Kari Enqvistin kolumni: Moraalikato-kortin heiluttajat ovat omahyväisiä farisealaisia

Farisealaiset lähestyvät luultua ja luuloteltua moraalikatoa oman erinomaisuutensa näkökulmasta, kirjoittaa Kari Enqvist.

etiikka
Kari Enqvist, Helsinki, 23.10.2018
Antti Haanpää

EU:n elvytyspaketin yhteydessä kuulee usein sanan ”moraalikato”. Se on tavattoman mielenkiintoinen termi.

Moraalikato-kortin heiluttajia sopii nimittää farisealaisiksi. Raamatussa farisealaiset olivat pikkutarkkoja, omahyväisiä nillittäjiä.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan miehestä, jonka rosvojoukko ryösti Jerikon tiellä. Hänet jätettiin virumaan piestynä ja henkihieverissä tien laitaan.

Miehen turvallisuussuunnitelma oli selvästi ollut puutteellinen. Häntä kohdannut onnettomuus oli toki satunnainen, mutta farisealainen argumentoisi, että piittaamattomuudessaan mies oli itse osasyyllinen. Hän olisi voinut vältellä vaaralliseksi tunnettua tietä tai palkata vartiointiliikkeen saattajan suojakseen.

Tarinassa pari kirkonmiestä kävelee ryöstetyn ohitse tekemättä mitään. He saattoivat hyvinkin vedota avun synnyttämään moraalikatoon. Kuka enää viitsii varoa rosvoja jos tietää, että laupias samarialainen tulee, pelastaa ja antaa vielä kaksi denaaria majatalon isännälle ylläpitoon?

Halutessaan moraalikatoa voi nähdä kaikkialla.

Suomessa maataloutta tuetaan runsaskätisesti. Eikö tämä voi aiheuttaa moraalikatoa? Maanviljelijä ei viitsi yrittää parastaan, kun tietää katovuonnakin saavansa korvauksia.

Entä suorat yritystuet? Hirmuinen moraalikato.

Farisealaisessa puheenparressa suomalaisiin ei liitetä moraalikatoa. Se koskee vain epäluotettavia ulkomaalaisia.

Uusimaalaisilta verotettua rahaa siirtyy valtionosuuksien virtana pohjoista kohti. Esimerkiksi Pellossa valtionosuus per henkilö on kolmetoista kertaa suurempi kuin Espoossa. Eikö tämä voi aiheuttaa moraalikatoa? Kuntapäättäjät elävät kuin pellossa kun tietävät, että Uusimaa pelastaa.

Mutta farisealaisessa puheenparressa suomalaisiin ei liitetä moraalikatoa. Se koskee vain epäluotettavia ulkomaalaisia. Pienikin myönnytys, ja heidän olemattoman moraalinsa rippeet katoavat lopullisesti.

Farisealainen ajattelu tuo ikävästi mieleen käsiteparin ”veri ja maaperä”, joka oli Saksan kansallissosialistien hellimä iskulause. On luotettavat suomalaiset ja ulkomaiden leväperäiset ali-ihmiset.

Farisealainen on moraaliltaan jyrkkä absolutisti. Hän on kärttyinen kamreeri, joka mököttää tilikirjasta puuttuvan kymmensenttisen tähden. Hänen tapahtumahorisonttinsa on kuin mustalla aukolla, suppea ja itsensä sisään sulkeva. Farisealainen on sekä likinäköinen että teeskentelevä.

Farisealainen on jäärä, joka moottoritiellä opettaa toisia autoilijoita roikkumalla peräkontissa tai kiilaamalla etupuskuriin.

Hän ei nimittäin ole itse moraalinen. Esimerkki: hän harhaanjohtaa sumeilematta syyttämällä euroa koronan aiheuttamasta talousromahduksesta.

Farisealainen on jäärä, joka moottoritiellä opettaa toisia autoilijoita roikkumalla peräkontissa tai kiilaamalla etupuskuriin. Ajovirheistä kun pitää katsokaas rankaista, muutenhan voi tulla moraalikato.

Mutta kuten jokainen tietää, moiset maantiemaisterit ovat hyödyttömiä ja pahimmillaan hengenvaarallisia. Puuta päin ajettuaan hekin odottavat, että laupias samarialainen tulee ja auttaa.

Laupiaan samarialaisen etiikka oli absoluuttista. Hänen apunsa oli vastikkeetonta, eikä siihen liittynyt ehtoja.

Käytännössä moraali ei kuitenkaan ole irrallaan hyötynäkökohdista. ”Tee toisille se, minkä haluaisit itsellesi tehtävän” on määräys, joka leikittelee palkkion ajatuksella. Jonakin päivänä, kun itse makaamme mukiloituna tien poskessa, laupeutemme muistetaan ja korvataan.

Lähetetäänkö puukorttelissa palokunta myös taloon, jossa palohälyttimen patteria ei ole vaihdettu ajoissa. Tästä on kysymys EUn tukipaketissa. Olen varastanut vertauksen Markus Leikolalta (siirryt toiseen palveluun), ja jatkan: EU on kuin omakotitaloalue. Pihat on aidattu, ja jokainen hoitelee omat asiansa. Yhdessä mietitään lumen aurausta ja liikennemerkkien asettelua. Joskus grillataan, ja lapset juoksentelevat leikkiessään pihasta toiseen.

Farisealaisen mielestä naapuritalot voivat palaa kivijalkaan. Apua ei anneta sammuttamisessa, sillä se voi aiheuttaa moraalikatoa. Kohta jo pyydettäisiin lainaksi ruohonleikkuria.

Samarialainen rientäisi sammutustöihin, koska se on oikein. Hyötymoralisti kiroaisi naapurin Giovannin mutta auttaisi, sillä hiiltyneet rauniot vähentävät hänen kiinteistönsä arvoa. Tyhjille tonteille pesisi huumeidenkäyttäjiä. Lumetkin joutuisi auraamaan yksin.

Farisealainen lähestyy moraalikatoa oman uskotellun erinomaisuutensa näkökulmasta. Tämä vaara uhkaa myös hyötymoralistia, jos hän kokee Giovannin pelkkänä uhkana.

Mutta Giovanni ei ole vain uhka vaan myös mahdollisuus. Grillijuhliin hän tuo aina parhaat pizzat. Elämä ilman häntä olisi ankeampaa. Ja siitä on kysymys myös elvytyspaketissa: millaista on hyvä elämä, jota haluamme itsellemme ja lapsillemme.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

Aiheesta voi keskustella 9.6. klo 23:00 asti.