Autiosaari keskellä kaupunkia

Tarinat kertovat muinaisesta pakopaikasta, ihmisen jättämät jäljet suomalaisen metsäteollisuuden historiasta.

Keskellä Kymijokea Kouvolan keskustan tuntumassa on suljettu kalliosaari, jonka kätköissä lymyilee unohdettu vuosisatainen historia.

Saaren kerrotaan olevan pakanuuden aikainen pako- ja vartiopaikka, jonka korkeimmalla kohdalla on poltettu merkkitulia.

Perimätieto kertoo myös, että saaressa on ollut puolustusrakennelmia. Niistä ei ole jäänyt todisteita maastoon.

Paikka on nimeltään Pukkisaari, mutta sillä on toinenkin nimi, Miehonlinna. Nimen alkuperän ihmettely on saanut ihmisten mielikuvituksen liikkeelle. Tarinan mukaan eräs isäntä olisi kauan sitten kiivennyt korkeimmalle kohdalle huutelemaan: "Mie hoilaan!".

Sana 'mieho' viittaa vanhaan paikannimeen Hämeessä, mutta samanniminen paikka on myös Pukkisaarta vastapäätä joen rannalla.

Linnasaaren nimelläkin tunnettua Pukkisaarta on arveltu muinaislinnaksi, vaikka sitä se ei virallisesti ole. Muinaislinnoja Suomessa arvioidaan olevan noin sata kappaletta.

Pukkisaareen pääsee vain veneellä – jos omistajalta saa luvan. Saareen johtanut huonokuntoinen kävelysilta purettiin tältä paikalta vajaat kymmenen vuotta sitten.

Arkeologisesti saarta ei ole tutkittu, eikä tutkimuksia ole suunnitteilla.

Saaren sijainti Kymijoessa sekä yli 20 metrin korkeuteen kohoavat kalliot olisivat aikoinaan soveltuneet vartiopaikaksi. Ruotsin ja Venäjän raja kulki Kymijoessa 1700-luvun loppupuoliskolla ja 1800-luvun alussa.

Etualalla näkyvän Pukkisaaren omistaa metsäyhtiö UPM. Sen Kuusankosken tehtaat ovat aivan saaren vieressä.

Saaressa metsittyy ja rapistuu suomalaista puunuiton historiaa, joka Kymijoella alkoi 1800-luvun lopulla.

Pukkisaari toimi uittokeskuksena 1990-luvulle saakka. Saaren kautta kulki tukkeja Kymijoen varren teollisuuskeskuksiin.

Pukkisaari oli vilkas työyhteisö. Saaressa oli muun muassa paja, varastoja, sekä uittotyöntekijöiden yöpymis- ja ruokailupaikka eli väentupa. Piiriesimiehen ja uittopäällikön käytössä ollut talo valmistui vuonna 1902.

Rakennukset, kuten uittopäällikön talo, ovat päässeet parissakymmenessä vuodessa lähes hajoamispisteeseen.

Uittokeskuksen toiminta Pukkisaaressa päättyi 1990-luvun lopulla, puunuitto koko Kymijoella muutamaa vuotta myöhemmin.

Auki repsottavista ovista sisään kurkkimalla voi tehdä havaintoja menneiden vuosikymmenten työskentelystä. Tämä on veneen kelu, jota käytettiin uittotöissä pienten lauttojen siirtelyyn.

Vanhoja saatavia lojuu hujan hajan varaston ullakolla.

Uittopäällikön talon kuistilta Kymijoelle avautuneita entisaikojen näkymiä voi vain arvailla pusikoituneessa maisemassa.

Tämä oli uiton eteläisin päätepiste. Nyt Pukkisaari on romanttinen muistelupaikka ja tärkeä osa meidän kulttuurihistoriaa.

Esa Korhonen, Järvi-Suomen uittoyhdistyksen uittopäällikkö

Nykyisen omistajan mukaan saari on "lepotilassa".

Metsäyhtiöllä ei ole saarelle käyttöä, mutta toisaalta rakennusten purkuakaan ei toistaiseksi suunnitella.

Vaikka saari on käytännössä suljettu, rakennukset eivät ole säästyneet ilkivallalta.

Tulenteon jälkien lisäksi rikotut ikkunat ovat yleinen näky.

Keväällä ilmestyneen Tarinajoki -kirjan mukaan kaupungin kupeessa sijaitseva Pukkisaari soveltuisi lähiretkeilykohteeksi.

Kirja nostaa esiin 51 tarinaa Kaakkois-Suomessa sijaitsevista pienistä, ja osin unohtuneista paikoista.

Pukkisaaren toimiminen retkeilykohteena ei kuitenkaan ole lähiaikoina näköpiirissä.

Tänne ei ole hyvä tulla. Saarta voi ihailla ulkopuolelta.

rakennuspäällikkö Petteri Metiäinen, UPM Kymi

Tekijät

Teksti:

Vesa Grekula

Kuvat:

Pyry Sarkiola ja Vesa Grekula sekä UPM Keskusarkisto

Lähteet

  • Kuusankosken kirja, 1997. Valkealan historia I, 1990. Tarinajoki -kirja / Kaakkois-Suomen maaseudun kulttuurimatkailun kehittäminen, Rural explorer -hanke

Julkaistu 7.6.