Kylmä kuin käärme? Tutkimus osoitti, että käärmeilläkin on parhaita kavereita

Kuva käärmeiden sosiaalisesta elämästä ja taidoista on muuttunut muutenkin viime vuosien tutkimuksissa.

käärmeet
Kiepille kääriytynyt kuparinruskea käärme.
Idänsukkanauhakäärme on yksi Pohjois-Amerikan liki 40 sukkanauhakäärmelajista.All Canada Photos / Alamy / AOP

Yksinäinen saalistaja, kylmä ja kavala. Sellainen on monien kielten sanontojen ja Raamatun käärme. Behavioral Ecology and Sociobiology (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistu tuore tutkimus löysi suomupinnan alta jotakin muuta: käärmeilläkin on parhaita kavereita.

Viime vuosina tutkimuksissa on voitu osoittaa, että käärmeiden ja matelijoiden sosiaalinen elämä on paljon yleisesti luultua monimutkaisempaa ja merkityksellisempää.

Kanadalaisen Wilfried Laurierin yliopiston tutkijat halusivat selvittää, mitä se tarkoittaa Pohjois-Amerikan yleisimpiin käärmeisiin kuuluvien sukkanauhakäärmeiden kesken.

Käärmeet ovat joissakin asioissa yllättävän samanlaisia kuin nisäkkäät, myös ihmiset, kommentoi käyttäytymisekologi Morgan Skinner Science (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä tuloksia, joita hänen kehittämällään tutkimusmenetelmällä saatiin.

Yhdysvaltalaisen Advocates for Snake Preservation (siirryt toiseen palveluun) -järjestön APS:n herpetologi Melissa Amarello on omissa pitkissä kalkkarokäärmetutkimuksissaan havainnut, että käärmeet hoitavat jälkeläisiään kauan ja pitävät silmällä myös lajitoverien poikasia.

APS:n tutkimuksissa on ilmennyt niin ikään, että käärmeillä on kavereita eli ne valitsevat joukostaan yksilöt, joiden kanssa viihtyvät eniten.

Tennesseen yliopiston tutkimus (siirryt toiseen palveluun) muutama vuosi sitten oli puolestaan ensimmäinen, joka osoitti käärmeiden myös metsästävän yhdessä. Tutkittavana olivat kuubanboat. Niiden saalis oli lepakoita.

Metsästyksen koordinointi vaatii edistyneitä taitoja, sillä jokaisen eläimen on huomiotava toisten toiminta, tutkimuksessa todettiin.

Täplät päässä erottelivat yksilöt

Skinnerin tutkittavina oli nuoria idänsukkanauhakäärmeitä, 30 villiä ja kymmenen kasvatettua. Sukkanauhakäärmelajeja tunnetaan kymmeniä. Niitä elää Pohjois-Amerikassa Kanadasta Costa Ricaan.

Skinner pani käärmeet kymmenen ryhmissä pieniin aitauksiin, joissa niillä oli piiloutumispaikoiksi vain neljä laatikkoa. Käärmeiden oli siis jaettava piilopaikat.

Automaattikamera otti aitausten elämästä kuvan viiden sekunnin välein aamusta iltaan kahdeksan päivän ajan. Käärmeyksilöt näyttävät ihmisen silmään perin samanlaisilta, joten jokaisen päähän maalattiin pieni väritäplä tunnusmerkiksi.

Kahdesti päivässä Skinner kävi katsomassa, millaisia ryhmiä käärmeet olivat muodostaneet, ja siirsi ne uusille sijoille. Koska käärmeet kommunikoivat kemiallisia viesteillä, feromoneilla, Skinner puhdisti aitauksen hajuista hajoteltuaan porukat.

Lähikuva kameraan katsovasta käärmeestä.
Sukkanauhakäärmeitä, kuten kuvan idänsukkanauhakäärmettä, pidettiin myrkyttöminä. 2000-luvun alussa tutkimukset osoittivat toisin. Ihmiselle myrkky aiheuttaa harvoin mitään oireita. Levi Dojczman / Alamy / AOP

Tutkimus osoitti, että käärmeet valitsivat, kenen kanssa ne ryhmäytyivät. Hetken kuluttua siirtelystä ne olivat jälleen samoissa rykelmissä.

Yhteen kerääntyminen sinänsä ei yllättänyt, sillä kasa on etu etenkin nuorille käärmeille.

Siinä on mukavan lämmintä otukselle, jonka ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan, toisin kuin meillä tasalämpöisillä. Ja jos jokin petoeläin hyökkää, se ehkä nappaakin naapurin.

Nuo edut eivät kuitenkaan selitä, miksi mikä tahansa lajitoveri ei kelvannut kaveriksi.

Kaikki eläimet, myös käärmeet, tarvitsevat kontakteja toisten kanssa, ja ihmisten tavoin nekin valitsevat, kenen kanssa seurustelevat, Skinner summaa tuloksia National Geographic (siirryt toiseen palveluun) -lehden haastattelussa.

– Niillä on edistyneet sosiaalisen kognition taidot. Ne erottavat, kuka on kuka.

Kaveruuden takia, ei lisääntymisen vuoksi

Mitä käärmeiden kaverustumisen taustalla on? Siihen tutkijoilla ei toistaiseksi ole vastausta.

Lisääntymiseen se ei tunnu liittyvän, sillä tutkimuksessa muodostuneissa porukoissa oli niin naaraita kuin koiraita.

Saman on todennut kalkkarokäärmeitä luonnossa tutkinut Amarello.

Kun käärmeet tulevat lämmittelemään auringonpaisteiselle kalliolle, seuralaiset ovat usein samat, osoittavat lekottelusta otetut aikaviivekuvat.

Parhaiten yhdessä viihtyneet kaksi kalkkarokäärmettä olivat toistensa kanssa lähes 60 prosenttia ajasta. Molemmat olivat naaraita. ASP on julkaissut niiden kumppanuudesta nettivideon (siirryt toiseen palveluun).

Porukassa arka rohkaistui ja rohkea rauhoittui

Kanadalaistutkimuksessa myös luokiteltiin käärmeet luonteeltaan joko aroiksi tai rohkeiksi, mikä on villieläinten persoonallisuustutkimusten perusjako.

Luokittelussa ratkaisi se, kuinka kauan käärmeet tutkiskelivat uutta ympäristöä, kun ne pantiin yksitellen aitaukseen.

Uskaliaimmat lähtivät reippaasti liikkeelle ja käyttivät tutkimuksiinsa paljon aikaa, ujoimmat vetäytyivät laatikon suojiin.

Persoonallisuudesta riippumatta käärmeet kuitenkin käyttäytyivät ryhmässä yleensä samalla tavoin, arat rohkeasti ja rohkeat arasti siitä riippuen, mitä porukka pääosin päätyi tekemään.

Keskimäärin ne kuitenkin viihtyivät laatikoissa – sen tiiviimmin, mitä isompi porukka oli.

Tutkijoiden mukaan havainto on hyödyllinen, kun käärmeitä yritetään luonnossa siirtää uusille alueille, jotka ovat niille turvallisempia. Eläintensuojelijoiden harmiksi käärmeet usein kiemurtelevat tiehensä turvallisilta tienoilta.

Vielä pitää selvittää, pätevätkö vankeudessa tehdyt havainnot myös silloin, kun käärmeellä riittää luonnossa tilaa, mihin luikerrella, ja paikkoja, joihin piiloutua. Luontohavaintojen perusteella myös villit sukkanauhakäärmeet kyllä kerääntyvät yhteen.