Agenttitarina, joka kävi Moskovassa ja katosi – kehuttu brittikirja palauttaa mieleen tapahtumat Suomessa 1990-luvun lopussa

Vakooja ja petturi -kirjan päähenkilö Oleg Gordijevski on tuttu mies suomalaisille.

KGB
Oleg Gordijevski istumassa hautakiven päällä
Vakooja Oleg Gordijevski on pääosassa kahdessa hyvin erilaisen vastaanoton saanessa kirjassa.Ilpo Musto/REX/Shutterstock, Atena

"Häväistyskirja. Täyttä humpuukia." Kalevi Sorsa.

"Herää kysymys, miksi suomalaiset kustantajat moista moskaa julkaisevat!" Aimo Massinen, Turun Sanomat.

"Entisten neuvostoagenttien skandaalikirjat alkavat jo haukotuttaa jopa iltapäivälehtimiestä." Iltalehden Ylänurkka.

Brittihistorioitsija Ben Macintyren Vakooja ja petturi on ollut kuluneen kevään kiinnostavimpia tietokirjauutuuksia.

Teosta on suitsutettu "parhaana tositarinana vakoojista", "häikäisevän hyvänä tietotrillerinä (siirryt toiseen palveluun)" ja "ohittamattomana teoksena kylmän sodan agenttipelistä (siirryt toiseen palveluun)".

Myös lukijat ovat löytäneet kirjan niin sen alkuperäisessä ilmestymismaassa Britanniassa kuin meillä Suomessakin (siirryt toiseen palveluun).

Alun arviot eivät koske Macintyren kirjaa, vaan aiempaa kirjaa, jossa on sama päähenkilö: hän on entinen KGB-eversti ja kaksoisagentti Oleg Gordijevski.

Myös vuonna 1997 ilmestynyt, suomalaisen WSOY:n kustantama Sokea peili on kirja Oleg Gordijevskista. Hän on myös sen toinen kirjoittaja.

Molemmat kirjat kertovat, kuinka Gordijevskista tuli KGB-agentti, kuinka hän pettyi Neuvostojärjestelmään, värvättiin Britannian tiedustelupalveluun ja kuinka hän lopulta, dramaattisessa operaatiossa, loikkasi Neuvostoliitosta Suomen kautta länteen.

Molemmat kirjat ovat myös sisäpiiriläisen kertomus KGB:n toimintatavoista ja vaikutusvallasta.

Miksi Gordijevskin tarina 23 vuotta sitten murjottiin maan rakoon, kun se nyt avaa näkymän vakoilun maailmaan sekä Neuvostojohdon vainoharhaiseen ajatteluun?

"Helsinki on entiselle KGB-miehelle sensitiivinen paikka"

Historioitsija Kimmo Rentola oli paikalla, kun Sokea peili -kirja julkistettiin Helsingissä elokuussa 1997.

Rentola muistaa pienen tilan, jossa tunnelma oli jännitteinen.

Julkistustilaisuuteen oli saapunut myös kaksoisagentti Oleg Gordijevski.

Entinen Neuvostoliitto oli langettanut Gordijevskille kuolemantuomion ja hän eli Englannissa turvallisuuspalvelun suojaamaa elämää.

Nyt hän oli taas maassa, jonka kautta dramaattinen loikkaus oli suoritettu 12 vuotta aiemmin.

– Helsinki on entiselle KGB-miehelle sensitiivinen paikka. KGB oli kylmän sodan aikana vahva toimija kaupungissa, ja loikkari joutuu ottamaan sen huomioon, Rentola sanoo.

Varsinaisessa vaarassa Gordijevski tuskin Helsingissä oli.

Neuvostoliitto oli hajonnut. Samoin KGB oli pilkottu osiin. Organisaatio oli koko 1990-luvun alamaissa. Vahvistuminen alkoi vasta entisen KGB-miehen Vladimir Putinin noustua valtaan vuonna 2000.

Toisen Englannin laskuun vakoilleen, myrkytetyksi tulleen kaksoisgentin Sergei Skripalin kohtalo ei ollut todennäköinen Helsingissä vuonna 1997.

Gordijevskin kirjan julkistamistilaisuus
Inna Rogatchi ja Gordijevski ajautuivat WSOY:n kanssa riitaan kirjan kadonneesta käsikirjoituksesta.Yle

Nykyisin poliittisen historian professorina toimiva Kimmo Rentola on hyvin perehtynyt Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin, myös tiedustelutoimintaan.

Hänelle Sokea peili toi uutta tietoa KGB:n menettelytavoista ja ulkomaantiedustelun käytännön toteutuksesta.

Rentolan mukaan kirjan ongelma oli sen hatara Suomi-kuva. Se loi kuvan maasta, joka oli täysin KGB:n hallussa.

– Näki, että Gordijevski ei ollut palvellut Suomessa. Hänellä ei selvästikään ollut syvällistä käsitystä siitä, miten täällä toimittiin.

Sama näköharha näyttää olleen myös Britannian tiedustelupalvelussa niillä, joilla ei ollut omakohtaista kokemusta Suomesta.

Ben Macintyren Vakooja ja petturi -kirjan mukaan Lontoossa uskottiin, että Suomi on sitoutunut palauttamaan loikkarit ja KGB valvoo kaikkea, lentokentistä lähtien. Siksi Gordijevskin uskottiin olevan turvassa vasta, kun Norjan raja olisi ylitetty.

Rentolan mukaan Macintyre joko dramatisoi tekstiä tai sitten maatuntemus todellakin oli heikolla tasolla.

Sopimusta rajaloikkareiden palauttamisesta ei Rentolan mukaan tiedetä olleen olemassa. Länsidiplomaattien seurueeseen ei myöskään olisi kajottu., eikä KGB olisi voinut jahdata heitä Suomessa, Rentola sanoo.

Oleg Gordijevski kadulla
Tanskan suojelupoliisin salakuva Gordijevskistä Kööpenhaminassa. Vakooja ja petturi -kirjan kuvitusta.Atena

Kalevi Sorsa hermostuu

Sokea peili -kirjan nostattama kohu ei kuitenkaan suoraan liittynyt kirjan tekijöiden hataraan Suomen tuntemukseen.

Kirjassa listattiin joukko suomalaisia huippupoliitikkoja ja annettiin ymmärtää, että heillä oli tiiviit, usein sopimattoman läheiset suhteet KGB:hen.

Uutisointi keskittyi erityisesti Kalevi Sorsaan.

Kirjan mukaan Sorsa kuului "ensimmäiseen yhteysluokkaan" eli hänellä olisi ollut erittäin läheinen suhde KGB:hen.

Sorsa pillastui väitteistä ja vaati Julkisen sanan neuvostoa tutkimaan (siirryt toiseen palveluun)tapaa, jolla kirjaa oli suomalaismediassa käsitelty.

Historioitsija Kimmo Rentolan mukaan Sorsalla oli perusteita tuohtumukseen.

– Kirjan heikkoudet antoivat tilaisuuden jyrkkään reaktioon.

Sokea peili -kirjassa ei esitetty pitäviä todisteita Sorsan eikä muidenkaan suomalaispoliitikkojen sopimattomasta toiminnasta.

Sorsa itse kertoi, että neuvostoliittolaisten kanssa oli sama keskusteluyhteys kuin muiden maiden diplomaattien kanssa. Ainoa ero oli se, että Neuvostoliitto hoiti yhteyden paitsi diplomaattien, myös turvallisuuspalvelunsa kautta.

"Salaisuuksia ei pyritty kysymään, eikä niitä olisi tietysti annettukaan", Sorsa sanoi Kaleva-lehden haastattelussa loppukesästä 1997.

Rentolan mukaan Sorsa oli KGB:lle tärkeä henkilö. Hän oli vaikutusvaltainen poliitikko, joka oli vienyt SDP:n Kekkosen linjalle suhteessa Neuvostoliittoon - Sorsa siis kannatti läheistä suhdetta.

– Näytöt siitä, että jotain sopimatonta olisi tapahtunut, eivät ole kovin hyviä, Rentola kuitenkin muistuttaa.

Ronald Reagan ja Oleg Gordijevski
Gordijevski onnistui vakuuttamaan presidentti Reaganille, että Neuvostoliiton johto pelkää ydinsotaa. Vakooja ja petturi -kirjan kuvitusta.Atena

Minne käsikirjoitus katosi?

Sokea peili -kirjaan liittyy vielä jälkipyykki, jossa itsessään on agenttitarinan piirteitä.

Kirjan kirjoittajat, Gordijevski ja toimittaja-kirjailija Inna Rogatchi, haastoivat kustantaja WSOY:n oikeuteen, koska se oli hävittänyt kirjan alkuperäisen venäjänkielisen käsikirjoituksen. Gordijevski ja Rogatchi vaativat WSOY:ltä 750 000 markan korvausta.

Paperinen versio sisälsi Oleg Gordijevskin käsin kirjoittamia lisäyksiä ja huomioita. Niitä ei ollut tekstin sähköisessä versiossa.

WSOY:n kustannuspäällikön mukaan hän oli heittänyt tulosteen roskakoriin, koska ei pitänyt sitä arvokkaana. Kirja oli tuolloin ollut kauppojen hyllyllä jo muutaman kuukauden.

Oikeudenkäynnissä kuultujen kustannusalan asiantuntijoiden mukaan paperisten tulosteiden säilyttäminen ei enää 1990-luvulla ollut käytäntö kustantamoissa, koska teoksista oli olemassa sähköinen versio.

WSOY vapautettiin syytteistä.

Epäselväksi kuitenkin jää, miksi WSOY oli tuhonnut paperinipun sen jälkeen, kun Inna Rogatchi oli sitä kahteen otteeseen pyytänyt itselleen.

Oikeudenkäyntipöytäkirjoista myös selviää, että käsikirjoitus Gordijevskin lisäyksineen oli käynyt Moskovassa. Todistajan mukaan kirjaa oli yritetty myydä venäläiskustantajille.

Oikeudenkäyntiin Helsinkiin syksyllä 2000 saapunut Oleg Gordijevski piti loukkaavimpana juuri sitä, että käsikirjoitus päätyi Moskovaan.

"Käsin tekemistäni kymmenistä tai sadoista lisäyksistä voidaan päätellä mahdollisia heikkouksiani ja niiden avulla minut voidaan tappaa" Gordijevski sanoi Ilta-Sanomille.

Oleg Gordijevski, 81, asuu yhä Lontoossa salaisessa osoitteessa. Sergei Skripalin murhayrityksen jälkeen hänen suojeluaan on tehostettu. Gordijevski uskoo, että hänet on ainakin kerran yritetty myrkyttää.

Lue myös:

Venäläisvakoilijan myrkytysmysteeri tuo mieleen Litvinenkon murhan