Vasta koronakriisin aikana muistin, että Viro on todellakin ulkomaa

Arkea maailmalta: Korona-aika on tehnyt näkyväksi Viron ja Suomen rajan, jota tavallisesti ei tule ajatelleeksi, kirjoittaa Ylen Viron-toimittaja Silja Massa.

Viro
Silja Massa
Antti Haanpää / Yle

TallinnaOlen suhtautunut Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöiviin lauttoihin kuin lähijuniin.

Lauttaan on helppo hypätä silloin, kun pitää päästä hammaslääkäriin, juhliin tai luottokampaajalle Helsinkiin. Kaksi tuntia merellä kuluu nopeasti töitä tehden. Harvoin edes muistan siirtyväni matkan aikana maasta toiseen.

Tallinna sijaitsee maantieteellisesti niin lähellä Helsinkiä, että kaupungit tuntuvat yhdeltä metropolialueelta. Helsingin ja Tallinnan muodostama alue onkin maabrändityöryhmien lemmikki, maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen kaksoispääkaupunki, jolle on ehdotettu sellaisia kieltämättä hieman kömpelöltä kuulostavia ­­nimiä kuten Talsinki ja Hellinna.

Tallinnassa asuvat suomalaiset kutsuvat joskus kotikaupunkiaan humoristisesti myös Etelä-Helsingiksi.

Brändityöryhmien visioissa ihmiset, ideat, tuotteet ja palvelut singahtelevat tulevaisuudessa entistä helpommin ja nopeammin maasta toiseen, kun kaupunkien välinen merenalainen tunneli valmistuu.

Arki muuttui täysin, kun Viro ja Suomi sulkivat maaliskuussa rajansa hidastaakseen koronaviruksen leviämistä.

Kaltaisteni kaksoiskaupunkilaisten piti valita, kumpaan maahan jäädä eristyksiin. Yhtäkkiä muistin, että asun todellakin ulkomailla. En voinutkaan enää lähteä tuosta vain Suomen puolelle tapaamaan ystävää tai hakemaan Helsinkiin unohtunutta polkupyörää.

Vaikka laivaliikenne on pitkän tauon jälkeen taas käynnistynyt, maiden välillä liikkuminen on vielä kaukana vapaasta.

Rajoilla jonotetaan nyt passintarkastuksiin aivan kuten 1990-luvulla, ja rajan yli pyrkivän pitää pystyä perustelemaan matkustustarpeensa pätevällä syyllä. Sellaiseksi lasketaan esimerkiksi rajan takana oleva työ- tai opiskelupaikka tai perheenjäsen.

Kaikille rajaviranomaisten matkustusohjeet eivät ole olleet selviä. Viro on joutunut käännyttämään rajalta 14.–22.5. välisenä aikana yhteensä 72 suomalaista, joilla ei ole ollut edellytyksiä maahantuloon Virossa, kertoo Suomenlahden merivartioston apulaiskomentaja Mikko Simola.

Suomen ja Viron välillä pendelöi säännöllisesti kymmeniätuhansia ihmisiä. Suuri enemmistö on virolaisia, joilla on työpaikka Suomessa, mutta perhe ja muu elämä Virossa. Heille rajojen sulkeutuminen tarkoitti vaikeaa valintaa työn ja perheen välillä.

Vaikeiden päätösten eteen joutuivat myös mediassa vähemmälle huomiolle jääneet Virossa asuvat suomalaiset.

Ljuba Igorova ja Roman Dobrakov saapuivat Helsingistä Tallinnaan Numero Seitsemän -nimisen koiransa kanssa toukokuun puolivälissä.
Lauttaliikenne Helsingin ja Tallinnan välillä alkoi toukokuun puolessavälissä pitkän tauon jälkeen.Jyri Pitkänen

Tilastojen mukaan suomalaisia asuu Virossa noin 8 000. Todellista määrää on vaikea arvioida, sillä kirjoilla voi olla vain yhdessä maassa kerrallaan, vaikka jakaisi arkensa kahden maan kesken.

Jotkut suomalaiset rekisteröityvät Viron asukkaiksi, koska omistavat Virossa esimerkiksi kakkosasunnon tai kesämökin. Tilastollisesti heidät lasketaan Virossa asuviksi, vaikka he käyvät maassa vain satunnaisesti.

Toiset taas ovat saattaneet asua vuosikausia Virossa, mutta olla silti kirjoilla Suomessa ja kuulua Suomen sosiaaliturvan piiriin. He eivät Viron tilastoissa näy.

Vironsuomalaisten Facebook-ryhmä on täyttynyt korona-aikana monenlaisista tiedusteluista: voisiko joku auttaa tuomaan pakettiautolla toiselle puolella rajaa jääneitä tavaroita? Riittääkö normaali liiketapaaminen syyksi matkustaa Suomesta Viroon?

Kyselyt ovat käytännön esimerkki siitä, miten monin tavoin sidoksissa Suomi ja Viro ovat toisiinsa. Siteitä pitävät yllä diplomaatit, virkamiehet ja maabrändityöryhmät, mutta ennen kaikkea tavalliset ihmiset.

Vaikka Helsingin ja Tallinnan välinen matkustajapendelöinti on nyt huomattavasti tavallista hiljaisempaa ja rajoitetumpaa, korona-aika ei horjuta Suomen ja Viron läheisiä suhteita.

Olen silti varma siitä, että kun seuraavan kerran pääsen käymään Suomessa, laivamatka tuntuu eksoottisemmalta kuin koskaan.