Etelä-Suomessa vaarana paha sinileväkesä, koska jäätön talvi nosti ravinteet pintaan

Kukinnan huippukausi on yleensä heinäkuussa, mutta levälauttoja voi olla liikkeellä vielä syksylläkin.

sinilevät
sinileväpuuroa meressä
Sinilevä puuroutui mössöksi Itämeressä heinäkuussa 2018.Jaani Lampinen / Yle

Jos kesästä tulee lämmin, sinileväriski voi nousta huomattavaksi Suomenlahden rannikolla Etelä-Suomessa.

– Kun oli jäätön talvi, vesi sekoittui syvälle Suomenlahdella. Se nosti ravinteita pintaan, ja kovat tuulet pahensivat tilannetta, kertoo Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Harri Kuosa.

Itäisellä Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaalla voimakkaiden ja laajojen sinileväkukintojen riski on kuitenkin tänä kesänä pienempi kuin viime kesänä.

Pääosassa Saaristomerta ja Selkämeren eteläosassa leväriski on kohtalainen, ja Perämerellä sekä itäisellä Suomenlahdella riski on vähäinen.

Lopulta sää kuitenkin ratkaisee, kuinka paljon sinilevää tulee tänä kesänä, sillä ravinnetilanne on samankaltainen kuin vuonna 2018. Silloin sinilevätilanne oli paha, sillä sääolot olivat erittäin suotuisat sinilevälauttojen synnylle.

Itämeren sinilevät voivat muodostaa erilaisia myrkkyjä ja ärsyttää ihoa. Siksi runsasta sinilevää kannattaa varoa.

Suomen ympäristökeskuksen leväennustekartasta näkyy, että sinileväriski on huomattava Suomenlahdella Etelä-Suomen rannikolla.
Suomen ympäristökeskuksen leväennustekartasta näkyy, että sinileväriski on huomattava Suomenlahdella Etelä-Suomen rannikolla.Suomen ympäristökeskus.

Heinäkuun sää on ratkaiseva tekijä sinilevän kukinnolle

Itämeren pääaltaalla on nyt riittävästi ravinteita runsaiden sinileväkukintojen syntymiselle.

Itse asiassa tilanne on ollut samantyyppinen koko 2000-luvun ajan, kertoo tänä vuonna julkaistu laaja tieteellinen artikkeli. (siirryt toiseen palveluun)

Yhdysvaltalaisten, ruotsalaisten ja saksalaisten tutkijoiden aineisto koostuu yli neljänkymmenen vuoden aikana kerätyistä Itämeren sää-, ravinne- ja sinilevätiedoista. Tutkimuksen mukaan sinileväkukintojen määrän ratkaisevat lähinnä heinäkuun aurinkoisuus ja pintaveden lämpötila. Lämmin poutasää edesauttaa kukintojen syntymistä.

Ensimmäiset levälautat voivat näkyä parin kauniin kesäviikon jälkeen. Jatkuva korkeapaine voi johtaa hyvin runsaisiin ja pitkäaikaisiin kukintoihin, kuten vuonna 2018 tapahtui.

Yleensä sinileväkukinta alkaa aikaisintaan juhannuksen jälkeen. Kukinnan huippu on Suomen merialueella tavallisesti heinäkuussa ja elokuun alussa. Levälauttoja voi havaita vielä syksyllä, mutta laajat kukinnat ovat silloin yleensä ohi.