Pöllön perässä puuhun

Miten pöllönpoikanen saa renkaansa? Mennään katsomaan.

Rengastus
Pöllön poikanen vauhdissa
Jos kohtaa viirupöllön poikasen metsässä, kannattaa olla varovainen. Vihainen emo on varmasti lähistöllä. Sen tietävät myös rengastajat.Niko Mannonen / Yle

Kuuluu naksaus, jota seuraa äänetön liito. Emo saa tuikattua pitkät kyntensä ihmislihaan vaatekerroksen ohi. Ohuesta vekistä tirisee veri. Viirupöllö tekee kaikkensa suojellakseen maassa naksuttelevia poikasia, joiden untuvapeite muistuttaa voikukan valkoista siemenhötylää.

Infolaatikko viirupöllöstä
Miia Anttila/ Yle

Toivakkalainen eläinsuojeluneuvoja ja kokenut rengastaja Vesa Virtanen on kutsunut meidät mukaansa pöllöretkelle. Hän rengastaa lintuja Lievestuoreelta kotoisin olevan Aki Korhosen kanssa.

Virtasen ja Korhosen intohimon kohteisiin kuuluvat petolinnut, jollainen pöllökin on.

Tänä iltana käymme kahdella viirupöllön pesäpöntöllä. Rengastajat ovat seuranneet näiden Keski-Suomen Toivakassa asuvien yksilöiden elämää ja pesinnän edistymistä alkukeväästä saakka.

Vapaaehtoisuuteen perustuva harrastus vaatii pitkäjänteisyyttä. Vuodenkierto eletään lintumaailman aikataulussa.

Mies haavi kädessään
rengastajan kypärässä on kynsien jäljet
Mies kiipeää pöllön pöntölle
Niko Mannonen / Yle

Pysäköimme autot metsätien varteen. Virtanen nappaa käteensä haavin, jolla on tarkoitus pyydystää pöllöemo rengastusta tai renkaan lukemista varten.

Korhonen on taitava kiipeämään. Koska viirupöllön pönttö on matalalla, nyt ei tarvita tolppakenkia. Hän kumartuu kaivamaan pakettiauton tavaratilasta tikapuut.

Visiirillä varustettu ja vaahtomuovilla pehmustettu nahkainen kypärä suojaa lintua ja rengastajaa. Korhosen kypärä on ottanut osumaa. Siinä komeilevat kynsien jäljet.

Rengastajalla on aina mukanaan varmuuden vuoksi avustaja.

Tämän parivaljakon työnjako on selvä.

– Minä otan kiinni emon, jos saan. Aki hakee poikaset ja rengastaa. Muistakaa, että viirupöllöemo suojelee poikasiaan ärhäkästi, Virtanen sanoo.

Kiristämme huput tiukasti päidemme suojaksi.

Kaksi viirupöllön poikasta
Viirupöllön poikanen maassa
Niko Mannonen/ Yle

Pellon laidassa sijaitsevan metsäpalstan maasto ritisee jalkojen alla. Paikka on pöllöille ihanteellinen. Viirupöllö nimittäin viihtyy pienten syrjäisten peltoheittojen ja hakkuuaukkojen pirstomassa maisemassa hyvien saalistuspaikkojen äärellä.

Kotimetsästä pääsee suoraan myyrien myllertämälle pellolle, joka on hyvänä keväänä ollut suoranainen buffet. Varsinkin vesimyyriä on ollut näillä seuduilla tänä keväänä paljon. Se on poikasten onni, sillä 60–70 prosenttia pöllöistä kuolee ensimmäisen elinvuotensa aikana. Yksi syy on puuttuva ravinto. Nyt sitä on tarjolla runsaasti.

– Pöllöjen kannalta on tosi hyvä vuosi. Saadaan paljon poikasia, Virtanen iloitsee.

Hän on rengastanut lintuja 1990-luvulta saakka.

Grafiikka viirupöllön poikasmääristä
Miia Anttila/ Yle

Puiden katveessa käy lehahdus.

– Tulee, rengastajat varoittavat.

Suojaudumme. Emo lentää ohi. Se ei ole pesässä, vaan tarkkailee toimiamme lähistöllä.

Virtanen tietää, että naaras on rengastettu pesäpoikasena Kangasniemellä vuonna 2017. Sama lintu pesi pöntössä viime vuonnakin.

Koiras ei tyypilliseen tapaansa ole lähimailla.

Heti kun Korhonen on kiivennyt tikapuita pitkin pöntölle, käy selväksi, ettei emo jää toimettomaksi. Se ei voi sietää tunkeilijoita. Vähiten sellaisia, jotka ryöväävät kevään aikana haudotut ja hoivatut poikaset pesästä.

Pöllön rengastaja kiipeää tikapuita
Viirupöllö rengastajan käsissä
Viirupöllö puunoksalla
Niko Mannonen/ Yle

Emon vihaisten uhittelulentojen saattelemana Korhonen saa kannettua untuvikot yksi kerrallaan maahan. Yksi naputtaa nokkaansa vihaisesti ja levittelee siipiään itsevarmana. Toinen näyttää päiväunilta herätetyltä räpytellessään vilkkuluomiaan. Lopulta silmät jäävät puoliksi auki. Kaksi muuta eivät näytä olevan moksiskaan.

Virtanen kertoo, että nämä yksilöt tulevat viihtymään emonsa hoidossa vielä tovin.

Rengastajat toimivat nopeasti. Operaatiolla ei haluta häiritä lintujen elämää enemmän kuin se on tarpeen.

– 305 ja 557, Korhonen lukee renkaan numeron.

Virtanen kirjaa tiedon ruutuvihkoon.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Naksaus ja kevyt lehahdus.

Takanamme puussa tuikeana tuijottavalle emolle ei auta selittää, että aikeemme ovat kunnialliset. Rengastusluvan saaneet (siirryt toiseen palveluun) (Luomus) harrastajat mahdollistavat sen, että viirupöllöstä sekä muista Suomessa pesivistä linnuista ja niiden elämästä tiedetään paljon.

Rengastaja kääntää pöllön hellästi selälleen, asettaa renkaan jalkaan ja puristaa rengastuspihdeillä. Seuraavaksi mitataan siipi, jonka mitta, 117 milliä, kirjataan renkaan numeron perään. On punnituksen vuoro. Korhonen nostaa poikasen vihreään pussiin, jossa on pöllön kuva.

– Paino ilman pussia 440 grammaa.

Virtasen lyijykynä sauhuaa.

Seuraava poikanen on selvästi pienempi.

Kotona rengastajat siirtävät tiedot paperilta sähköiseen järjestelmään.

mies rengastaa pöllöä
Rengastaja punnitsee pöllöä
mies täyttää tietoja vihkoon
Niko Mannonen / Yle

Rengastus on hyvin vanha tutkimusmenetelmä. Sen avulla kyetään tutkimaan lintujen elämää nykypäivänäkin laajemmin kuin millään toisella keinolla. Rengastuksen tuottama tieto edistää myös lintujen suojelua (siirryt toiseen palveluun) (Luomus). Vuodesta 1926 vastuu lintujen rengastuksesta Suomessa on ollut Helsingin yliopiston Luonnontieteellisellä keskusmuseolla ja sen alaisuuteen myöhemmin perustetulla rengastustoimistolla.

Valtakunnallinen petolintuseuranta on ollut käynnissä jo vuodesta 1982.

Viirupöllö on yleisestikin yksi rengastajien lempilajeista, koska se on helppo saada pesimään pöttöön ja siten seurata sen elämää. Luonnontieteellisellä keskusmuseolla on monta lajiin liittyvää pitkäaikaista seurantaprojektia. Se on lisännyt rengastusmääriä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Taas naksahtaa. Emon seuraava hyökkäys päättyy osumaan. Se on tuntuva muistutus siitä, että olemme tekemisissä villieläimen kanssa.

Tämän emon kynsissä saisi sapiskaa näätäkin. Viheliäinen munarosvo uhkaa varsinkin arempien viirupöllöemojen pesiä ja jälkikasvua.

Pystymme jatkamaan haavasta huolimatta rengastustyön loppuun.

Kun kaikki neljä poikasta ovat saaneet renkaansa, Korhonen palauttaa ne pönttöön. Jos käy tuuri, lintumies tulee kuulemaan niiden kohtalosta tai tapaamaan rengastamansa linnun vuosien jälkeen.

Kun rengastusvälineet on pakattu takaisin autoon, starttaamme kohti seuraavaa kohdetta.

Viirupöllön poikanen kurkkaa pöntöstä
Mies ottaa pöllön pöntöstä rengastamista varten
Rengastaja ottaa viirupöllön poikasen pöntöstä
Niko Mannonen/ Yle

Pöntöstä pilkistää uteliaan poikasen pää. Emo ei tälläkään kertaa ole pesässä, vaan tarkkailee tulijoita koivussa.

Nopeasti käy ilmi, että tämä rengastamaton emo on huomattavasti säyseämpi tapaus kuin aiemmin kohtaamamme. Silti on pysyttävä alati valppaina.

Nämä poikaset ovat huomattavasti kookkaampia kuin aiemmat, noin kuukauden ikäisiä. Virtanen arvioi, että ne tulevat jättämään pian pesäpönttönsä. Poikaset oppivat lentämään noin 5–6-viikkoisina.

Viirupöllön poikasia maassa
Viirupöllön poikanen katsoo kameraan
Lähikuva viirupöllön poikasesta
Niko Mannonen/ Yle

Tämän jälkeen nuori pöllö on yleensä muutaman viikon vanhempiensa hoidossa, kunnes koittaa karu arki. Sen täytyy löytää ruokansa itse ja selvitä ensimmäisestä syksystä ja talvesta. Naaraat lähtevät tyypillisesti pidemmälle kotiseudultaan kuin koiraat.

Toisena tai kolmantena elinvuotenaan pöllö aloittaa pesinnän. Paikkauskollinen lintu viihtyy valitsemallaan elinpiirillä usein loppuikänsä.

Grafiikka viirupöllöpoikasten levittäytymisestä
Miia Anttila/ Yle

Ihmisen toiminta vaikuttaa pöllöjen elämään. Hakkuut vievät pesäpaikkoja kolopesijöiltä, joita ovat viirupöllön lisäksi muun muassa varpuspöllö, helmipöllö ja lehtopöllö.

Viirupöllö on siis riippuvainen ihmisen avusta. Se pesii nykypäivänä pääasiassa lintuharrastajien, kuten Aki Korhosen, nikkaroimissa pöntöissä.

– Huollan ja rakentelen pönttöjä talvella, kun luontoharrastuksessa on muuten hiljaisempaa, hän kertoo.

Tältä kuulostaa viirupöllö. Audio: Yle arkisto, Viikon luontoääni

Viirupöllö on elinvoimainen, toisin kuin osa muista Suomessa pesivistä pöllölajeista, joita on vakituisesti yhdeksän. Kymmenes laji on tunturipöllö, joka viihtyy Lapin tuntureilla hyvinä sopulivuosina. Pohjoisen pallonpuoliskon tundran laji tunnetaan valkoisesta värityksestään. Tunturipöllön kaunis ulkomuoto voi koitua ilmastonmuutoksen ja vähälumisten talvien myötä sen kohtaloksi, kun suojaväristä tulee näkyvä maalitaulu.

Lämpenevä ilmasto näkyy konkreettisesti lehtopöllön värityksessä. Tutkijat ovat huomanneet rengastusaineiston perusteella, että ruskeat lehtopöllöt ovat yleistyneet Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana.

Rengastaja kerää tietoja viirupöllön poikasista
Viirupöllön poikanen katsoo kameraan
Niko Mannonen/ Yle

Maassa rivissä patsastelevia pöllönpoikasia katsoessa ei uskoisi, että pöllöt ovat aiheuttaneet ihmisissä vahvoja negatiivisia tunteita.

Huuhkaja on tällä hetkellä luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi, eikä se ole kiipelissä ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Laji rauhoitettiin vasta 1980-luvun alkuvuosina täysiaikaisesti. Sitä ennen isokokoista ja uhkaksi koettua pöllöä vainottiin, pesiä hävitettiin ja aikuisia lintuja tapettiin. Kanta on jälleen romahtanut selkeästi 1990-luvun alusta, ja siihen on erinäisiä syitä. Yksi niistä on yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen sulkeminen. Ne olivat huuhkajille tärkeitä ravinnon kannalta.

Öisin saalistava petolintu joutuu usein myös auton töytäisemäksi ylittäessään vilkkaasti liikennöityjä teitä matalalla tai kuolee sähkölinjojen aiheuttamien onnettomuuksien seurauksena.

Sen sijaan ihmisten suhtautuminen lajia kohtaan on nykyisin huomattavasti suopeampi.

Graafinen esitys viirupöllöjen kuolinsyistä
Miia Anttila/ Yle

Mutta miten voi Suomen rengastajien joukko? Lintututkimuksen tulevaisuuden näkökulmasta ei täysin kehuttavasti. Uhkana on ukkoutuminen. Vapaaehtoisten keski-ikä nousee jatkuvasti, ja uusien harrastajien löytämiseksi on tehtävä kovasti töitä.

Rengastustoimintaan on sitouduttava vuosiksi, mikäli mielii seurata omaa aluettaan tavoitteellisesti.

Korhonen on suhteellisen tuore rengastaja. Meneillään on kolmas vuosi. Kiinnostus syttyi luonnossa liikkumisesta ja lintujen valokuvaamisesta.

Aki Korhonen ja Vesa Virtanen rengastavat pöllöjä
Mies punnitsee pöllöä
renkaita
Niko Mannonen / Yle

– Luonnossa ajatukset keskittyvät meneillään olevaan hetkeen ja aivot saa nollattua. Se on parasta, Korhonen kertoo hymyillen.

Hän saa rengastettua ja mitattua pesueen viimeisen poikasen. Alueella riittää vielä rengastettavia viirupöllöjä. Juhannuksen tienoilla lintumies aloittaa kanahaukkojen rengastamisen. Kesäkuun alussa renkaansa saavat huuhkajat, mikäli niitä sattuu löytymään. Loppukesällä vuorossa ovat hiiri- ja mehiläishaukat.

Virtasella taas pitää kiirettä lintuhoitolan pyörittämisessä. Virtanen on yksi Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoisista eläinsuojeluneuvojista.

viirupöllö rengastajan sylissä
Rengastajat vievät poikaset takaisin pesään
Niko Mannonen / Yle

Kun viirupöllön pienokaiset ovat turvallisesti pöntössä, emo lennähtää katsomaan niitä.

Poistumme paikalta vähin äänin. Aurinko alkaa hiljalleen painua mailleen jättäen oranssin hehkun.

Metsään lankeaa rauha.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Lähteet:

Juttua varten haastateltu Suomen Luonnontieteellisen keskusmuseon intendenttiä Jari Valkamaa.

Kirjalliset lähteet:

Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013. Suomen Rengastusatlas Osa I

Valkama, J., Saurola, P., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Piha, M., Sola, P. & Vehmala, W. 2014. Suomen Rengastusatlas Osa II