Liikenneturvallisuuden ykkösnimi Anna-Liisa Tarvainen jää pois työelämästä: ”Liikenne on tunnekysymys – ei riitä, että lyödään vain pykälällä päähän”

Liikenneturvan lopettavan toimitusjohtajan ura liikennesääntöjen parissa alkoi kiintiönaisena. Autoa hän ei ole koskaan ajanut.

liikenne
Liikenneturvan eläköityvä toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen
Anna-Liisa Tarvainen sanoo nauravansa mielellään myös itselleen silloin, kun on mokannut. Markku Pitkänen / Yle

Keskustelu liikenteestä, liikenneturvallisuudesta ja -politiikasta muuttuu pykälää tylsemmäksi, kun Liikenneturvan toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen siirtyy sivuun työelämästä. Tarvainen oli tuttu hahmo jo liikenne- ja viestintäministeriöstä ennen kuin hänet valittiin Liikenneturvan johtoon vuonna 2011.

LVM:ssä hallitusneuvoksena toiminut Tarvainen tunsi jokaisen tieliikennelain pykälän läpikotaisin ja osasi ne myös kansantajuisesti selittää. Pykäläviidakosta Tarvainen selvisi myös huumorilla. Hän ei ottanut itseään haastatteluissa liian vakavasti.

Liikenneministeriön lainsäädäntötehtävissä Tarvainen oppi jo 20 vuotta sitten, että liikennesäännöt kuumentavat suomalaisen sielun. Liikenteestä puhuttaessa järki ja tunteet eivät kulje samalla nopeudella.

– Jos ihmiset eivät ymmärrä ihmisten säätämiä lakeja, niin ymmärtäisivät edes fysiikan lakeja, Tarvainen sanoo tutulla huumorillaan.

Nyt kesäkuun alussa Tarvaisen läpikotaisin tuntema nykyinen tieliikennelaki siirtyy historiaan ja Tarvainen itse siirtyy reserviin kesäkuun 12. päivänä.

”Kehityskelpoinen” sai paikan

Oikeustieteen kandidaatti Anna-Liisa Tarvainen työskenteli Valtiokonttorin perintätehtävissä 30 vuotta sitten, kun Liikenneturvaan avautui lakimiehen paikka.

Numeroita siihen saakka töikseen pyöritellyt juristi oli liikenneasioissa täysin kokematon, mutta haki silti. Sopimusjuridiikka kiinnosti.

– Valitsijat tekivät vielä rohkeamman valinnan kuin minä. Vakuuttelin, että uskon olevani kehityskelpoinen.

Silloisessa liikenneministeriössä lakihankkeita valmisteltiin työryhmissä. Näissä työryhmissä vaadittiin sukupuolikiintiöitä. Vähemmän edustettua sukupuolta piti olla vähintään 40 prosenttia. Liikenneturvan Tarvainen kutsuttiin mukaan kiintiönaisena.

– Jännitti jo puheenvuoron pyytäminenkin, että puhunko tässä järkeviä. Mutta minulla oli selvä näyttämisenhalu. Valmistauduin kokouksiin hyvin. Sain asioita menemään läpi sillä, kun olin valmistautunut.

Työryhmän kokouksissa Tarvainen sai pian kannatusta valmiiksi pohdituille ehdotuksilleen. Huolellinen perehtyminen outoihin asioihin kannatti.

– Jo muuten silloin ajattelin, että nämä kiintiöt kääntyvät vielä miesten turvaksi, niin kuin nyt on käynytkin.

Liikenneturvan eläköityvä toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen
Anna-Liisa Tarvainen käyttää mielellään kaikkia liikkumisvälineitä kevyestä liikenteestä joukkoliikenteeseen ymmärtääkseen, miten liikenteen eri osapuolet toimivat liikenteessä sekä, miten liikenne toimii eri osapuolten näkökulmasta. Markku Pitkänen / Yle

Valmisteleva virkamies se liikennesäännöt pilaa

20 vuotta sitten Anna-Liisa Tarvaiselta kysyttiin, kiinnostaisiko häntä viransijaisuus liikenneministeriön liikenneturvallisuusyksikössä. Tarvainen huomasi, että virkakunnasta ulospäin näkyvä kuva on usein kapea-alainen ja tylsä, mutta todellisuudessa virkamiehet olivatkin työhönsä sitoutuneita huippuammattilaisia.

Kun samasta yksiköstä tuli paikka auki, Tarvainen haki.

– Kun tulin liikenneministeriöön valituksi kerroin, että minulla ei ole ajokorttia. Siihen kansliapäällikö sanoi, että me emme ole tässä hakemassa autonkuljettajaa.

Ministeriön lainsäädäntötyössä Tarvainen huomasi, että suuren yleisön mielissä liikenne on jotenkin arvokkaampi kokemus heille, jotka ovat auton kuljettajia. Heille, joilla on ajokortti.

Ja samalla hän huomasi, että ”pieni valmisteleva virkamies” saa ”kuulla huutia”, vaikka päättäjät ministeriä myöten tekevät päätökset.

Tarvainen otti huumorilla senkin, että puhelimet soivat ja valmisteleva virkamies sai puolustella ja rauhoitella milloin ketäkin. Liikennesäännöt eivät ole kaikista kivoja, sen Tarvainen oppi. Samalla hän oppi, että rauhallisena pysymällä ja huolellisesti perustelemalla asiat lopulta asettuvat ja soittajat rauhoittuvat.

Siitä tuli hänen tavaramerkkinsä myös median haastatteluissa. Tarvainen ymmärsi, että hän neuvoo suomalaisia kansalaistaidossa. Kansalaistaidossa nimeltä liikenneoppi.

– Liikenne on tunnekysymys. Ei riitä, että lyödään vain pykälällä päähän. Meidän pitää jatkossa enemmän kertoa, miten ihmiset hallitsevat tunteitaan.

Inhimillinen tekijä, Yle TV1, Anne Flinkkilä, Marko Kilpi, Tiina Siivonen, Anna-Liisa Tarvainen
Anna-Liisa Tarvainen on ollut tuttu keskustelija myös televisiolähetyksissä. Tässä hän on TV2:n Inhimillisen tekijän vieraana marraskuussa 2014. Kuva: Yle

Liikenneturvallisuus vaatii ainakin kahdet silmälasit

Liikenneturvasta liikenneministeriöön siirtynyt Anna-Liisa Tarvainen teki paluun Liikenneturvaan yhdeksän vuotta sitten, kun edellinen toimitusjohtaja jäi eläkkeelle.

Toimitusjohtajana hän toisti tiettyjä teemoja kuten ”turvallisuus on kansalaisten perusoikeus" ja "jokaisella on oikeus turvalliseen liikkumiseen tieliikenteessä”.

Tarvaisen työuralla menossa on ollut pitkä ja hidas kulttuurinmuutos ajasta, jolloin liikennepoliittiset päätökset koskivat tie- ja autoliikennettä tähän päivään, jolloin autoilijat pistetään yhä enemmän etenemään pyöräilijän tai kävelijän ehdoilla.

Tarvainen tietää, kuinka turvavyöt, promillerajat tai vaikka motoristien kypärät ovat kaikki tulleet osaksi normaalia nykyliikennettä valtavan metelin saattelemana.

– Liikenneturvaakin syytettiin alkuaikoina yliholhoavasta hössötyksestä. Kaikki, mihin liittyy tiukennuksia, vaativat vähä vähältä kypsyttelyn.

Tarvainen on aina halunnut olla kaikkien liikenteessä liikkuvien asialla. Hän on oppinut, että keskustelu on kuitenkin usein keskustelijan oman navan ja omien tarpeiden ympärillä pyörivää. Politikoinnista liikenneturvallisuudella hän ei pidä.

– Asiat pitäisi nähdään vähintään kaksilla silmälaseilla. Aina kun yhteisiä asioita ajetaan, niin ei voi olla esimerkiksi niin, että ne joilla on pieniä lapsia, ajavat vain pienten lasten asiaa. Päätöksentekijöiltä toivoisin, että turvallisuus otettaisiin päätöksenteossa tietoisemmin huomioon kuin nykyään. Se jää sinne juhlapuheisiin.

Liikenneturvan eläköityvä toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen
Anna-Liisa Tarvainen on niin kiinnostunut liikennesuunnittelusta, että hän pystyy esimerkiksi perustelemaan, mitkä ovat Suomen parhaita ja vähemmän onnistuneita liikenneympyröitä. Koska Tarvainen ei itse aja autoa, hänelle jää matkustajan paikalta paremmin aikaa tehdä havaintoja. Markku Pitkänen / Yle

Kaahari ilman ajokorttia

Anna-Liisa Tarvainen muistelee, että välillä on tullut sanomista myös liikenneturvallisuuden toimijoilta. Esimerkiksi vuonna 2013 toimitusjohtajalta pyydettiin kannanottoa poliitikkojen toiveisiin muuttaa nopeusrajoituksia.

Tuolloin Tarvainen painotti, että tieliikenteen nopeustasoa ei voi nostaa, jos onnettomuuksien ja liikennekuolemien määrää halutaan vähentää. Kuumaa palautetta tuli kuitenkin ainoastaan Tarvaisen pohditusta heitosta, jonka mukaan Suomessakin on joitakin tieosuuksia, joihin turvallisuuden puolesta voisivat soveltua Tanskan mallin mukaisesti myös 130 kilometrin moottoritienopeudet.

”Ei varmasti olisi mikään suuri liikenneturvallisuusongelma, että siellä ajettaisiin 130. Ajetaanhan siellä nytkin”, Tarvainen sanoi tuolloin Ylen uutishaastattelussa.

– Silloin tuli huutia liikenneturvallisuusväeltä, että kuinka kovaa itse kaahailen.

”Bemaristiksikin” tuossa yhteydessä haukuttu Anna-Liisa Tarvainen istuu mielellään apukuskin paikalla ja tekee liikenteestä tarkkoja havaintoja. Kyydissä istuessaan häneltä saa analyysin minkä tahansa liikenneympyrän, rampin, risteyksen tai liikennemerkin toteutuksen onnistumisesta.

Mutta ajokorttia hänellä ei ole koskaan ollut.

– Olen heikkonäköinen. Siksi en aja autoa.

Anna-Liisa Tarvainen jätti erokirjeen jo tämän vuoden alussa. Hän haluaa jäädä pois työelämästä ja viettää aikaa eläkkeellä olevan puolisonsa kanssa.

– Menen kohti eläkettä, kukaan ei ole häätämässä.

Lue myös:

Liikennekuolemien piti puolittua 10 vuodessa, mutta tavoitteeseen ei päästä – Liikennekuolema johtuu enää harvoin liikenteestä

Inhimillinen tekijä: Miksi suomalainen raivoaa ratissa?