Kun asukkaat lähtevät ja seinät jäävät

Muheva havun tuoksu lehahtaa vastaan. Tienreunusta vartioivat kivipaadet muistuttavat menneestä loisteesta. Olemme matkalla yhdelle autiotalolle.

Kuusien juuressa rapisevat metsän asukkaat. Hylätylle jyväskyläläistilalle johtava tie on ruohottunut poluksi. Suomessa jätetään vähintään 3000 taloa vuosittain oman onnensa nojaan.

Vanhan kivitalon ikkunat tuijottavat mustina. Tuuli pyyhkäisee kasvoja.

Järven rannalla sijaitsevan tilan hankki jyväskyläläinen liikemies perheelleen kesänviettopaikaksi 1930-luvun loppupuolella.

Vanha maatila, jonne rakennettiin uusi, hulppea huvila, toimi myös perheen äidin ravintolan tuotantotilana.

Tiluksiin kuului laajalti peltoja ja metsää. Siellä hoidettiin myös karjaa. Liikemiehen veli asettui yli 80 vuotta sitten perheineen taloon tilanhoitajaksi.

Suomessa on ympäristökeskuksen mukaan tällä hetkellä noin 140 000 taloa tyhjillään. Suurin syy siihen on kaupungistuminen. Monet eivät myöskään halua enää kulkea pitkiä matkoja synnynkoteihin tai vanhoihin huviloihin.

Monissa vanhoissa taloissa ja huviloissa iäkkäät omistajat eivät jaksa pitää paikoista enää huolta. Lapset ovat muuttaneet kauaksi. Remontit jäävät tekemättä.

Jari Enberg, kiinteistövälittäjä

Syrjäseuduilla talojen purkukustannukset ovat usein korkeampia kuin tontin arvo. Jätemaksut ovat suurin menoerä.

Aivan viime vuonna myös autiotalojen uudelleen asuttaminen on lisääntynyt. Samaan aikaan tyhjeneminen kuitenkin edelleen jatkuu.

Se on harmillista. Käyttämättöminä talot rapistuvat 5–10 vuodessa. Remontit jäävät tekemättä. Taloista tulee käyttökelvottomia.

Jari Enberg, kiinteistövälittäjä

Kevätaurinko kuumottaa pihan honkavanhusten kaarnaa. Pöllö ujeltaa kimeästi metsän uumenista.

Tihutyön tekijät onnistuvat löytämään tiensä valitettavan usein hylätyille taloille. Ilkivalta on autiotalojen ikävä vieras.

Autiotalojen taustalta löytyy usein myös erimielisyyksiä. Perikunnat eivät pääse yhteisymmärrykseen talon kohtalosta. Toiset haluaisivat kunnostaa ja toiset myydä.

Toisinaan vanhoja rakennuksia jätetään ränsistymään myös kaupunkeihin arvopaikoille.

Osa vanhoista autiotaloista voi olla myös suojeltuja.

Suojellun talon peruskunnostaminen voi olla niin kallista, ettei monella ole sellaisia rahoja. Uuden rakentaminen olisi halvempaa. Minusta suojelupäätöksiä tehdään liian herkästi.

Jari Enberg, kiinteistövälittäjä

Jyväskylän kaupunginarkkitehti Leila Strömberg on täysin eri mieltä.

Suomessa on nuori kulttuuri. Minusta maassamme puretaan vanhoja taloja liiankin helposti verrattuna moneen muuhun maahan.

Leila Strömberg, kaupunginarkkitehti

Kaupunginarkkitehdin mielestä vanhoja miljöitä pitäisi vaalia entistä enemmän. Se olisi myös ekologista.

Toisinaan suojellut rakennukset jäävät kuitenkin kalleuden vuoksi korjaamatta ja ne on lopuksi pakko purkaa. Kaupunginarkkitehti myöntää, että kyse on laajasta ja vaikeasta yhteiskunnallisesta kysymyksestä.

Jyväskyläläistilan omistaa nykyisin liikemiehen tyttären tytär. Hän asuu pääkaupunkiseudulla ja osittain ulkomailla.

Talossa on ollut vuokralaisia, mutta viimeiset 30 vuotta se on ollut tyhjillään. Väliaikaiseksi ajateltu huvila on purkukuntoinen, mutta tontti on arvokas.

Nykyinen omistaja käy rantasaunassa kerran vuodessa. Hän on kiintynyt paikkaan ja miettii parhaillaan, mitä aikoo tilalle tehdä. Myös hänen perillisensä ovat kiinnostuneita paikasta.

Autioitunut huvila jää taakse, kun telkät nousevat kiitoon ja katoavat vastarannalle. Mikään ei häiritse niitä.

Tekijät

Titta Puurunen

Kuvat ja videot

Simo Pitkänen / Yle

Julkaistu 31.5.