa elintilaan ja alueen yhteisiin tiloihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

– Kaupungeista on tullut uuden rakentamisen vauhdissa vähän kylmiä. Toivon, että tässä prosessissa tunnistettaisiin paremmin, mikä on kaupungin merkitys ja missä ihmiset kohtaavat, hän sanoo.

Ehkä massatapahtumatkin voisivat pirstaloitua kaupunkien moniin keskustoihin. Helsingin juhlaviikotkin voisi löytää uuden muodon muutaman kymmenen hengen tapahtumina kortteleissa, Vaattovaara visioi.

Hän on innoissaan Helsingissä tällä viikolla ilmoitetuista uudistuksista, joilla pyritään varmistamaan kaupungin elävyys ja riittävien turvavälien pitäminen. Helsinki kertoi, että pop up -ravintolatoiminta, veneistä ja laitureilta myynti sekä kevyiden terassien perustaminen puistoihin sallitaan entistä vapaammin.

– Tällaiset kokeilut murtavat perinteisiä toimia ja ne voivat tuoda pysyviä, uusia ja ihania muutoksia kaupunkeihin, Vaattovaara pohtii.

Alkava kesä on kaikkialla erityislaatuinen. Matkailijoita saapuu vähemmän, ja joka puolella opetellaan elämään turvavälien mukaan.

Milanossa nähdään ehkä vähemmän poskipusuja ja siemaillaan cappuccinoja pleksilasien erottamissa pöydissä.

Barcelonassa ja monissa muissa matkailijoiden viime vuosina täyttämissä kaupungeissa kaupunkilaiset saavat viimein toivomansa rauhoitetut kotikadut Airbnb-asuntojen tyhjennyttyä. New Yorkin Brooklynissä käydään yhä piknikeillä, mutta nyt seurueet asettuvat nurmikolle maalattuihin rinkuloihin, kuin pelinappulat pelilaudalle, sallitun matkan päähän muista.

Risom uskoo, että kaupungit voivat oivaltavalla suunnittelullaan johdattaa kaupunkilaisia hyvän tekemiseen ja kokemiseen.

– Olisi parempi, että ihmisille jäisi fiilis siitä, että he vaikuttavat myönteiseen sosiaaliseen kehitykseen eikä niin, että he asettavat itsensä tai muut vaaraan, Risom sanoo.

Silloin uusi kumma normaali muuttuu arjen rutiineiksi.

Mies hyppii narulla rantabulevardilla
Barcelonan rannalla ulkoiltiin ja kuntoiltiin, kun Espanja alkoi höllentää liikkumisrajoituksia toukokuun alussa. Tänä kesänä suositulla rannalla nähdään huomattavasti aiempaa vähemmän turisteja. Adrià Salido Zarco / EPA

Yksi isoista kysymysmerkeistä on, kuinka suuri osa ihmisistä jatkaa etätyöntekoa ja muuttuuko järjestely pysyväksi.

Jos kaupunkien keskustoista jää tuhansittain työntekijöitä saapumatta työpisteille, uhkaa se monien sellaisten yritysten näivettymistä, joiden liiketoiminta on perustunut näiden työntekijöiden lounastarpeisiin, kuljettamiseen, vaatettamiseen tai heidän kotimatkansa varrelle osuneisiin ostoksiin.

Esimakua ovat antaneet eräät suuryhtiöt, jotka ovat ilmoittaneet, ettei lähityöskentelyyn olla entisessä muodossa palaamassa. Esimerkiksi New Yorkissa näin ovat tehneet ainakin kansainväliset pankit Barclays, JP Morgan Chase ja Morgan Stanley sekä teknologiayhtiö Twitter, kertoi New York Times hiljattain (siirryt toiseen palveluun).

Kaupunkimaantieteen professori Vaattovaara ei usko, että etätyöskentely uhkaisi pitkällä aikavälillä kuihduttaa kaupunkien keskustoja Suomessa. Helsinki on muutoskykyinen kaupunki, jonka etuna voi pitää kaupungin pientä kokoa ja monikeskuksista rakennetta.

– Olisi kuitenkin mietittävä, miten mahdollisesti tyhjiksi jääviä arvokkaita tiloja voitaisiin hyödyntää joustavasti, jotta niitä ei ainakaan seisotettaisi autioina, Vaattovaara sanoo.

Olisiko niitä mahdollista hyödyntää kaupunkilaisten tarpeisiin? Mallia voitaisiin katsoa muualta, jossa on kokemusta tilojen ketterästä käytöstä.

Milanossa yrityksiä on pyydetty jatkamaan etätöitä. Esimerkiksi kaupungin työntekijöistä osa jatkaa etätyötä, osa käy toimistolla porrastetusti iltayhteentoista asti.

Nainen soittaa kasvomaskissa viulua parvekkeella, toinen nainen heiluttaa Italian lippua vieressä.
Italialaiset ovat ilahduttaneet liikkumisrajoitusten aikana naapureitaan parvekkeilta muun muassa musiikkiesityksillä. Huhtikuun lopussa parvekkeilla juhlittiin yhdessä Italian vapautumista fasistihallinnosta. Alessandro Di Marco / EPA

Kaupunkien ja asukkaiden selviämiseen kriisissä vaikuttaa se, kuinka turvallisiksi olot onnistutaan järjestämään. Kaupunkisuunnittelun ratkaisuilla voidaan lievittää pelkoja ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta.

Ehkä merkki kriisin selättämisestä jonain päivänä on se, kun ihmiset uskaltavat jälleen halata toisiaan.

Milanon Marco Granelli uskoo, että kriisin jo virittämä yhteisöllisyyden aalto on hyvä rakennuspohja kaikelle uudelle. Milanossakin muiden tukeminen on näkynyt korttelien yhteislauluna parvekkeilla ja naapuriapuna tarvitseville.

– Pandemia on osoittanut, kuinka hauraita olemme ja saanut meidät polvillemme. Mitä paremmin osaamme vahvistaa ihmisten välistä läheisyyttä ja solidaarisuutta, etsimään ratkaisuja yhdessä, sitä paremmin pystymme puolustautumaan tällaista vastaan, Granelli sanoo.

Miten kaupunkeja pitäisi sinun mielestäsi kehittää, jotta niissä olisi hyvä elää pandemiauhkien aikaan? Voit keskustella asiasta tiistaihin 26.5.2020 kello 23:een asti alla olevassa keskustelussa.

Lue myös:

Pormestari Vapaavuori lupailee Helsingin Senaatintorille ensi kesäksi terasseja – Lasipalatsin aukiolla terassi tuplaantuu, jotta turvavälit toteutuvat

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Luotettavia koronauutisia nopeasti suoraan puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus