Analyysi: Koronakevät osoitti, että hallinnon läpinäkyvyys ei aina toteudu – HVK:n uusi pomo vastasi haastattelupyyntöön rikoslain pykälillä

Suomella on vielä pitkä matka avoimuuden mallimaaksi, kirjoittavat tutkivat toimittajat Riku Roslund, Johanna Mattinen ja Jaakko Mäntymaa.

koronavirus
Huoltovarmuuskeskus sijaitsee Helsingin Aleksanterinkadulla.
Huoltovarmuuskeskus sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa. Taisto Lapila / Yle

Virkamies vetoaa kiireeseen. Viivytellään. Viesteihin ei vastata tai tietoja salataan puutteellisin perustein. Tällainen toiminta ei ole vierasta koronaepidemiaa edeltävältä ajalta, mutta viime kuukausina ilmiö on selvästi yleistynyt.

Tässä tekstissä kerromme kahdesta poikkeuksellisesta tapauksesta, joissa molemmissa tiedonsaanti on törmännyt johtotasolla asetettuun esteeseen.

Yle sai hiljattain vinkin, jonka mukaan Huoltovarmuuskeskus (HVK) kunnostaisi Etelä-Suomessa tontillaan sijaitsevaa navettarakennusta henkilöstötilaksi miljoonilla euroilla.

Vinkki oli mielenkiintoinen. On journalismin perustehtäviä seurata, miten valtio käyttää kansalaisilta kerättyjä verorahoja. Miljoonien eurojen rakennusprojekti tuntui suurelta mille tahansa valtion virastolle.

Asian kiinnostavuutta lisäsi se, että HVK oli juuri ollut otsikoissa pieleen menneiden suojavarustekauppojen vuoksi. Kohun aikana kävi selväksi, että HVK:n johto oli käyttänyt varoja huolimattomasti.

Halusimme selvittää rakennusprojektin kokoluokan ja taustat. Sitä varten pyysimme navetan rakennussuunnitelman kunnasta, jossa HVK:n tontti sijaitsee.

Suunnitelmasta selvisi, että HVK aikoi rakentaa henkilöstötilan, johon oli tulossa 80 neliön sauna-, peseytymis- ja pukeutumistilat sekä parinsadan neliön kokoustilat.

Kysyimme HVK:lta tarkempia tietoja projektista. Siitä alkoi outo tapahtumaketju.

Finnairin kone toi Kiinasta tilattuja suojavarusteita Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Huoltovarmuuskeskuksen suojavarustetoimitusta puretaan Helsinki-Vantaan lentokentällä.Petteri Sopanen / Yle

Tietojen luovuttamisessa jatkuvaa hidastelua

Suomen hallintoa on hehkutettu maailman parhaaksi useina vuosina.

Suomi on saanut lontoolaisen ajatushautomo Legatum-instituutin julkaisemassa Prosperity Index -listauksessa maailman parhaan hallinnon tittelin ainakin vuosina 2016 ja 2018.

Hyvään hallintoon kuuluu avoin ja vuorovaikutteinen viestintä. Näin todetaan muun muassa valtionhallinnon omassa viestintäsuosituksessa.

Suosituksen mukaan julkisen tiedon on oltava mahdollisimman hyvin saatavilla. Valtionhallinnon työntekijöiden tulee tuntea julkisuuslain periaatteet. Päätökset julkisten asiakirjojen luovuttamisesta pitää pystyä tekemään nopeasti.

Koronakevään aikana avoimuus on kuitenkin saanut väistyä, kun julkishallinto on nujertanut epidemiaa kovin ottein.

Julkinen keskustelu koronavirukseen liittyvien tietojen julkisuudesta alkoi jo maaliskuussa, epidemian alkuvaiheessa. Tuolloin selvisi (siirryt toiseen palveluun), että sosiaali- ja terveysministeriö (STM) oli ohjeistanut sairaanhoitopiirejä olemaan kertomatta sairaalahoidossa olevien koronapotilaiden määriä julkisuuteen.

Huhtikuun alussa Huoltovarmuuskeskus kieltäytyi antamasta Suomen Kuvalehden toimittajalle (siirryt toiseen palveluun) tietoa suojamaskikauppoihin liittyvistä epäselvyyksistä. HVK kertoi toimittajalle, että heillä on “viranomaiskielto puhua mitään tästä asiasta”.

Tämä “viranomaiskielto” kumoutui nopeasti, kun HVK myönsi jutun julkaisun jälkeen tiedotustilaisuudessa SK:n uutisen pitävän paikkansa.

Myös eduskunnalla on ollut vakavia vaikeuksia (siirryt toiseen palveluun) saada poikkeusoloissa tietoa valtioneuvostolta.

Taloustieteilijä Vesa Vihriälän johtama työryhmä puolestaan ei meinannut saada haltuunsa (siirryt toiseen palveluun) THL:n mallinnuksia ja laskelmia epidemiaan liittyen. Tietoja panttasi STM.

Reilu viikko sitten STT uutisoi laajasti, kuinka valtioneuvosto kieltäytyi luovuttamasta koronakoordinaatioryhmän asiakirjoja sekä kansliapäällikkö Martti Hetemäen raporttia sen julkiseksi tulon jälkeen.

Jopa pääministeri Sanna Marin (sd.) on joutunut muistuttamaan (siirryt toiseen palveluun), että tieto joka ei ole salaista, on julkista.

Toisaalta Marin on myös tviiteissään pyytänyt työrauhaa (siirryt toiseen palveluun) ja kehottanut olemaan kyseenalaistamatta (siirryt toiseen palveluun) viranomaistoimintaa kriisiaikana.

Pääministeri Sanna Marin säätytalon rappusilla ennen hallituksen kokousta 19.5.2020.
Sanna Marinin tviittejä on puitu julkisuudessa.Susanne Salin / Yle

Kysymykset henkilöstötilasta eskaloituivat vakoiluvihjailuihin

Yritimme saada navetan rakennusprojektista ja monesta muusta HVK:hon liittyvästä asiasta haastattelua ensimmäisen kerran huhtikuun lopulla. HVK ohjasi asian väliaikaiselle toimitusjohtajalle Janne Känkäselle.

Känkänen on työ- ja elinkeinoministeriön virkamies, joka siirrettiin HVK:n johtoon, kun aiempi toimitusjohtaja Tomi Lounema joutui eroamaan maskikohun vuoksi.

Aluksi Känkänen ei vastannut puheluihin eikä tekstiviesteihin, mutta lopulta haastattelu onnistui.

Känkänen totesi, että valtion varmuusvarastoihin liittyvät asiat ovat salattuja. HVK:lla on varmuusvarastoja samalla alueella, jolla navettarakennusta kunnostetaan.

Henkilöstötilan rakentamisessa ei kuitenkaan ole kyse valtionsalaisuuksista. Sitä paitsi tieto kyseisten varmuusvarastojen sijainnista löytyy julkisista asiakirjalähteistä.

Seuraavana päivänä Känkänen lähetti sähköpostia.

Viestissä viitattiin Ylen kuvaajaan, joka oli käynyt kuvaamassa navettarakennusta yleiseltä, eristämättömältä tieltä mahdollista juttua varten. Kuvaaja ei käynyt aidatulla alueella tai kuvannut ihmisiä. Suomessa julkisella paikalla kuvaaminen on lähtökohtaisesti sallittua.

“Vaikka emme voi tässä vaiheessa vahvistaa, että kyseessä olisi YLE:n edustaja, muistutamme ystävällisesti, että alueen valokuvaaminen voi tietyin edellytyksin myös täyttää rikoslain 12 luvun 5 §:n mukaisen vakoilun tunnusmerkistön.”

Toimitusjohtaja viittasi samassa sähköpostivastauksessaan myös muihin mahdollisiin rikosnimikkeisiin.

“Turvallisuussalaisuuden paljastaminen on säädetty rangaistavaksi teoksi rikoslain (39/1889) 12 luvun 7 §:ssä. Tuottamuksellinen turvallisuussalaisuuden paljastaminen on puolestaan säädetty rangaistavaksi teoksi 12 luvun 8 §:ssä.”

On erittäin poikkeuksellista, että korkeassa asemassa oleva suomalaiseen julkishallintoon kuuluva johtaja antaa ymmärtää journalistisen tiedonhankinnan voivan olla vakoilua.

“Turvallisuussalaisuuden paljastaminen” puolestaan on julkisuudesta tuttu rikoslain pykälä. Helsingin Sanomien ja sen työntekijöiden epäillään syyllistyneen juuri tähän rikokseen julkaistuaan tietoa puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta.

Yleiskuva
Viestikoekeskukseen liittyvä poliisitutkinta on mediatietojen mukaan loppusuoralla.Mikko Koski / Yle

Vastaus hämmästytti etenkin sen vuoksi, että juttuaihe – henkilöstötilan rakennuttaminen – ja siitä kysyminen tuntui varsin tavanomaiselta.

Kysymyksiin rakennusprojektista Känkänen vastasi viestissä osittain. Vastauksetta jääneisiin kohtiin hän ilmoitti palaavansa julkisuuslain määräaikojen puitteissa eli viimeistään kahden viikon sisällä.

Känkäsen mukaan rakennushankkeen arvo mitataan sadoissa tuhansissa euroissa. Känkänen kertoi, että navettaan ei rakenneta suunniteltuja lähes parinsadan neliön kokoustiloja, vaikka siitä keskusteltiin projektin alussa.

Näiden vastausten saamiseen meni kolme viikkoa ensimmäisestä yhteydenottoyrityksestä.

HVK tuli siis lopulta itsekin siihen tulokseen, että henkilöstötilan rakentaminen ei ole turvallisuusluokiteltua tietoa.

Kysyimme jälkeenpäin vielä Känkäseltä, miksi hän vastasi henkilöstötiloja koskeviin kysymyksiin rikoslain pykälillä. Hän ei kommentoinut asiaa, mutta pahoitteli pitkää vastausaikaa.

Sairaanhoitopiirit kieltäytyivät kertomasta suojavarusteista

Jos ministeriöt ja niiden alaiset virastot ovat pantanneet tietoa, niin osataan sitä sairaanhoitopiireissäkin. Asia kävi ilmi, kun hankimme tietoa siitä, miten sairaanhoitopiirit ja kunnat olivat tosiasiassa varautuneet koronan kaltaiseen kriisiin.

Taustalla oli kysymys siitä, oliko STM antanut julkisuudessa virheellisen kuvan suojavarusteiden riittävyydestä. STM:n korkeat virkamiehet ja ministerit (siirryt toiseen palveluun) olivat vakuutelleet suojavarusteiden riittävän hyvin Suomessa. Kuitenkin jo kriisin alussa suojavarusteista oli valtava pula ympäri maata.

Kysyimme sairaanhoitopiireiltä muun muassa sitä, kuinka paljon niillä oli ennen epidemiaa suojavarusteita varastossa, kuinka paljon varusteita kului ja mikä oli niiden todellinen tarve.

Yhden sairaanhoitopiirin viestintäpäällikkö lähetti vastaukset kysymyksiimme. Myöhemmin samana päivänä hän soitti epätoivoisen kuuloisena ja pyysi, ettemme käyttäisi vastauksia jutussa. Käsky oli tullut esimieheltä.

Otimme yhteyttä kyseisen sote-alueen johtajaan. Hänen mukaansa viestintäpäällikkö oli puhunut toimittajalle vailla parempaa tietoa. Puhelun aikana selvisi vastaamattomuuden todellinen syy. Sairaanhoitopiireissä oltiin turhautuneita median jatkuviin kyselyihin. Oikeitakin töitä olisi tehtävänä.

Seuraavana päivänä Sairaanhoitopiirien johtajat ry:n hallituksen puheenjohtaja Ilkka Pirskanen lähetti sähköpostin, jonka mukaan pyytämiämme tietoja ei ole valmiina eikä niiden keräämistä katsota tarkoituksenmukaiseksi “tämänhetkisessä tilanteessa”.

Suurimmasta osasta sairaanhoitopiirejä emme koskaan saaneet pyytämiämme tietoja. HVK:n navettaremontti puolestaan paljastui loppujen lopuksi suhteellisen pieneksi asiaksi, joka tuskin olisi ylittänyt uutiskynnystä.

Sen sijaan HVK:n toimitusjohtaja Janne Känkäsen reaktio asiaan ei ollut vähäpätöinen.

Toimitusjohtajan painostukseksi tulkittava viesti on kaukana siitä avoimuuden mallimaasta, joka Suomikin haluaisi olla.

Vårdpersonal i Vanda iklädd skyddsutrustning för att undvika coronasmitta. De jobbar med drive-in-testning.
Drive in -koronatestausta Vantaalla 12. toukokuuta.Emmi Korhonen / Lehtikuva

Viranomaisten kiire ei ole syy pimittää tietoa

Tietojen pimittäminen luo tilaa valeuutisille ja väärälle tiedolle. Kansalaisilla on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Jos tietoa ei anneta avoimesti, voi syntyä käsitys, että sitä yritetään pimittää.

Julkisten päätösten ja niiden perusteiden tulee olla kansalaisten arvioitavissa ilman, että tiedon saamisesta pitää taistella.

Koronaepidemian kaltaisessa kriisissä kansalaisten tiedontarve kasvaa. On nurinkurista, että osa viranomaisista tuntuu ajattelevan, ettei julkisuusperiaatetta tarvitse noudattaa poikkeusoloissa.

On niin ikään ongelmallista, jos viranomaiset suhtautuvat tiedotusvälineisiin kiusankappaleena tai häiriötekijänä. Työrauhaan tai kiireeseen vetoaminen ei ole syy jättää noudattamatta julkisuuslakia.

Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskus on nimenomaan perustettu poikkeusoloja varten.

Koronakriisi elää jatkuvasti, eikä sen loppukohta ole tiedossa. Epidemian kaitsemiseen on käytetty poikkeuksellista valtaa, joka on rajoittanut kansalaisten perusoikeuksia.

Kriittistä keskustelua tällaisista päätöksistä on voitava käydä koko kriisitilanteen keston ajan, eikä vain silloin kun vallankäyttäjille sattuu sopimaan.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Luotettavia koronauutisia nopeasti suoraan puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus