Luokanopettaja Sari Salo on ollut toiminnallisen oppimisen edelläkävijä ja pisti lapset liikkumaan myös etäkoulussa: "Kun pelataan ja juostaan, ajan kulua ei huomaa"

Eteläpohjalaisopettaja tunnetaan toiminnallisista opetusmenetelmistään. Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö palkitsi hänet tänä keväänä stipendillä saavutuksistaan.

luokanopettajat
Sari Salo
Opettaja Sari Salo on kehittänyt toiminnallisia metodeja opetukseen koko uransa ajan. Viimeisellä kouluviikolla hän vei luokkansa metsäretkelle.

– Mitäs se kertookaan meille, kun puista roikkuu tuota naavaa?, tiedustelee alajärveläinen luokanopettaja Sari Salo 3.–4. -luokkalaisilta metsäretken aluksi.

– Että täällä on hyvä ilma, tietää yksi oppilaista.

Toukokuun viimeisen opetusviikon maanantaina Salo vei oppilaansa lähimetsään opetustuokioon. Samaan metsään, saman eteläpohjalaisen Lohijoen rannalle, missä hän itse leikki lapsena.

Salo oli energinen lapsi, jolla oli vaikeuksia itsellä pitää peppu penkissä oppituntien aikana. Siitä lähti jalostumaan ajatus, että toisinkin voisi olla. Hän päätti ottaa riskin opettajankoulutuslaitoksen pääsykokeissa yli 30 vuotta sitten.

– Vedin opetusnäytössä toiminnallisen tuokion, mikä oli siihen aikaan riskaabelia. Onneksi arvostelijat olivat niin edistyksellisiä, että se oli heidän mielestään hyvä juttu, ja pääsin sisään.

Silloin Salo päätti, että tämän täytyy olla hyvä asia ja se on ollut hänen tapansa toimia siitä lähtien.

Salo on kehittänyt erilaisia metodeja toiminnallisuuden saralla koko uransa ajan. Yksi niistä on koulujen käyttämä Peppu irti penkistä. Näistä ansiosta Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö myönsi hänelle nyt stipendin.

Toiminnallisuus ruokkii innostusta ja toisinpäin

Salo uskoo, että toiminnallisuus innostaa lapsia ja silloin lapsi oppii kuin itsestään.

– Kun lapset innostuvat vaikkapa matematiikan pelistä, he haluavat ratkaista myös tehtävän kertolaskun. Näin he pääsevät pelissä eteenpäin ratkaisemaan seuraavaa tehtävää.

Salon mielestä lasta ei ole luotu istumaan vaan lapsi innostuu, kun pääsee pois pulpetista ja kokeilemaan uusia juttuja.

– Leikki on lapsen työtä. Jos istutaan luokkahuoneessa viisi tuntia, niin viimeistään viimeisellä tunnilla tuijotetaan kelloa. Kun pelataan ja juostaan, oppilaat eivät välttämättä edes huomaa ajan kulua.

Tehtävä puussa
Lapset ratkaisivat puihin kiinnitettyjä matematiikan ja äidinkielen tehtäviä.Kati Ala-Renko / Yle

Salo on huomannut, että jos lapsi on tottunut opiskelemaan perinteisesti luokkahuoneessa istuen, vie häneltä usein hetken aikaa tottua uudenlaiseen oppimiseen toiminnan kautta.

Hän saa myös opettajankoulutuksessa paljon kysymyksiä kollegoiltaan, kun he pelkäävät luokan riehaantuvan liikaa.

– Näin varmasti alussa onkin, koska kyseessä on uusi tapa toimia. Mutta kun ensimmäisestä päivästä lähtien lapsi oppii siihen, alkaa homma luonnistua.

– Hiljaisten oppilaiden ei tarvitse jännittää omaa vuoroaan luokassa, vaan asiat tapahtuvat helposti leikin lomassa ja vilkkaille se on kiva tapa toimia.

Hiljaisten oppilaiden ei tarvitse jännittää omaa vuoroaan luokassa, vaan asiat tapahtuvat helposti leikin lomassa ja vilkkaille se on kiva tapa toimia.

Sari Salo

Metsässä oli käynnissä Lohijoen seikkailu

Metsäretki – tai Lohijoen seikkailu – on esimerkki Salon metodeista.

Bussi toi alakoululaiset ohjaajineen metsänrantaan, josta alkoi kilometrin reipas kävely Lohijoelle. Välillä pysähdyttiin pienelle opetustuokiolle ja jatkettiin viipymättä matkaa.

Perillä oppilailla oli puolisen tuntia aikaa leikkiä ja syödä eväitä, ja kukin sai touhuta haluamiaan juttuja. Osa otti luontokuvia, toiset kiipeilivät ja kolmannet hankkivat raikkaan vesikampauksen Lohijoen antimista.

Tämän jälkeen alkoi kaulakorujen metsästys. Kullekin oppilaalle oli piilotettu puunoksalle kaulakoru omalla nimellä. Sen löydettyään heidät jaettiin ryhmiin ja alkoi tehtävien ratkaiseminen. Tehtävät roikkuivat niin ikään puista, ja ne koskivat vuoden aikana käsiteltyjä asioita matematiikassa ja äidinkielessä.

Oppilaita
Ellimaija Hietala, Amalia Hirvelä ja Luukas Finnilä olivat innokkaita metsäretkellä touhuajia.Pasi Takkunen / Yle

Ellimaija Hietala ja Amalia Hirvelä tunnustautuivat liikunnan ystäviksi. On hauskaa, kun saa olla ulkona ja ratkoa tehtäviä, tytöt toteavat.

Luukas Finnilä oli yksi vesikampauksen hankkineista lapsista.

– Lempiaineeni on matematiikka, koska olen siinä hyvä. Ja erityisesti jakolaskut. Toivon, että tästä päivästä tulisi hauska, Finnilä sanoo.

"Tällainen uusien asioiden kehittäminen on aivan älyttömän tärkeää"

Salon saama Teknologiateollisuuden tunnustus annetaan matemaattis-luonnontieteellisistä sekä toiminnallisista ansioista. Tunnustuksia jaetaan parikymmentä vuodessa, yksittäisille opettajille ja työryhmien jäsenille.

– Perusteluissa todetaan Salon muun muassa olevan oppilaita ja kollegoita innostava toiminnallisuuden puolestapuhuja, joka jakaa ideoitaan kollegoille Suomessa ja ulkomailla. Hän on myös tehnyt kaksi kirjaa opettajien avuksi, toteaa Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön johtaja Antti Aarnio.

– Salon kehittämä toimintamatto on noussut suureen suosioon. Sitä on myyty laajasti Suomeen ja ulkomaille kouluihin ja opettajakoulutukseen.

Mattoa voi käyttää monipuolisesti matemaattisten aineiden oppimisessa ja harjoittelussa eskareista yläkouluun saakka.

Uusien asioiden kokeileminen, kehittäminen ja jakaminen ei ole helppoa, mutta se on aivan älyttömän tärkeää.

Antti Aarnio

Aarnio muistuttaa, että vanha myytti siitä, että matikkapäätä joko on tai ei ole, on aikansa elänyt.

– Matematiikka on harjoituslaji ja siinä pystyy monella tasolla kehittymään sekä saamaan onnistumisen kokemuksia. Innostunut opettaja on myös valtavan tärkeässä asemassa. Ja hyvää opettamista voi tehdä niin monella tavalla. Oli se sitten opetusvideoistaan tunnettu Matikka-Ville tai Sari.

– Uusien asioiden kokeileminen, kehittäminen ja jakaminen ei ole helppoa, mutta se on aivan älyttömän tärkeää. Ja vielä se, että onnistuu innostamaan muitakin opettajia uusien opetustapojen pariin, Aarnio sanoo.

Etäkoulu toi haasteita

Sari Salo liikutti oppilaitaan etäkoulunkin aikana. Hän myös järjesti kilpailuja, joissa oppilaan tuli etsiä milloin mikäkin tavara kotoaan mahdollisimman nopeasti. Tavoite oli, että joka päivä liikutaan myös kotona. Lapset kuvasivat luonnossa ja rakensivat kaikenlaista.

Salo kokee, että etäkouluaika oli myös rankka. Ahdistavinta Salolle oli se, ettei päässyt kontaktiin lasten kanssa muutoin kuin ruudun välityksellä.

Salo on levittänyt toiminnallisia metodejaan jo monia reittejä. Kaksi kirjaa, ulkomaille asti levinnyt toimintamatto, blogi, Peppu irti penkistä -metodi…

Seuraavat Salon suunnitelmat koskevat verkkokoulua.

– Haluan kehittää opettajille suunnattua verkkokoulua eteenpäin, se on tulevaisuuden konsepti. Kaikki ovat koneen äärellä ja, jos opettaja pystyy hakemaan vinkkejä kännykällään kotisohvalla ja kouluttautumaan sillä tavalla, niin se on iso juttu.