Yli 300 ihmistä unohtui suljetun mielisairaalan hautausmaalle – sitten paikalle saapui tukku entisiä työntekijöitä ja kukkalasti: ”Nyt alkaa tapahtua"

Hautausmaalle haudatut potilaat kokivat Suomen oloissa poikkeuksellisen kohtalon.

hautausmaat
Hautakiviä Rauhan sairaalan hautausmaalla.
Rauhan hautausmaan historia on Suomessa vailla vertaa. Kalle Purhonen / Yle

Melko tarkalleen 300 samanlaista hautakiveä makaa siisteissä riveissä Rauhan hautausmaalla Lappeenrannan Joutsenossa.

Kaikkia hautakiviä ei edes näy, sillä luonto on alkanut peittää kiviä alleen. Jotkut ovat aivan sammaleen peitossa - jotkut piilossa levinneen pensaan alla.

Tältä hautausmaalta viimeisen leposijansa saaneet ihmiset ovat kokeneet Suomessa täysin poikkeuksellisen kohtalon. He päätyivät Rauhan mielisairaalaan 80 vuotta sitten.

Sen jälkeen heillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä sieltä pois. Ei, vaikka he olisivat parantuneet.

Lue lisää: Vanhan mielisairaalan kupeeseen on haudattu 300 ihmistä, jotka eivät koskaan päässeet kotiin – pois ei päässyt, vaikka olisi parantunut

Nämä ihmiset olivat sotasiirtolaisia, jotka saapuivat Rauhan mielisairaalaan talvisodassa rajan taakse jääneistä mielisairaaloista. He tulivat evakkoina Rauhaan hoidettaviksi ja parantumaan.

Kotikuntaa heillä ei enää ollut, koska se oli jäänyt rajan taakse. Tämä koitui heidän kohtalokseen. Silloisen lain mukaan potilas olisi voitu palauttaa mielisairaalasta vain kotikuntaansa, mutta yksikään Suomen kunta ei heitä asukkaakseen huolinut.

Neljä siististi pedattua sänkyä, lipasto ja tuoleja
Potilashuoneissa ei yksityisyyttä ollut. Kuva Rauhan sairaalan päärakennuksesta noin 1930-luvulta. Lappeenrannan museot

Kohtalo oli kova. Edessä oli asumista laitoksessa 50, 60, jopa 70 vuotta - aina kuolemaan saakka.

Rauhan hautausmaan vainajista ensimmäinen on kuollut jo 1940-luvulla, viimeinen vasta kolme ja puoli vuotta sitten syyskuussa 2016.

Unohdettu hautausmaa

Rauhan piirimielisairaala oli aikoinaan yksi Suomen suurista mielisairaaloista. Se lakkautettiin vuonna 2000, jolloin sairaalan toiminta siirtyi Etelä-Karjalan keskussairaalaan Lappeenrantaan.

Sairaalan läheisyydessä ollut sotasiirtolaisten hautausmaa jäi pikkuhiljaa unohduksiin. Vainajien omaiset olivat ikääntyneitä, ja käytännössä kaikki potilaiden ystävät olivat olleet sairaalan asukkaita tai henkilökuntaa.

Rauhan hautausmaan muistomerkki.
Muutama vuosi sitten sotasiirtolaiset saivat haustausmaalle muistokiven. Mikko Savolainen / Yle

Kukkia ei enää kukaan tuonut haudalle, eikä yksikään kynttilä syttynyt. Koko hautausmaa oli muuttumassa näkymättömäksi saarekkeeksi Rauhan sairaalan kupeeseen.

Piti kulua 20 vuotta, ennen kuin hautausmaa tuli jälleen näkyväksi.

Haudat kuntoon

Rauhan hautausmaalta kuuluu reipas puheensorina.

– Hänet minä muistan – ja tämän, kuuluu monestakin suusta.

Hautausmaalle on tuotu noin 250 orvokin, samettiruusun ja begonian tainta odottamaan istuttamista. Valmiina töihin pienten puutarhakuokkien kanssa ovat muun muassa Rauhan Martat ja Korvenkylän Martat.

Yhdistyksen jäsenistä useat ovat sairaalan entisiä työntekijöitä.

– Me haluamme nyt tällä tavalla muistaa sairaalan entisiä potilaita, että heilläkin on hyvä kesä, kertoo Rauhan Marttojen puheenjohtaja Eeva Liisa Heimonen.

Martat hoitamassa Rauhan sairaalan hautausmaata.
Martat saapuivat laittamaan vanhan Rauhan hautausmaan kuntoon. Kalle Purhonen / Yle

Heimosen mukaan istutustalkoot tuovat myös piristävän lisän varsin epätavalliseen korona-ajan kevääseen.

– Tämä kevät nosti meissä kaikissa auttamishalun. Ei oikein ole ollut mitään yhteistä, mutta tämä on nyt sellainen paikka, mihin voidaan porukalla tulla, kertoo Heimonen.

Heimonen kertoo, miten hautausmaasta on monella ollut huoli. Sen hoito kuuluu nykyään Joutsenon seurakunnalle, jonka työntekijät ovat muun muassa haravoineet aluetta. Itse hautojen hoito on kuitenkin jäänyt tekemättä.

– Odotimme, että jotain tapahtuu. Ei tapahtunut, joten me päätimme, että nyt tapahtuu, sanoo Heimonen.

Hautojen viereen tulevia kukkia.
Begoniat odottavat istuttamista Rauhan hautausmaalla.Kalle Purhonen / Yle

Suurin osa kukista tuli lahjoituksena paikallisista puutarhaliikkeistä ja marketeista. Seurakunta antoi multaa ja vettä. Ja kun jokainen toi mukanaan omat istutusvälineet, alkoi kaikki olla valmista.

Aikaa kului

Istutuspuuhissa on lähes 20 naista. Puheessa vilisevät muistot entisen Rauhan sairaalan arjesta.

Viime kesänä Lappeenrannan Linnoituksessa oli suuren suosion saanut Tunnemuseo-näyttely, joka kertoi Rauhan sairaalan arjesta. Siellä moni tutustui sotasiirtolaisten kohtaloon ensimmäistä kertaa.

– Muutamat omaiset kyselivät minulta, eikö haudoille voisi tehdä jotain, kertoo yksi Tunnemuseo-näyttelyn kokoajista, lappeenrantalainen Anu Huttunen.

Martat hoitamassa Rauhan sairaalan hautausmaata.
Rauhan hautausmaalle pitää kasteluvesi tuoda mukanaan, koska vesiputket on suljettu. Kalle Purhonen / Yle

Huttunen itse on varttunut Rauhan sairaalan kupeessa, sillä hänen vanhempansa olivat sairaalassa töissä. Siksi myös hautausmaan kohtalo on hänelle tärkeä.

Keväällä oli aikomus järjestää isommatkin talkoot, mutta korona-aika sotki suunnitelmat. Nyt marttojen avustuksella saatiin kerättyä kukat ja sopivan kokoinen talkooporukka istuttamaan.

– Sitä on harmiteltu, ettei hautausmaa ole aktiivisessa hoidossa. Siksi moni entinen työntekijä halusi nyt antaa oman panoksensa hautausmaan hyväksi, kertoo itsekin talkoissa mukana ollut Anu Huttunen.

Kunniavelka maksettavana

Psykiatri Antti Henttonen oli Rauhan sairaalassa lääkärinä 1970-luvulla ja myöhemmin 1990-luvulla ylilääkärinä. Alkujaan noin 300 sotasiirtolaispotilaasta oli 1990-luvulla elossa enää parisenkymmentä.

Henttonen kertoi Ylen haastattelussa viime marraskuussa, että rajan taakse jääneiltä alueilta tulleita potilaita hoidettiin aluksi kuin muitakin. Kun oli käynyt selväksi, että he ovat sairaalassa lopun ikäänsä, haluttiin heille tarjota sairaalassa mahdollisimman hyvä loppuelämä.

– Oli kunniavelka huolehtia näistä ihmisistä, jotka rajan takaa joutuivat siirtymään sairaaloihin rajan tälle puolelle. Kyllä se kunniavelka loppuvaiheessa oli sitä, että yritettiin hoitaa mahdollisimman inhimillisesti loppuun saakka, kun heidät kerran oli teljetty sairaalaan, sanoo ylilääkäri Antti Henttonen.

Martat hoitamassa Rauhan sairaalan hautausmaata.
Sotasiirtolaisten hautoja on noin 300. Kalle Purhonen / Yle

Kunnialliset hautajaiset

Myös Rauhan sairaalan entinen ylihoitaja Tiina Liuhto on saapunut mukaan istuttamaan kukkia vanhalle hautausmaalle. Hän kertoo tulleensa sairaalaan ensimmäisen kerran töihin vuonna 1965 ja jäi eläkkeelle vuonna 2004.

– Hautajaisissa oli aina mukana sairaalapappi ja osaston väkeä. Puutyöverstaan miehet laskivat arkun hautaan. Kyllä he kaikki arvoisensa hautajaiset saivat, kertoo Liuhto.

Vaikka sairaalasta on hautausmaalle matkaa reilu kilometri, tiesivät potilaat Liuhton mukaan, että hautausmaa on rautatien vieressä.

– Monien potilaiden viimeinen toive oli päästä radan varteen, kertoo Liuhto.

Rauhan sairaalan potilaan tekemä patsas sairaalan hautausmaalla.
Rukoileva enkeli -patsaan on tehnyt yksi Rauhan sairaalan potilaista. Joitakin vuosia sitten patsas tuotiin sairaala-alueelta hautausmaalle. Kalle Purhonen / Yle

Tiina Liuhto kertoo, että vielä vuoteen 2000 saakka hautausmaa oli hyvässä kunnossa. Siihen saakka hautausmaa oli Rauhan sairaalan hoidossa.

Nyt haudat ovat olleet Liuhton mukaan 20 vuotta hoitamatta. Häntä ei ollut vaikea houkutella mukaan talkoisiin.

– Ei ollut vaikeaa. Kyllä mielelläni tulin, kertoo Tiina Liuhto.

Hoito alkaa

Aivan kaikille haudoille kukkia ei näissä talkoissa riittänyt. Lahjoituksena saadut 250 tainta loppuivat kesken. Toiveissa on jatkaa talkoita toisella kertaa.

– Sinne jäi pieni alue, jonne ei kukkia riittänyt. Toivotaan, että kesän aikana sinne kukat saadaan, kertoo Anu Huttunen.

Martat hoitamassa Rauhan sairaalan hautausmaata.
Päivän aherruksen aikana noin 250 hautaa sai kukat. Kalle Purhonen / Yle

Oman vaikeutensa alueen hoitamiseen tuo se, ettei hautausmaalla ole enää vesipistettä. Nytkin vettä piti tuoda istutustalkoisiin erikseen.

– Olemme puhuneet, että jokainen käy välillä kukkia kastelemassa, kertoo Rauhan Marttojen puheenjohtaja Eeva Liisa Heimonen.

Heimonen pohtii, että vaikka heistäkin moni on ollut sairaalassa pitkään töissä, on ajan kuluttava, ennen kuin näkee kunnolla ympärilleen.

Ehkä siksi hautausmaan hoito sai nyt uuden alun.