Robottien piti poistaa ikäihmisten hoitajapula ajat sitten – Tutkija: "Lakattaisiinko toistelemasta, että niillä ratkaistaan hoivantarpeet"

Hoivaavaa hovimestarirobottia on visioitu vuosikymmenet. Todellisuudessa sellaista ei ole näköpiirissä.

robotit
Robear-hoitorobotti nostaa potilaan pyörätuoliin Japanissa.
Hoitorobotteja on kehitetty ja testattu 1990-luvulta saakka, mutta varsinaiseen käyttöön asti niitä ei ole juuri saatu. Valmistajan toimittamassa kuvassa on Robear-hoivarobotti maaliskuussa 2015.AOP

Roboteista on 1990-luvulta saakka visioitu ratkaisua ikäihmisten hoivaan. Kodin monitoimirobotti olisi avustaja, turvallisuuden takaaja ja jopa seuralainen. Hoivarobottien tutkimukseen ja kehitykseen on satsattu eri puolilla maailmaa, mutta niitä on myyty vähän.

Syy on se, että ne eivät toimi.

Siitä huolimatta vallalla on teknoutopistinen visio, jossa maailmanlaajuiset vanhustenhuollon kysymykset ratkaistaan jo lähivuosina roboteilla.

– Tutkimus ja tilastot osoittavat, että se ei ole totta, sanoo tutkija Lina Van Aerschot Jyväskylän yliopiston hoivan ja ikääntymisen tutkimuksen huippuyksiköstä.

Van Aerschot on yhdessä Tampereen yliopiston tutkijan Jaana Parviaisen kanssa tarkastellut hoivarobotiikan tilannetta Ethics and Information Technology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) (Springer).

Tutkimuksen mukaan hoivarobotit tarjoavat välineellistä apua tai yksinkertaista viihdettä. Monitoimisen hoivarobotin vaatimaa teknologiaa ei ole, eikä sellaista ole näköpiirissäkään.

Kädet kuin teollisuusrobotilla

Kenties pisimmälle kehitetty hoivarobotti on Care-O-bot (siirryt toiseen palveluun) (Youtube). Sen ensimmäinen versio valmistui yli 20 vuotta sitten, ja nykyinen malli on neljättä sukupolvea.

Pitkästä kehitystyöstä huolimatta robotti ei ole saatavilla kuluttajille, vaan sitä tarjotaan tutkimuslaitoksille kehityspohjaksi.

Robotin hinta on satoja tuhansia euroja.

Keskeisin hintaa nostava elementti ovat kädet, joita ilman robotti ei pysty askareitaan hoitamaan. Käsissä pitäisi yhdistyä voima, hienomotorinen herkkyys ja turvallisuus.

– Tällä hetkellä ne vastaavat teollisuusrobottien käsiä, ja teollisuudessa robotit työskentelevät eristetyillä alueilla. Ei niitä voida koteihin tuoda, Van Aerschot sanoo.

Robotin pitäisi myös ymmärtää, milloin voimaa käytetään ja milloin ei. Se on vielä kaukana. Esimerkiksi ihmisten nosteluun kaavaillun Riba-robotin (siirryt toiseen palveluun) (Youtube) kehittäminen lopetettiin, koska siitä ei millään saatu myyntikelpoista.

– Ei se mahdotonta ole, että meillä joskus on kotona asuvien vanhuksien avuksi soveltuvaa teknologiaa. Se on kuitenkin niin kaukana, että olisi aika lopettaa 20 vuotta vanhojen fraasien toistelu, sanoo Van Aerschot.

Robotit kotien sijaan laitoksiin

Kotien sijaan roboteista voisi olla enemmän apua laitoksissa, niissä rutiinit ovat selkeitä ja toimintatavat toistuvia. Van Aerschot näkee robottien lähitulevaisuuden potentiaalin juuri laitoksissa.

Laitoksissa robotit voisivat vähentää ihmisen tekemän mekanistisen rutiinityön määrää, mikä vapauttaisi hoitajien aikaa asiakkaiden kohtaamiseen.

– Kyllähän me kaikki tiedämme, että ei siinä niin käy. Todennäköisesti robotit korvaavat ihmisiä ja sillä saadaan säästöjä, mikä onkin koko teknologian tavoite, Van Aerschot sanoo.

Hoivarobottien kehittäjät ovat vastanneet myös sosiaaliseen tarpeeseen kehittämällä siihen omat robottinsa. Niistä tunnetuin lienee robottihylje Paro (siirryt toiseen palveluun) (Youtube).

– Sehän on robottilemmikki, ei se ketään hoida eikä ihmistä auta. Tutkimusten mukaan esimerkiksi muistisairaat ovat saaneet niistä iloa, mutta eivät ne ihmiskontakteja korvaa.

Robotin kanssa juttelu onkin kuin juttelisi kännykkänsä kanssa. Ne ovat fraasikoneita.

– En tiedä miksi ajatellaan, että vanhukset tulevat onnelliseksi, kun saavat vaihtaa tervehdyksiä laitteen kanssa. Hyvä, että sellaisia on kehitetty, mutta lakattaisiinko toistelemasta, että niillä ratkaistaan kasvavan vanhusväestön hoivantarpeet, sanoo Van Aerschot.

Robotit voisivat olla apuvälineitä

Hoivatyössä suurin osa toiminnoista on ketjuja. Robotti saattaa syöttää ruoan ikäihmiselle, mutta jonkun on edelleen valmistettava ruoka, kuljetettava se paikalle, siivottava jäljet ja vietävä astiat pois.

Nykyisen ja näköpiirissä olevan teknologian puitteissa robotit voisivat olla hyödyksi apuvälineinä, ihmisen ainakin osittain ohjaamina. Ikääntyminen, sairaudet tai vammat voivat tuoda mukanaan tilanteen, jossa ihmisen järki pelaa täysin, mutta ruumis ei tottele.

Tällaisessa tilanteessa robotin avulla voisi elää itsenäisempää elämää.

– Ei tarvitsisi vaikkapa odottaa avustajaa päästäkseen suihkuun, vaan robotti auttaisi sinne silloin kun itse haluaa, Van Aerschot sanoo.