Journalistien tehtävä ei ole toivon luominen, vaan maailmasta kertominen – Reetta Räty: "Uutiset eivät voi säädellä ihmisen koko tunnemaailmaa"

Ylen Aamun Viimeisessä Sanassa vierailleet toimittaja Reetta Räty ja JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen tunnistavat uutisväsymyksen.

journalismi
Miten yleisöistä pidetään kiinni, kun uutiskiihkon tilalle on tullut uutisväsymys?
Miten yleisöistä pidetään kiinni, kun uutiskiihkon tilalle on tullut uutisväsymys?

Uutisväsymys. Uutisähky. Uutisuupumus ja uutiskrapula. Oli diagnoosi mikä tahansa edellämainituista, sen aiheuttaja on poikkeuksellinen kevät.

– Jos ihmiset väsyvät uutisiin, pitää kysyä, onko vika ihmisissä vai uutisissa. Eli tuotammeko relevanttia kamaa, jos ihmisillä on sellainen olo, että koko ajan tätä samaa ja mitään uutta ei ole tapahtunut? pohti vapaa toimittaja Reetta Räty Ylen Aamun Viimeisessä Sanassa lauantaina.

Voit katsoa koko jakson klikkaamalla tämän jutun pääkuvaa.

Tuleva Tampereen yliopiston journalistiikan työelämäprofessori Räty penää myös toimittajien vastuuta. Hänen mukaansa ei ole ihme, jos väsyttää. Varsinkin kun otsikot näyttävät siltä että, nahistellaan jostain pikkuasiasta, vaikka kuitenkin iso kuva vaikuttaisi olevan Suomessa hyvä.

– Eihän kysymys ole vain siitä, että jollakin osalla yleisöstä on jokin tunne. Kyse on siitä, mitä me olemme tehneet. Millaisia uutisia ja juttuja ollaan tehty.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen myöntää itsekin poteneensa koronakevään mukanaan tuomaa uutisähkyä.

– Se johtuu siitä, että alussa meni yli. Alkuun oli melkein kauhun tilassa ja seurasi kaikkea todella intensiivisesti kun huomasi, että tästähän tulee todella vakavaa.

Räty tunnistaa saman:

– Silloin alkuun piti päättää, että ei seuraa öisin uutisia. Jos ei saa nukuttua, niin ei lue uutisia vaan kuuntelee äänikirjaa. Se ei ole mun mielestä kuitenkaan valtavaa uutisväsymystä, vaan ihan normaalia itsesäätelyä.

Jako negatiivisiin ja positiivisiin uutisiin on keinotekoinen

Norjalaiset yhteiskuntatieteilijät Johan Galtung ja Mari Holmboe Ruge määrittelivät vuonna 1965 uutiskriteerit. Viidellätoista uutiskriteerillä tarkoitetaan seikkoja, jotka täyttyessään ratkaisevat, uutisoidaanko tapahtumaa vai ei.

Listan ensimmäisenä kriteerinä on negatiivisuus.

Hyvönen sanoo, että negatiivisuuden voima liittyy etenkin tällaisena poikkeuksellisena aikana ihan eloonjäämisoppiin.

– Siinä käy kuitenkin niin, että positiivisen uutisen kysyntä kasvaa ja sillä voi erottua. Kysehän on lopulta siitä, että haet huomiota asiallesi. Jos on todella paljon negatiivisuutta, niin perusteltu positiivinen uutinen leikkaa sieltä läpi tosi hyvin, Hyvönen muistuttaa.

Räty pohtii, että selittyykö negatiivisuuden voima sillä, että pidämme maailman tilaa lähtökohtaisesti sellaisena, että siitä poikkeavat asiat ovat negatiivisia asioita. Hän kertoo ajattelevansa, että jako negatiivisiin ja positiivisiin uutisiin on keinotekoinen, sillä todellisuudessa maailmassa hyvä ja paha, positiivinen ja negatiivinen ovat päällekkäin, limittäin ja lomittain.

– Maailma on monimutkainen ja siksi niin jännittävä. Negatiivinen ja positiivinen eivät ole toisistaan erillisiä ja se on meille toisinaan vaikeaa, koska me haluamme esittää maailmaa mustavalkoinena, Räty sanoo.

Analyyttinen ajattelu tekee pidättyväiseksi

Räty muistuttaa, että journalismin tehtävänä on kertoa maailmasta, ei olla vastuussa ihmisten mielialoista.

– Jos ihmisiä ahdistaa maailmantila, niin ei ole journalismin asia saada ihmisiä jollekin tuulelle. Meillähän on kuitenkin olemassa viihdettä, kulttuuria, ulkona olemista ja muuta. Uutiset eivät voi säädellä ihmisen koko tunnemaailmaa!

Helsingin Sanomien Tukholman-kirjeenvaihtaja Petja Pelli sanoi muutama viikko sitten Viimeisessä Sanassa ihmettelevänsä sitä, miksei suomalaisessa mediassa ole nostettu korona-kevään onnistumisia niiden ansaitsemaan asemaan. Voisiko sanoa yleisemmin, että suomalaisessa mediassa ollaan pidättyväisiä hyvin uutisten suhteen?

Hyvönen mielestä varovaisuus on perusteltua, koska analyyttinen ajattelu puskee läpi.

– Varmistetaan, että oletko nyt ottanut kaiken varmasti huomioon ennen kuin julistat jotain onnistumista? Mutta voisi yhtä hyvin sanoa, että jos et näe tai tunnista onnistumista ja myönteisiä kehityspiirteitä, niin se kertoo jostain vajavaisuudesta. Pitää myös uskaltaa lähteä niiden perään.

Räty muistuttaa, että usein, jos saapuu muualta maailmasta ja ottaa osaa suomalaiseen keskusteluun, niin näyttää helposti siltä, että meidän ongelmamme ovat aika vähäpätöisiä.

– Eli meillä on ikään kuin varaa olla näin pienistä asioista huolissaan, kun meillä ei kaiveta joukkohautoja tai meille ei käynytkään niin, että kaikki hoitopaikat täyttyivät, hän sanoo.

Rädyn ja Hyvönen mukaan olisi väärin, jos journalistit valjastettaisiin nyt toivotalkoisiin .

– Vierastan ajatusta, että annettaisiin journalismille joku tietty tehtävä. Kyllä jokainen tiedotusväline määrittelee itse oman tehtävänsä ja näkökulmansa, Hyvönen summaa.

Räty on samoilla linjoilla:

– On niin, että maailmassa tapahtuu asioita, jotka herättävät toiveikkuutta. Mutta se, että pohdittaisiin, miten me saataisiin aikaan toivon tunnetta, ei ole journalistinen ajatus!

Katso lisää: Kaikki Viimeinen sana -jaksot Areenassa.