1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Perustulo

Heikki Hiilamon kolumni: Työttömyysturvan aktiivimalli oli Suomen perustulokokeilun kannalta tuhoisa

Ihmisten työllistymistä tulee edistää yhdistämällä tuet vähemmän keppejä sisältävien tulonsiirtojen kanssa, kirjoittaa Heikki Hiilamo.

Kuva: Antti Haanpää / Yle

Tulkinnat Suomen kohutun perustulokokeilun kauan odotetuista tuloksista olivat laimeita. Ensivaikutelma johtaa kuitenkin harhaan. Yhdessä muiden tuoreiden tutkimusten kanssa perustulokokeilu rohkaisee päättäjiä luopumaan työttömien kepittämisestä ja sen sijaan kehittämään työllisyyspalveluita.

Muutama päivä ennen Suomen perustulokokeilun tulosten julkaisemista Utrechtin yliopiston tutkijat julkaisivat (siirryt toiseen palveluun) tulokset Utrechtissä kesäkuun 2018 ja tammikuun 2020 välisenä aikana toteutetusta toimeentulotukikokeilusta .

Kokeilun pohjana oli Hollannissa säädetty osallistumislaki (Participatiewet), joka velvoittaa toimeentulotuen saajat osoittamaan aktiivisuuttaan. Hollannissa kepit ovat ankaria: toimeentulotuen voi menettää jopa kokonaan. Aikaisemmat arvioinnit olivat osoittaneet, etteivät lain ankarat kepit olleet auttaneet tuen saajia työllistymään (siirryt toiseen palveluun) eivätkä muutoinkaan parantaneet heidän tilannettaan.

Suomen työttömän perusturvassa käytetään samanlaisia sanktioita kuin Hollannin toimeentulotuessa.

Osallistumislain soveltaminen on kuntien vastuulla, mikä sallii myös kokeiluiden järjestämisen. Hollannin neljänneksi suurin noin 1,3 miljoonan asukkaan Utrecht halusi selvittää – Suomen tavoin – toimivatko porkkanat paremmin kuin kepit vaikeasti työllistyvien aktivoinnissa. Utrechtin kokeilua voi verrata Suomen perustulokokeiluun, sillä Suomen työttömän perusturvassa käytetään samanlaisia sanktioita kuin Hollannin toimeentulotuessa.

Kokeiluun osallistui 900 toimeentulotuen saajaa, jotka vapaaehtoisesti ilmoittautuivat mukaan. Heidät arvottiin neljään ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä tuen saajat vapautettiin velvoitteista eli heidän ei täytynyt hakea työpaikkoja eikä osallistua Hollannissa pakolliseen koulutukseen tai vapaaehtoistoimintaan. Ryhmää kutsuttiin itseohjautuviksi.

Toisessa tehostetun tuen ryhmässä tuen saajille tarjottiin erityistä tukea työpaikkojen löytämisessä ja aktiivisuuden osoittamisessa. Kolmatta ryhmää kutsuttiin nimellä ”työ kannattaa”. Ryhmän jäsenet saivat pitää suuremman osan työtuloista itsellään, jos onnistuivat sellaisia hankkimaan. Neljäs ryhmä toimi vertailuryhmänä eli heidän osaltaan mikään ei muuttunut aikaisemmasta.

Suomen perustulokokeilussa oli ikään kuin yhdistetty Utrechtin itseohjautuvat ja työ kannattaa –ryhmät. Perustulon saajat eivät olleet velvoitettuja ottamaan vastaan tarjottua työtä tai koulutusta.

Tärkeä argumentti perustulolle on ollut se, että se vapauttaa työttömät turhasta byrokratiasta ja valvonnasta.

Sen lisäksi he saivat pitää koko perustulon, vaikka olisivat tienanneet kuinka paljon tahansa. Kokeilun ensimmäisenä vuonna perustulon saajat eivät paremmista kannustimista huolimatta työskennelleet sen enempää (siirryt toiseen palveluun)kuin vertailuryhmän jäsenet. Yllättävää oli myös se, että perustulon saajat halusivat pysyä työvoimapalveluiden asiakkaita.

Tärkeä argumentti perustulolle on ollut se, että se vapauttaa työttömät turhasta byrokratiasta ja valvonnasta. Blogistit ovat moittineet työvoimapalveluita (siirryt toiseen palveluun) nöyryyttäväksi ajantuhlaukseksi, joissa opetellaan yhä uudestaan kirjoittamaan ansioluetteloita ja tehdään pakkotyötä.

Monet ekonomistit myöntävät työvoimapalveluiden nöyryyttävyyden, mutta pitävät sitä tarpeellisena. Kaikkein selvimmin asian on ilmaissut kansanedustaja Juhana Vartiainen, joka puhuu työttömyysturvan pelotevaikutuksesta: (siirryt toiseen palveluun) ihmiset työllistyvät jotta voisivat välttää ikävät aktivointitoimet.

Perustulon saajien osallistuminen työvoimapalveluihin kertoo siitä, ettei perustulo laiskista: taatusta toimeentulosta huolimatta perustulonsaajat halusivat osallistua aktivointitoimiin ja parantaa asemaansa. Myös Utrechtin kokeilussa parhaat tulokset saatiin itseohjautuvien ja tehostetun tuen ryhmistä. Taloudellisten kannustimien parantamisella (työ kannattaa –ryhmä) oli vähiten positiivisia vaikutuksia.

Malli perustui täysin päinvastaiselle ajatukselle kuin perustulokokeilu eli työttömyyspalveluiden pelotevaikutukselle. 

Vuoden 2018 alussa voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli oli Suomen perustulokokeilun kannalta tuhoisa. Malli perustui täysin päinvastaiselle ajatukselle kuin perustulokokeilu eli työttömyyspalveluiden pelotevaikutukselle.

Itseohjautuvuuden ja parempien kannustimien sijaan työttömille tarjottiin keppiä. Lisäksi malli toteutettiin tavalla, joka esti sen työllisyysvaikutusten arvioinnin (siirryt toiseen palveluun) sekä vaikeutti olennaisesti perustulokokeilun tulosten tulkintaa toisena kokeiluvuonna. Tämä on iso menetys ottaen huomioon, että aikaisemmissa kokeiluissa – mukaan lukien Utrechtin kokeilu – positiiviset työllisyysvaikutukset ovat toteutuneet vasta niiden loppupuolella.

Perustulokokeilun ja aktiivimallin arvioinneista voi kuitenkin tehdä sen johtopäätöksen, että pitkäaikaistyöttömiä on turha pelotella kepeillä. Perustulokokeilussa osallistujat hakeutuivat vapaaehtoisesti työvoimapalveluihin, eikä aktiivimalli patistanut työttömiä työmarkkinoille vaan työvoimapalveluihin.

Utrechtin kokeilussa tehostetun tuen ryhmässä sekä asiakkaat että työntekijät olivat tyytyväisiä räätälöidympiin palveluihin. Samanlaisia tuloksia saatiin myös viiden suomalaisen kaupungin osallistavan sosiaaliturvan kokeilusta. (siirryt toiseen palveluun) Päätelmä on sikäli toiveikas, että se rohkaisee kehittämään työllistymistä edistäviä palveluita yhdessä vähemmän keppejä sisältävien tulonsiirtojen kanssa.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa.

Keskustele kolumnista 25.6. klo 23:00 saakka.