Tuhannet rehelliset valokuvat paljastavat: koronakevät oli ikkunatreffejä, kalsaripäiviä ja tiskivuoria

Korona-arjen kuvat eivät kaunistele: harva meistä asuu valkoisessa designkodissa eikä aina jaksa siivota tai edes pukea vaatteita päälle.

– Isäkuvissani näen surua ja paikoin ahdistusta, mutta myös vahvaa rakkautta, sanoo isäänsä Antti Blåfieldiä kuvannut valokuvaaja Heli Blåfield. Kuva: Heli Blåfield

Nurmikkoon on jäänyt jälki, jossa mikään ei kasva. Helsinkiläinen valokuvaaja Heli Blåfield on pystyttänyt samaan kohtaan kamerajalustansa jokainen ilta maaliskuusta lähtien.

Heli Blåfieldistä on ollut mielenkiintoista seurata, mitä muut valokuvaajat ovat korona-arjestaan keksineet dokumentoida. Kuva: Antti Hacklin / Yle

Rivitalon ikkunan sälekaihdin nostetaan ylös ja isä ilmestyy lasin taakse. Blåfield vilkuttaa riskiryhmään kuuluvalle isälleen ja ottaa hänestä valokuvan.

– Isäni katseessa ja ottamissani valokuvissa tulevat esille tämän ajan ahdistavuus, suru ja tietyllä tavalla paniikki.

– Niissä näkyvät kuitenkin myös toivo ja läheisyys, vaikka emme pääsekään halaamaan toisiamme.

Juttu jatkuu valokuvien jälkeen.

Kuva: Emilia Kangasluoma
Kuva: Uwa Iduozee

Heli Blåfield on yksi 160 suomalaisesta ammattivalokuvaajasta, jotka osallistuvat Poikkeustila2020-projektiin. Se syntyi, kun helsinkiläinen valokuvaaja Hannamari Shakya tylsistyi.

– Tylsistyminen voi olla aikamoinen luovuuden lähde. Minun ja muiden valokuvaajien kalenterit tyhjenivät, kun koronakriisi alkoi. Mietin, että jotain pitäisi tehdä, hän kertoo.

Juttu jatkuu valokuvien jälkeen

Kuva: Annika Pitkänen
Kuva: Niklas Gerkman

Valokuvaajien innostus yllätti. Kun valmiuslaki tuli koronakriisin takia voimaan maaliskuussa, he alkoivat tallentaa oman ja lähipiirinsä arkea valokuviin.

Kuvatuiksi ovat tulleet koronakeväästä tutut asiat ja tunteet: lemmikkieläimet, pyykkiröykkiöt, pakasteruoka, leipomukset, lasten leikit, löhöily, mutta myös ankeus ja yksinäisyys.

Kuva: Maiju Pohjanheimo

Valokuvaajien kuvat eivät kaunistele. Niillä ei kalastella Facebook-tykkäyksiä. Lapset riehuvat, sukka on rikki ja ilme tuskainen.

– Valokuvissa näkyvät tiskivuoret ja sekaisin olevat asunnot. Kuvaajat ovat uskaltaneet paljastaa omasta elämästään sellaista, mitä yleensä jokainen salaisi ja peittelisi. On ylitetty häpeän kynnys, mikä on minusta hienoa, Hannamari Shakya sanoo.

– Eihän kotimme ole designkoteja, joissa on aina valkoista ja puhdasta. Todellisuus on yleensä paljon karumpi.

Juttu jatkuu valokuvien jälkeen.

Kuva: Susanna Pesonen
Kuva: Pekka Hannila

Dokumentaarisen valokuvauksen asiantuntijana Hannamari Shakya painottaa, että arkisten asioiden kuvaaminen on tärkeää.

Nyt kokoon on saatu ainutlaatuista kuvamateriaalia tästä ajasta.

– Valokuvissa on todistusvoimaa. Kun näitä kuvia katsotaan 50 vuoden kuluttua, ne paljastavat, miten todellisuudessa olemme voineet epidemian aikana.

Juttu jatkuu valokuvien jälkeen.

Kuva: Heidi Tirri
Kuva: Mirella Penttilä

Poikkeustila2020-projektiin tuli runsaassa kahdessa kuukaudessa 15 000 valokuvaa, mikä on moninkertaisesti enemmän kuin osattiin odottaa.

Valokuvat arkistoidaan ja niistä on tarkoitus koota näyttely sekä kirja.

Kuva: Emmi Minkkinen

– Minulle tämä on ollut todella tärkeä projekti, valokuvaaja Heli Blåfield sanoo.

Vielä sunnuntaina 31.5. illalla hän ajaa isänsä kotitalolle ja ottaa viimeisen valokuvan isäkuvien sarjaan.

Sen jälkeen, kesäkuun alusta lähtien poikkeusajan rajoituksia Suomessa höllennetään.

– Toivon, että ihmiset löytävät kuvistani samastumispintaa ja heillekin tuttuja ajatuksia siitä, miten haastavaa on ollut elää niin erillään läheisimmistä ja rakkaimmista.

Heli Blåfieldin kuvaamissa korona-ajan valokuvissa korostuu isän ja tyttären välinen läheinen suhde. Kuva: Heli Blåfield

Lisää valokuvia ja tietoa hankkeesta löydät Poikkeustila2020-nettisivuilta täältä (siirryt toiseen palveluun).

Lue myös: