Yritysten pelastamisen biljoonapaketit muuttivat pelin – koronan jälkeen valtio, verokeplottelu ja eriarvoisuus nousevat talouskeskusteluun

Talousajattelu suuntaa uusille urille koronan ja velkaelvytyksen sysäämänä. Onko uusliberalismi jo haudan partaalla?

uusliberalismi
Pörssimeklareita New Yorkin pörssissä maaliskuun 16. päivä.
Pörssikurssit kokivat romahdukset maaliskuussa koronan aiheuttaman talouden epävakauden vuoksi. Korona on mullistamassa koko talousajattelua.Justin Lane / EPA

– Riskit sosialisoidaan ja tuotot ovat edelleen yksityisiä.

Näin analysoi koronapandemian synnyttämää talouskriisiä yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston taloushistorian professori Adam Tooze.

Brittiläissyntyinen Tooze tuli laajemmin tunnetuksi vuoden 2008 finanssikriisiä analysoineella teoksellaan Crashed. Sitä ennen hän niitti mainetta natsi-Saksan talouden tutkimuksellaan.

Riskien sosialisoiminen tarkoittaa nyt sitä, että hallitukset ympäri maailman laittavat valtavia rahamääriä koronan pysäyttämän talouden elvyttämiseen.

Yhdysvalloissa tukisummat ovat kaksi biljoonaa dollaria, eivätkä Euroopan maiden ja EU:n tukipaketit jää juuri pienemmiksi. Tähtitieteelliset miljardikasat ovat velkarahaa, joilla pelastetaan yrityksiä.

Adam Tooze
Taloushistorioitsija Adam Toozen mukaan nyt sosialisoidaan yritysten riskejä, mutta niiden tuotot ovat edelleen yksityisiä.AOP

Markkinatalous halutaan pelastaa

– Meneillään on hyvin perusteellinen talouden šokki. Hallitukset tahtovat pelastaa markkinatalouden, Adam Tooze kertoo puhelimitse Ylen haastattelussa.

Professori luettelee tutun listan aloista ja talouden sektoreista, jotka ottavat nyt vastaan rajuimman iskun.

– Lentoyhtiöt, turismi ja ne teollisuuden alat, joilla on laajimmat ja pisimmät tuotantoketjut, ovat joutuneet suuriin vaikeuksiin.

Professori Adam Tooze ei näe tässä hetkessä sen suurempaaa kapitalismin tai uusliberalistisen talouspolitiikan kriisiä.

Pohjamutia myöten mennään, mutta hallitukset tahtovat edelleen taloutensa takaisin kasvu-uralle. Adam Toozen mukaan toive jatkuvasta kasvusta ei ole kadonnut minnekään.

Hallitukset pelastavat yritykset, jotta nämä voivat tehdä voittoa omistajilleen jatkossakin.

– Halu pelastaa yritykset on merkki siitä, että vallitsevaan bisnesmalliin uskotaan ja se halutaan säilyttää.

Uusliberalismin loppu käsillä?

Toinen kansainvälisesti tunnettu talousajattelija, hollantilainen Rutger Bregman näkee asian toisin. Häneltä ilmestyi vastikään The Correspondent - verkkojulkaisussa laaja artikkeli, joka oli otsikoitu “The neoliberal era is ending. What comes next?” (siirryt toiseen palveluun)

Uusliberalistisen talousajattelun loppua profetoiva kirjoitus on taattua Bregmania. Kirjoituksensa alussa hän siteeraa kuin vakuudeksi Financial Times -lehden pääkirjoitusta huhtikuun alusta:

“Radikaalit uudistukset … … on pantava alulle. Hallitusten on hyväksyttävä itselleen aktiivisempi rooli taloudessa. Niiden tulee nähdä julkiset palvelut investointeina eikä niinkään velvollisuutena…”

Vuoden 2019 Davosin talousfoorumissa talouseliittiä herätellyt nuori historioitsija Rutger Bregman on viehättynyt siitä, että hallituksen roolin välttämättömyys talouden takaajana nousee esiin.

Ihmiset jonottavat ruokajakelupisteeseen.
Ihmiset jonottavat ruuanjakelupisteellä Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa. Löytyykö perustulosta ratkaisua talouden epätasa-arvoon? Kim Ludbrook / EPA

Erityisesti hänen mieltään hivelee se, että asian nostaa esiin talouseliitin ikioma jäsenlehti.

“Tähän mennessä omalaatuisina pidettyjen toimien, kuten perustulo ja varallisuusvero, on oltava mukana harkinnassa”, jatkaa Financial Times kirjoitustaan ja myös sitä Rutger Bregman varmasti peukuttaa.

Tooze: Perustulokeskustelu saa odottaa

Adam Tooze ei näe juuri nyt suurta tilausta esimerkiksi keskustelulle perustulosta.

– Kaikki tarmo pannaan nyt siihen, miten akuutista kriisistä, työttömyydestä ja sen aiheuttamista sosiaalisista ongelmista päästään yli, Adam Tooze arvioi.

Mutta Rutger Bregman katsoo kauemmas ja näkee juuri julkisen ja yksityisen sektorin välisen suhteen muuttuvan.

Hän muistuttaa kuuluisasta tokaisusta koskien vuoden 2008 finanssikriisiä. Myöhemmin Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman kansiapäällikkönä toiminut Rahm Emanuel kiteytti asian sanoen: “Älä koskaan anna vakavaa kriisiä valua hukkaan.”

Rutger Bregman uskoo, että tämänhetkinen kriisi määrittää tulevia talouspoliittisia linjauksia ja valintoja.

Uusliberalismi oli aikansa radikaalia ajatteua

Kirjailija ja historioitsija Rutger Bregman katsoo tällä silmällä taaksepäin ja löytää – ehkä yllättävästikin – yhtymäkohtia uusliberalismin alkuaikojen ja tämän hetken välillä.

Vuonna 1947 joukko uusliberalistisiksi itseään kutsuvia tieteilijöitä, kuten Milton Friedman ja Friedrich Hayek, varoittivat tarmokkaasti valtion liiallisesta sotkeutumisesta talouteen ja pitivät sitä tienä uudenlaiseen tyranniaan. He olivat aikansa radikaaleja.

He katsoivat, että valtion rooli tulee minimoida. Siksi esimerkiksi koulutus ja terveydenhuolto on syytä yksityistää mahdollisimman laajalti.

Myöhemmin 1980-luvulla konservatiivipääministeri Margaret Thatcher Britanniassa ja republikaanipresidentti Ronald Reagan Yhdysvalloissa ottivat uusliberalistisen politiikan ohjenuorakseen.

Keskeisimmissä läntisissä demokratioissa menty sittemmin sillä tiellä – toki erilaisin kuorrutuksin. Mukaan on saatu myös keskusta-vasemmistolaisia hallituksia.

Ja kaikki sai alkunsa aikanaan radikaalista ajattelusta.

Mielenosoittajia koronan aiheuttamia rajoituksia vastaan Hampuburgissa 23. toukokuuta.
Koronarajoituksia vastaan on osoitettu mieltä eri puolilla maailmaa. Kuvan mielenosoitus on Hampurista. Mahtaako elvytyspakettien kuorruttama talousajattelu saada ihmisiä barrikadeille?Focke Strangmann / EPA

Seuratako amerikkalaisnuorten mielenliikkeitä?

Rutger Bregman löytää myös kiinnostavan yhtymäkohdan amerikkalaisnuorison ajattelussa 80-luvun alussa ja tänä päivänä.

Reaganin uusliberalistisen politiikan kiivaimmat kannattajat olivat nuoria äänestäjiä. Nykyään amerikkalaisnuorissa on enemmän sosialismin kuin kapitalismin kannattajia. Tätä taustaa vasten Yhdysvalloissa saattaa muhia muutoksen siemen.

Lisäksi Rutger Bregman näkee nyt viitteitä siitä, että nykyajan radikaalit talousajattelijat ovat pohjustamassa laajempaa muutosta.

Heidän ajatustensa tausta on paljolti vuoden 2008 finanssikriisin aiheuttamassa taloudellisessa epätasa-arvossa. Pankit pelastettiin, mutta kansoja kuritettiin säästökuureilla, jotka heikensivät terveydenhuoltoa, sosiaalietuuksia ja koulutusta.

Koronapandemian aikaansaamat valtavat pelastuspaketit ovat tuoneet vuoden 2008 jälkeiset tapahtumat mieleen. Hallituksia on neuvottu olemaan uusimatta virheitä, jotka sysäsivät ihmisiä tyhjän päälle ja köyhyyteen.

Tietysti kannattaa muistaa, että vuonna 2008 pelastettiin pankkeja, kun taas nyt pelastettavien listalla ovat lähinnä matkailu-, lentoliikenne- ja ravintolasektori.

– Jossain määrin velkavuorta hoidetaan nytkin veronkorotuksin ja menoleikkauksin, mutta pääosin hallitukset menevät velkojen varastoinnin tielle, taloushistorioitsija Adam Tooze sanoo.

Eriarvoisuus nousee talouskeskusteluun

Taloustieteilijoiden kärkikaartissa on kuitenkin joukko radikaaleja, kuten Thomas Piketty ja Mariana Mazzucato, jotka pitävät verotusta, epätasa-arvoa, koulutuksen tärkeyttä ja julkisia investointeja keskustelussa.

Rutger Bregman uskoo, että tämä keskustelu tulee poikimaan olennaisen muutoksen talousajatteluun ja olemaan osana nimenomaan uusliberalistisen ajan päättymisessä.

Valmiiksi pakattuja ruokakasseja Haagan seurakunnan ruokajakelussa.
Eriarvoisuudesta tulee talouskeskustelun iso teema. Ruokakassit ja ruokajonot ovat kasvava ilmiö eri puolilla maailmaa, myös Suomessa.Henrietta Hassinen / Yle

Talouspoliittisen pohdinnan arvopohja siirtyy tavallisten ihmisten ja yhteisöjen kannalta elintärkeisiin asioihin. Eriarvoisuus nousee tärkeäksi keskustelun teemaksi.

Taloushistorioitsija Adam Tooze ei usko, että poliittinen keskustelu toimisi Yhdysvalloissa aivan näin järkiperäisesti.

– Täällä ei mennä ongelman ratkaisu edellä, vaan politiikka on osa ongelmaa. Se sitten luo eriarvoisuutta.

Innovaatioiden alkurahoitus monesti valtiolta

Rutger Bregman uskoo, että keskustelu eriarvoisuudesta johtaa pohtimaan, mistä vauraus lopulta syntyy. Hän siteeraa juuri Mariana Mazzucatoa, joka on huomauttanut, että iso osa innovaatioista on lopulta saanut alkunsa julkisen rahoituksen avittamana.

Julkista rahaa on niin Teslan, Googlen, Applen kuin muidenkin suurten nykymaailmaa muokkaavien yritysten alkupaukkuna.

Tässä valtioiden velanoton kulta-ajassa on olennaisen tärkeä myös muistuttaa siitä, että eri yliopistojen perustutkimuksen pohjalta kehitetään rokotteita ja lääkkeitä. Kun läpimurtoja on tehty, lääkeyritykset tulevat apajille, ostavat patentit ja käärivät voitot.

Siis monet edellä mainitut julkistakin rahoitusta saavat yritykset hyötyvät koulutetusta väestöstä, vakaasta kilpailuilainsäädännöstä, satamista, teistä ja tietoverkoista, joiden kautta ne levittävät tuotteitaan ja palveluitaan.

Samalla moni näistä yrityksistä siirtää voittojaan verokeitaisiin kotimaisen verotuksen ulottumattomiin. Vuosittain tämä summa on 200 miljardia dollaria.

Siksi on syytä pohtia myös verotusta ja sen oikeutusta.

Rutger Bregman
Kirjailija ja historioitsija Rutger Bregman näkee uusliberalistisen talousajattelun kulmakiven, itsekkyyden, vähän väistyvän. Koko uusliberalismille hän povaa kuolemaa.Horst Galuschka / AOP

Kuka ja mikä tärkeää yhteisön kannalta?

Koronapandemian yksi merkittävä muutos on myös siinä, mitä sektoreita ja ammatteja ihmiset arvostavat.

Rutger Bregman piruilee kirjoituksessaan, että viime aikojen “tärkeiden työntekijöiden” listalla ei ole riskirahaston johtajia tai monikansallisia verokonsultteja. Tärkeät työläiset löytyvät kouluista, julkisesta liikenteestä ja ruokakaupoista.

Tietysti myös yleinen arvostus lääkäreitä, sairaanhoitajia ja lähihoitajia kohtaan on noussut kohisten.

Lisäksi kaikenlainen epäitsekkyys tuntuu lisääntyvän. Rutger Bregman huomauttaa, että uusliberalistisen opin yksi keskeinen ajatus oli se, että ihminen on luonnostaan itsekäs. Nyt tämä näyttää murtuvan.

Elvytys suunnattava vihreään teknologiaan

Sekä Rutger Bregman että Adam Tooze ovat samaa mieltä talousnobelisti Joseph Stiglitzin kanssa siitä, että nyt liikenevä elvytys tulee ohjata ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun ja esimerkiksi virheän teknologian tukemiseen.

– Tämä on loistava mahdollisuus siihen. Kaikki poliittinen tahto tulee nyt mobilisoida sen eteen, Adam Tooze sanoo.

Hänen mukaansa keinot ovat kaikkien tuntemat. Fossiilisesta energiantuotannosta tulee päästä eroon ja siirtyä uusiutuviin energialähteisiin. Energiatehokkuutta on parannettava kaikilla teollisuuden aloilla.

– Erityisesti tätä ajattelua tarvitaan teräs- ja sementtiteollisuudessa. Tätä tuotantoa tarvitaan paljon, kun miljardit ihmiset tahtovat oikeutetusti ulos köyhyydestä ja puutteellisista elinoloista.

Autoteollisuudella edessään mullistusten ajat

Adam Tooze uskoo, että vallankin autoteollisuudessa on edessä muutosten ajat. Esimerkiksi siirtymä polttomoottorista sähköautoon tulee nyt nopeutumaan.

– Autoteollisuus on hyvä esimerkki siitä, että korona tuo tullessaan myös luovaa tuhoa.

Toyotan tehtaalla Onnaingissa, Ranskassa työntekijät pukeutuneena kasvomaskeihin.
Toyotan autotehdas Onnaingissa, Ranskassa on koko autoteollisuussektorin ohella mullistusten tiellä. Siirtymä sähköautoihin nopeutuu ja tuotantoketjut alueellistuvat, Adam Tooze arvioi.Sebastien Courdji / EPA

Autoteollisuus on myös yksi niistä aloista, joka joutuu laittamaan tuotantoketjunsa uusiksi. Sekä eurooppalaisten että yhdysvaltalaisten autonvalmistajien riippuvuus Kiinasta pyritään tulevaisuudessa minimoimaan.

Adam Tooze arvelee, että tuotanto- ja toimitusketjut muutetaan alueellisiksi. Eurooppa, Aasia ja Yhdysvallat muodostavat ikään kuin omat tuotannolliset alueensa.

– Tuotantoketjujen muutos lähtee siitä, että seuraava koronan kaltainen, geopoliittinen tai kauppasodan aiheuttama šokki ei pääse yllättämään.

Kaikilla aloilla tämä ei välttämättä merkitse kokonaan kansanvälisistä tuotantoketjuista luopumista. Olennaista Adam Toozen mukaan on se, että ketjut ovat kunkin maan kannalta hallittavissa.

Lääketeollisuus kokee saman muutoksen. Lääketuotannon ketju pyritään saamaan sellaiseen muotoon, ettei koronakriisin kaltaisia huoltovarmuuden menetyksiä pääse syntymään.

Taloushistorioitsija Adam Tooze ei usko laajaan kansallismielisen protektionismin aaltoon. Hän arvioi, että Yhdysvalloissa on kauppasodalla kalistelun ja poliittisten paineiden vuoksi viehtymystä protektionismiin.

– Sen sijaan esimerkiksi Suomi tai Saksa ovat toista maata. Maat ovat niin riippuvaisia kauppavaihdosta, että halukkuutta protektionismiin ei kannata olla.

Bregman: Uusliberalismin korvaaja haussa

Mutta vielä muutama sana 40 vuotta läntisen maailman talousajattelua hallinneesta uusliberalismista. Mikä meitä sitten odottaa sen aikakauden jälkeen?

Historioitsija Rutger Bregman ei ole itsekään varma muusta kuin siitä, että uusliberalistinen ideologia on kuolemassa.

Hänen mukaansa kukaan ei voi tietää, mikä sen korvaa.

Vallitseva koronakriisi voi suistaa meidät entistä synkempiin aikoihin. Hallitsijat voivat käyttää tilaisuutta hyväkseen ja haalia poikkeusoloissa lisää valtaa sekä rajoittaa vapauksia. Se taas kasvattaa vihan lietsontaa ja rasismia.

Asiat voivat mennä toisinkin.

Kirjailija ja historioitsija Rutger Bregman pohtii, että pandemia tuo paremman puolen ihmisestä esiin ja arvomme muuttuvat. Valta pohjaa luottamukseen, verotus solidaarisuuteen sekä investoinnit ovat kestäviä ja turvaavat tulevaisuutta.

Lue myös:

Talousnobelisti haluaa kapitalismille uuden alun (Yle Uutiset, 26.12.2019)

How coronavirus almost brought down the global financial system (siirryt toiseen palveluun) (Guardian, 14.4.2020)

The neoliberal era is ending. What comes next? (siirryt toiseen palveluun) (The Correspondent, 14.5.2020)

Kiinan ja Yhdysvaltain jännitteet tulivat jäädäkseen (Yle Uutiset, 24.5.2020)

EU-komissio esittää 750 miljardin jälleenrakennusrahastoa (Yle Uutiset, 27.5.2020)