Kotimainen villa käy kaupaksi nyt raakana ja jalostettuna, mutta rahdataan valtaosin ulkomaille pestäväksi – arvokas lanoliini jää hyödyntämättä

Lampurit ovat innostuneet tuottamaan lihan rinnalla myös villaa. Villan jatkojalostus kaipaisi kuitenkin nostetta.

villa
Aki ja Sanni Kaitamäki
Ensimmäiset, kehräämön koneilla itse karstatut ja kehrätyt villalankavyyhdit sylissä. Ylistaron kehräämön myyneet yrittäjät siirsivät tietotaitoaan uusille yrittäjille Aki ja Sanni Kaitamäelle.Tarmo Niemi/Yle

Lampuri Sanni Kaitamäki nappaa kameran ikuistaakseen historiallisen hetken.

Vuosikymmeniä lampaanvillaa karstanneet ja kehränneet koneet on juuri siirretty Etelä-Pohjanmaalla Ylistarosta Kurikkaan, Jurvan Sarvijoelle.

Toisen polven kehräämöyrittäjät Pekka ja Arja Latvatalo hölläävät hiljalleen yritystoimintaansa ja haaveilevat eläkepäivistä.

Nelisen vuotta omasta kehräämöstä unelmoineet lampurit Sanni ja Aki Kaitamäki tekivät kehräämökaupat Latvatalojen kanssa alkuvuodesta.

Samalla myös Kaitamäen lampolan päätuotantosuunta vaihtui lihantuotannosta villantuotantoon.

Kaitamäet päätyivät kehräämöyrittäjiksi hetkellä, jolloin kotimaisen raakavillan ja etenkin suomenlampaan villasta kehrätyn langan kysyntä on kasvussa.

– Kotimainen villa on ollut muutaman vuoden kovassa nosteessa. Vielä kymmenen vuotta sitten puhuttiin ihan eri tuotteesta, Sanni Kaitamäki kertoo.

Kaitamäki viittaa kotimaisen villan moniin ominaisuuksiin, joita arvostetaan myös maailmalla, niin Euroopassa, Amerikassa kuin Aasiassa.

– Suomenlampaan villa on erittäin pehmeää. Huopumisominaisuuksiltaan se on maailman paras, ehdoton ykkönen. Se on myös hyvin rasvaista. Villan rasva on lanoliinia ja sitä ei samassa määrin joka lammasrodun villasta löydy.

"Villaa poljettiin jonnekin pellon reunaan"

Suomalaisen, sataprosenttisen villan suosiolle ja kysynnän kasvulle löytyy monia syitä. Viime vuosikymmenien aikana lampuritkaan eivät uskoneet omaan tuotteeseensa, vaan villa koettiin lihantuotannossa ylimääräiseksi riesaksi, jätteeksi, josta oli päästävä eroon.

– Pahinta oli, että villaa poljettiin jonnekin pellon reunaan, kuvaa torniolainen lampuri, Suomen lammasyhdistyksen puheenjohtaja Petri Leinonen.

Leinosen mukaan Suomen lammastiloilla halutaan nyt ottaa lampaasta kaikki irti ja lihantuotannon lisäksi keskitytään myös villantuotantoon. Tämä näkyy myös villan laadussa.

– Kotimaisen villan hinta oli pitkään niin surkea, ettei se motivoinut tuottajia hyvään villantuotantoon. Nyt eletään sillä kynnyksellä, että villan arvostus alkaa näkyä jo lampurinkin tiliotteella, Petri Leinonen innostuu.

Nyt eletään sillä kynnyksellä, että villan arvostus alkaa näkyä jo lampurinkin tiliotteella.

Petri Leinonen

Ei enää muovia vahvikkeeksi

Sanni Kaitamäki on samaa mieltä. Hänen mukaansa myös kuluttajien arvostus sataprosenttista villalankaa kohtaan on palannut.

– Ei niinkään kysytä enää, että olisiko vahviketta eli muovia sinne langan sekaan vaan villa itsessään riittää.

Villalankoihin, varsinkin sukkalankoihin, lisätään yleisesti polyamidia kulutuskestävyyden lisäämiseksi.

– Sama vahvuuden lisääminen on kuitenkin mahdollista saada sekoittamalla pehmeään villaan mukaan karkeampaa villaa. Nykyisin, kun mikromuovien joutumisesta luontoon ollaan huolissaan, valistuneet kuluttajat kautta maailman osaavat arvostaa sataprosenttisia luonnonmateriaaleja, toteaa Suomen lammasyhdistyksen toiminnanjohtaja Marjo Simpanen.

Villan nostetta ovat lisänneet intohimoiset käsityöharrastajat. Sanni Kaitamäen mukaan muun muassa käsinkehruu on jälleen suosiossa.

– Se näkyy raakavillan kysyntänä. Lampaasta keritty villa menee suoraan kaupaksi näille kehrääjille.

Suomenlammas
Kaitamäen lampolan uuhet eli emolampaat ovat suomenlampaita.Tarmo Niemi/Yle

Somea ja brändäystä

Kehräämöstään luopunut Pekka Latvatalo on huomannut sosiaalisen median kotimaisen villan mainioksi markkinapaikaksi. Lampureiden ja käsityöläisten aiemmin käyttämä tuote on levinnyt siellä laajan kuluttajajoukon käsiin.

– Some on mahdollistanut posti- ja nettimyynnin kotimaahan ja ulkomaille. Mielikuvamarkkinointi puree sosiaalisessa mediassa. Siellä on hienoa sanoa, että tässä ovat nyt Pilvin ja Poudan villat!

Myös lammasyhdistyksen puheenjohtaja on sitä mieltä, että viime aikoina villaa on osattu myös brändätä oikein.

– Meillä on yrityksiä, jotka jatkojalostavat villaa ja ne ovat tehneet villan eteen hyvää työtä, Petri Leinonen sanoo ja viittaa muun muassa pöytyäläisen design-yritys Myssyfarmin tarinoihin ja tuotantoon.

Aki ja Sanni Kaitamäki lammaskatraansa keskellä.
Kun kehräämökauppa talvella varmistui, Kaitamäet muuttivat lampolansa päätuotantosuunnan lihasta villantuotantoon.Tarmo Niemi/Yle

Jatkojalostus lähtee villan pesusta

Suomen lammasyhdistyksen toiminnanjohtaja Marjo Simpanen huomauttaa, että nyt on aika turvata villan kotimainen jatkojalostus.

– Raha pitäisi saada jäämään suomalaisille lampureille ja jatkojalostajille. Tämä ketju pitää saada toimimaan. Muuten tilanne on se, että joku muu vie meidän arvokkaan materiaalin ja kerää sen jalostamisesta saatavan lisäarvon, Marjo Simpanen varoittaa.

Villan pesuprosessissa pitäisi ottaa talteen villan arvokasta rasvaa eli lanoliinia. Jo se lisäisi alan kotimaista kannattavuutta paljon.

Marjo Simpanen

Jatkojalostus voisi Simpasen mukaan alkaa jo villan pesusta. Nyt suurin osa Suomessa tuotetusta villasta rahdataan pestäväksi Isoon-Britanniaan. Simpanen haluaisi pestä villat kotimaassa.

– Villan pesuprosessissa pitäisi ottaa talteen villan arvokasta rasvaa eli lanoliinia. Jo se lisäisi alan kotimaista kannattavuutta paljon.

Lankavyyhti ja villalankatuotteita
Kotimaisen villan suosio ei saa jäädä vain raaka-aineen tuottamiseen, vaan se pitäisi myös jatkojalostaa kotimaassa, huomauttaa Suomen lammasyhdistys.Tarmo Niemi/Yle

Arvokas lanoliini lääke- ja kosmetiikkateollisuuteen

Lanoliini tuo suomenlampaan villaan pehmeyttä.

– Eivät ole kädet tulleet karheiksi, nauraa vuodesta 1978 Ylistaron kehräämöä pyörittänyt Pekka Latvatalo. Hänen vanhempansa perustivat yrityksen vuonna 1947.

Lääke- ja kosmetiikkateollisuus käyttää lanoliinia raaka-aineenaan, ja muun muassa britit osaavat erottaa sitä pesun yhteydessä.

– Sitten lanoliini myydään kalliilla kilohinnalla purkeissa käsivoiteiksi ja kasvovoiteiksi, Pekka Latvatalo jatkaa.

Lanoliinin erottamista villan pesun yhteydessä on Latvatalon mukaan kehitelty Suomessakin viimeiset 30 vuotta.

– Suunnitelmiksi se on toistaiseksi jäänyt.

Suuren villapesulinjaston saaminen kotimaahan ja lanoliinin kerääminen talteen on myös Sanni Kaitamäen toive.

– Haaveena on, että jatkossa pystyttäisiin Suomessa pesemään suuria määriä villaa, eikä tarvitsisi kuljettaa sitä merien yli.

Koneita siirretään uuteen kehräämöön.
Kaitamäet perustavat Sarvijoen kehräämön omalle lammastilalleen. Tilat on remontoitu vanhasta navetasta. Kesän aikana kehräämön yhteyteen rakennetaan myös myymälä.Tarmo Niemi/Yle

Sarvijoelle 10 000 kiloa villaa vuodessa

Kaitamäen lampolassa määkii 360 uuhta. Karitsamäärästä riippuen tilan lammasmäärä vaihtelee 600–900 eläimen välillä. Suurin osa tilan lampaista on suomalaisia alkuperäisrotuja, mutta on myös ulkomailta tulleita rotuja ja risteytyksiä.

Kaitamäen lampaat tuottavat tällä hetkellä enimmillään noin 2000 kiloa jalostuskelpoista villaa, jonka Kaitamäet ovat tähän mennessä pesseet itse.

Kun tilan yhteyteen perustettu Sarvijoen kehräämö polkaistaan elokuussa käyntiin, Sanni Kaitamäki uskoo heidän tarvitsevan vuodessa jopa 10 000 kiloa villaa.

– Sitten on käännyttävä jo muiden lampureiden puoleen, jotta saamme tarpeeksi raaka-ainetta.

Sanni Kaitamäki haaveilee, että jonain päivänä Sarvijoen kehräämössä pakataan tuotteita myös vientiin.

– Lähinnä Aasiaan, missä on kova kysyntä suomenlampaan villalla ja villalangalla. Siellä on muun muassa kasvivärjäys suosiossa ja he ovat ymmärtäneet, että Suomesta tulee sitä ainutlaatuista raaka-ainetta, joka on siinä värjätessä aivan ylitse muiden.

Pekka Latvatalo ja Aki Kaitamäki siirtävät kehräämönkoneita Ylistarosta Jurvan Sarvijoelle.
Ensimmäisessä muuttokuormassa Ylistarosta Jurvaan siirtyi hahtuvakone ja kaksi karstauskonetta. Pekka Latvatalo (vas.) toi ja Aki Kaitamäki otti vastaan 1950-luvulta saakka palvelleet koneet.Päivi Rautanen / Yle

Kourallinen kehräämöjä

Kun Pekka Latvatalon vanhemmat saivat 1950-luvulla kehräämönsä hyvään vauhtiin, Suomessa toimi kolmisensataa kehräämöä. Nyt niitä on kourallinen.

Lankavalmistaja Novitan suuri kehräämö Kouvolassa toimii omassa mittaluokassaan. Pienemmistä kehräämöistä suurin on Suomen lammastaloussäätiön omistama Pirtin kehräämö Mikkelissä.

Kun suomalaisen villan suosio oli alamaissa ja kehräämöjä kaatui tai lopetti toimintansa, myös koneet myytiin hyvin pitkälle maasta pois, lähinnä Keski- ja Itä-Eurooppaan.

Kotimaisen villan arvostus näkyy nyt myös pienoisena kiinnostuksena kehräämötoimintaa kohtaan. Kaitamäkien lisäksi Latvatalojen koneista ja tietotaidosta oli kymmenkunta kiinnostunutta tahoa tai kysyjää.

– Nautimme siitä, että koneet pääsivät uusille, innokkaille yrittäjille. Olemme kevään aikana jakaneet heille vuosikymmenien tuomaa kokemustamme, emmekä jätä heitä pulaan vastaisuudessakaan, Arja ja Pekka Latvatalo lupaavat.

Aiheesta voi keskustella 31.5.20 kello 23.00 asti