Kuin jännitysromaanista: Vapaamuurareilla piilossa ollut natsiupseerin sotapäiväkirja ohjaa etsimään kulta-aarretta puolalaisen palatsin hylätystä kaivosta

Asiantuntijat ovat todistaneet päiväkirjan toisen maailmansodan aikaiseksi. Päiväkirjamerkintöjen todenperäisyys on vielä auki.

historia
Ruskea palatsi, jonka keskiosassa on valkohuippuinen torni.
Hochbergin rapistuneen palatsin alueella maan syvyyksissä on tonnikaupalla natsien varastamaa kultaa, väittää vanha päiväkirja. Sławomir Milejski / CC BY 3.0

Aarrekartta natsiupseerin päiväkirjassa, 28 tonnia ryöstettyä kultaa, kätkö palatsin umpeen räjäytetyssä kaivossa... Jos joku kirjoittaisi näistä aineksista romaaniin, kustannusyhtiö saattaisi toppuutella, että liika on liikaa.

Puolan uutistoimiston PAP:n mukaan aarre on totta – tai ainakin sen ja kymmenen muun aarrekätkön sijaintipaikat löytyvät Michaelis-salanimellä kirjoittaneen saksalaisen Waffen-SS-upseerin päiväkirjasta.

75 vuoden takaisessa tekstissä hän kuvailee, miten SS kätki natsien ryöstösaaliita Heinrich Himmlerin komennuksessa toisen maailmansodan viime vaiheissa. Sota oltiin häviämässä, ja saksalaisilla oli kiire pakoon alueelta, josta sodan jälkeen tuli Puolaa.

Pankkien kultavarantojen lisäksi piiloon pantiin taideteoksia, joita oli Himmlerin johdolla ryöstetty eri puolilta Eurooppaa ja tuotu Ala-Sleesiaan. Yksi säilytyspaikoista oli Hochbergin palatsi, viime kädessä sen 60 metriä syvä hylätty kaivo.

Kultatonnit tuotiin keskuspankista Sleesian pääkaupungista Breslausta. Nykyisin Breslau on puolalaiskaupunki Wrocław. Hochbergin palatsi puolestaan sijaitsee Roztokassa nykyisessä Länsi-Puolassa.

Vapaamuurarien anteeksipyyntö

Aarteiden tavoin myös päiväkirja oli pitkään piilossa. Viime keväänä puolalainen Sleesian silta -säätiö kertoi saaneensa kirjan Saksasta anteeksipyyntönä siitä, mitä Saksa teki puolalaisille toisessa maailmansodassa.

Lahjoittajien kerrotaan olevan Quedlinburgin vapaamuurariloosi, jonka jäsenistössä on SS:ään kuuluneiden saksalaisten aatelismiesten jälkeläisiä. Myös Michaelisin kerrotaan olleen loosin jäsen.

Ilmakuva kumpuilevasta metsä ja peltomaisemasta.
Täällä Ala-Sleesian maisemissa piilee huhujan mukaan huimia aarteita toisen maailmansodan jäljiltä, ja todellisuudessakin kätköjä lienee löytämättä. Imago Stock /AOP

Puolan kulttuuriministeriön edustajan mukaan asiantuntijat ovat vahvistaneet, että päiväkirja on kirjoitettu toisen maailmansodan aikana. Tarinoiden todenperäisyydestä tutkijat eivät voineet sanoa mitään. Paljonpuhuvaa olisi, jos niiden perusteella todella löytyisi aarrekätköjä.

Viime viikolla Sleesian sillan johtaja Roman Furmaniak kertoi PAP:n julkaisemalle englanninkieliselle The First News (siirryt toiseen palveluun) -lehdelle ensimmäisen päiväkirjassa nimetyistä 11 kätköpaikasta. Hän uskoo paikallistaneensa kaivon Hocbergin palatsin alueelta lahjoituksen mukana tulleen kartan perusteella.

Furmaniakin mukaan muuan aikalainen kuuli palatsin alueelta vuonna 1945 kolme räjähdystä, kun SS tukki kaivon. Sen pohjalla lienevät kullan lisäksi räjähdysten silminnäkijöiden ruumiit, sanoo Furmaniak yhden päiväkirjamerkinnän perusteella.

Kulttuurihistoriallisen arvonsa vuoksi suojellun mutta pahoin rapistuneen palatsin pari vuotta sitten ostanut perhe on saanut luvan etsiä kaivoa palatsin restaurointitöiden yhteydessä.

Säilykkeitä ja arvomaalauksia

Ala-Sleesia on aarteenetsijöille lupaava myös muutoin kuin Michaelisin päiväkirjan perusteella, sillä natsit toivat juuri sinne museoista, gallerioista ja juutalaisten kodeista ryöstämiään taideteoksia.

Natsi-Saksa piti Ala-Sleesiaa rauhallisena ja turvallisena alueena. Vielä sotaonnen loputtua jo täysin ajateltiin, että alueen menettäminen olisi tilapäistä.

Saksalaiset piilottivat omaisuuttaan saatuaan vain pari päivää lähtöaikaa, mutta arvelivat, että voisivat taas pian tulla takaisin, kertoo alueen historiasta useita kirjoja kirjoittanut Joanna Lamparska Puolan ulkoministeriön matkailusivustolla (siirryt toiseen palveluun).

– He hautasivat säilykkeitä, posliiniastioita, hopeisia ruokailuvälineitä, kirjoituskoneita, vaatteita. Vastikään eräs ystäväni purki vanhaa uunia ja löysi kaksi kultaharkkoa, Lamparska kertoo.

Kultakehyksinen maalaus nuoresta naisesta, joka pitelee sylissään kärppää.
Leonardo da Vincin maalaus naisesta ja kärpästä oli yksi teoksista, jotka Puolan saksalaiset miehitysjoukot varastivat. Sodan ja monien mutkien jälkeen Berliinistä takaisin saatu maalaus on Krakovassa Czartoryskin museossa. Stanislaw Rozpedzik / EPA

Sokkeloisten linnojen ja palatsien lisäksi lukuisat luolat ja natsien rakentamat maanalaiset tilat ja tunnelit tarjosivat paikkoja suurtenkin esineiden kätkemiselle.

Niihin kuljetettiin Breslaun kirkkojen, arkistojen ja kirjastojen aarteita. Myös monet yksityiset vastasivat viranomaisten kutsuun tuomalla taideteoksiaan ja huonekalujaan heidän hoiviinsa.

Ryöstösaaliina kätköön pantiin muun muassa Rembrandtin ja Rubensin maalauksia ja monia muita mestariteoksia. Sodan jälkeen Puolan kulttuuriministeriö etsi ja löysinkin niitä. Monen arvellaan ehtineen päätyä alueen vallanneille neuvostojoukoille. Kateissakin teoksia yhä on.

Kuuluisin teos, joka on yhä löytymättä, on Rafaelin maalaama Nuoren miehen muotokuva. Se kuului krakovalaiselle Czartoryskin museolle.

Viisi vuotta sitten maailman media, myös Yle, kertoi kahden puolalaisen aarteenetsijän väitteestä: he sanoivat paikallistaneensa Ala-Sleesian Wałbrzychista rautatietunnelin, jossa oli natsien sodanaikainen aarrejuna.

Muutamaa kuukautta myöhemmin tutkijoilta tuli kylmä suihku. He eivät olleet löytäneet alueen geomagneettisissa mittauksissa mitään merkkejä piilotetusta junasta.

Se ei lannistanut löydöstään varmoja miehiä. Kaivauslupa, sponsoreita ja tukijoukkoja saatiin, mutta viikon päästä into lässähti: junaksi päätellyt tutkakuvat johtuivatkin jäämuodostelmasta.

Myöhemmiltä yrityksiltä hupenivat tukijat, ja kaksi vuotta sitten myös toinen aarteenetsijöistä lopetti. Siitä huolimatta hän sanoi olevansa edelleen 95-prosenttisen varma, että juna on olemassa.

Sodasta asti kiertäneiden huhujen mukaan vuorten uumenissa on kaksi muutakin junaa kukkuroillaan kultaa ja muita ryöstettyjä arvoesineitä, joita pakenevat natsijoukot eivät pystyneet ottamaan mukaansa.

Paljon tunneleita on tutkimatta

Legendaa aarrejunista elättää se tosiasia, että natsit rakennuttivat Sleesian suurimman linnan Książin alueelle ja Góry Sowien eli Pöllövuorten uumeniin jotakin ilmeisen merkittävää tunneliverkostoineen.

Yleisimmän arvelun mukaan paikalle piti tulla Adolf Hitlerin uusi päämaja. Muita oletuksia ovat maanalainen asetehdas tai kemianlaboratorio – tai alun perin se, mitä sieltä nyt etsitään: arvoesineiden kätköpaikka.

Etsimään ihmiset pääsivät vasta vuosikymmenien päästä sodasta, sillä Wałbrzych oli Puolan sosialistihallinnon aikana osittain sotilasalue, joka oli siviileiltä suljettu, ja muuallakin aarteenetsintä oli kielletty.

Betoniseinäinen tunneli.
Osa Książin linnan alueen tunneleista on museokäytössä. AOP

Kun alue avautui 1990-luvulla, siellä asui hädin tuskin ketään, jolla olisi ollut omaa muisti- tai perimätietoa mahdollisista kätköpaikoista. Se ei hillinnyt huhupuheita, päinvastoin.

Vaikka natsit räjäyttivät tunneleita ja maanalaisia saleja ennen lähtöään, suuaukkoja löytyy edelleen. Monet tekevät verkostossa tutkimuksia omin päin.

Lue myös:

Hitlerin synnyinkodista tehdään poliisiasema, ettei siitä tule natsien pyhiinvaelluspaikkaa

Pääkuvan kuvalähde: Sławomir (siirryt toiseen palveluun)Milejski (siirryt toiseen palveluun): Roztoka Pałac, lisenssi CC BY 3.0 (siirryt toiseen palveluun)