Kimalaisseuranta hakee tietoa maailmalla huolestuttavaan ilmiöön – samalla löytyy uusia pörriäislajeja kuten kaakonkimalainen

Kimalaisten määriä lasketaan jo eri puolilla maata. Laskennoilla selvitetään, ovatko pölyttäjät vähentyneet myös Suomessa.

kimalaiset
Ida-Maria Huikkonen haavin kanssa
Ida-Maria Huikkonen kiertää kesän aikana kahta seurantalinjaa, joilta hän laskee ja määrittää kimalaiset.Ville Välimäki / Yle

Suomessa on ryhdytty seuraamaan kimalaisten määrän kehitystä. Kimalaisten vähenemisestä ei Suomessa ole tietoa, mutta muualta kantautuneet huolestuttavat uutiset ovat saaneet tutkijat ja harrastajat selvittämään asiaa.

Yli sata laskentalinjaa

Tänä kesänä kimalaistilannetta selvitetään yli sadalla laskentalinjalla eri puolilla Suomea. Viime kesänä, jolloin kimalaisseuranta käynnistyi, laskentaa tehtiin 70 linjalla. Kullakin näistä kimalaisten määrä laskettiin kuusi – seitsemän kertaa, kertoo kimalaisseurannan vetäjä, tutkija Janne Heliölä Suomen ympäristökeskuksesta.

Peltokimalainen on Janne Heliölän tarkasteltavana
Tutkija Janne Heliölä tarkastelee peltokimalaista muovipurkissa. Kun lajimääritys on varmistettu, kimalainen saa jatkaa matkaansa.Ville Välimäki / Yle

Suomessa on tavattu 37 kimalaislajia. Niistä 27 löytyi viime vuoden linjalaskennoissa. Osa lajeista on hyvin harvinaisia tai esiintyvät vain pohjoisimmassa Suomessa, eikä niitä tavattu laskentalinjoilla.

– Viime vuoden tiedot ovat se pohjatieto, mistä lähdetään liikkeelle. Me saimme tietoa siitä, mitkä lajit ovat yleisimpiä ja kuinka runsaita ne ovat. Seurannassa selvitämme, mitä tästä eteenpäin kimalaisille tapahtuu. Ovatko niiden määrät menossa ylös- vai alaspäin, vai ovatko niiden määrät vakaita.

Naiset innolla mukana laskennoissa

Kimalaisseurannan suosio on jopa yllättänyt tutkija Janne Heliölän, joka koordinoi myös vastaavaa, jo 20 vuotta jatkunutta päiväperhosseurantaa. Kun perhoslinjoja kiertävät yleensä vanhemmat miehet, kimalaisseuranta kiinnostaa enemmän nuoria naisia, toteaa Heliölä.

Ida-Maria Huikkonen haavin kanssa
Kimalaisten mahdollinen väheneminen huolestuttaa Ida-Maria Huikkosta. Hän toivoo lämmintä kesää ja näkevänsä itselleen uusia kimalaislajeja.Ville Välimäki / Yle

Ida-Maria Huikkonen laskee kimalaisia kahdella laskentalinjalla, Lopen Räyskälässä ja Tuuloksen Eteläisissä. Viime kesänä vastaan tuli muun muassa kaakosta Suomeen levittäytyvä kaakonkimalainen, sekä peltokimalaisia, mantukimalaisia, kivikkokimalaisia ja loiskimalaisia.

Jo viime kesänä kimalaisseurannassa selvisi, että Suomeen on levittäytymässä etelästä ja kaakosta uusia lajeja. Esimerkiksi aiemmin harvinainen kaakonkimalainen tavattiin jo kahdeksalla laskentalinjalla. Myös uralinkimalainen on levittäytymässä tänne.

Tarkastelussa lasipurkki apuna

Räyskälän linjalta Ida-Maria Huikkonen nappaa itse tekemällään haavilla yhden kimalaisen ja tarkastelee sitä lasipurkissa yhdessä Janne Heliölän kanssa.

– Tämän takaruumiissa keltainen raita näyttää olevan keskeltä katkonainen. Tämä taitaakin olla sorokimalainen. Sitä ei olekaan tullut ennen vastaan, Ida-Maria iloitsee.

Kun lajimääritys on tehty, kimalainen saa jatkaa pölytystöitään ja siitä tehdään merkintä havaintolistaan.

Helpoimmin tunnistettavia lajeja ei välttämättä tarvitse edes haavia, jos niitä pääsee tarpeeksi lähelle, sanoo Ida-Maria.

”Hyvä tapa tutustua kimalaisiin”

Laskenta tehdään noin kilometrin mittaiselta reitiltä, jonka varrelta tavatut kimalaiset Ida-Maria Huikkonen kirjaa ylös. Kun reittejä on riittävän paljon eri puolilta Suomea, saadaan yleiskuva siitä, miten kimalaiset Suomessa pärjäävät.

– Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja opiskellut biologiksi. Kun kuulin tästä seurannasta, totesin, että tämä voisi olla hyvä tapa tutustua uuteen lajiryhmään ja opetella tunnistamaan niitä. Kimalaiset ovat isoja, pörröisiä ja söpöjä. Lisäksi ne ovat meille tärkeitä. Tämä on ollut hauskaa ja jatkan tätä ihan varmasti tulevinakin vuosina.

– Toivottavasti tästä tulee hyvä kesä ja jos näkisi uusia lajejakin. Olisi myös mukava, jos ehtisi kiertää linjat useammin kuin viime kesänä.

Kimalaiset tärkeitä pölyttäjiä

Suomessa metsämarjoista etenkin puolukka, mustikka ja vadelma ovat hyvin riippuvaisia kimalaispölytyksestä.

Peltokimalainen lasipurkissa määritystä varten
Peltokimalainen on tärkeä marjojen pölyttäjähyönteinen Ville Välimäki / Yle

Myös piha- ja peltomarjoille kimalaiset ovat tärkeitä. Jos pölyttäjiä ei ole, marjasadot kärsivät.

Suomestakin on viitteitä, että joillakin kasveilla satotaso laskee, jos pölyttäviä hyönteisiä on vähän.

Lue lisää: Pelasta pörriäinen

Pitkät aikasarjat puuttuvat

Kimalaiskantojen kehityksestä ei ole Suomessa aikasarjoja, mutta kimalaisten mahdollinen väheneminen huolestuttaa myös Ida-Maria Huikkosta.

– Varsinkin maailmanlaajuisesti tilanne on monin paikoin varsin huono. Tällä seurannalla toivottavasti tiedämme, mikä täällä on tilanne ja vaatiiko se jotain radikaalejakin toimia.

Heliölä kertoo, että tavoitteena on selvittää myös sitä, mitä Suomen kimalaiskannoille on tapahtunut 2000-luvulla. Toistaiseksi tietoa on vain muutamista harvinaisemmista lajeista, joiden tilannetta on selvitetty uhanalaisuusarviointia varten.

Hallittua hoitamattomuutta

Sekä Ida-Maria Huikkonen ja tutkija Janne Heliölä neuvovat ihmisiä helpottamaan kimalaisten tilannetta esimerkiksi omalla pihalla hallitulla hoitamattomuudella eli jättämällä osa pihasta kukkimaan villisti.

– Jos innostusta riittää, voi myös kylvää niittyä ja jättää hyönteismyrkyt käyttämättä. Pienikin apu auttaa kimalaisia.

Lue lisää: Viisi tapaa pelastaa pörriäinen - valitse omasi ja merkkaa tekosi