Moni tippui kärryiltä, kun Suomi alkoi etäillä – Tarja Lahtista naurattaa ajatus videopilateksesta: "Olen minä voinut radiota kuunnellessa lauleskella"

Korona toi pitkän listan uusia huolia perusturvan varassa eläville. Alan ammattilaiset pelkäävät, että vaikutusten korjaaminen kestää pitkään.

Köyhyys ja sosiaaliturva
Hipposkylän asukkaat Maija Nurmi, Juha Laakso ja Tarja Lahtinen
Hipposkylän asukkaat Maija Nurmi, Juha Laakso ja Tarja Lahtinen arvostavat kylän yhteisöllisyyttä ja sitä, että jokainen saa olla oma itsensä.Heli Mansikka / Yle

Kun työikäinen ja -kykyinen Suomi siirtyi etäaikaan, monesta kaikkein heikoimmassa asemassa olevasta tuli asuntonsa vanki. Näin sanovat aikuistyötä tekevät tamperelaiset sosiaalityöntekijät. He keräsivät viime kuussa listan haasteista ja huolista, jotka ilmaantuivat tukien varassa elävien elämään koronarajoitusten tultua voimaan.

Päällimmäisenä on huoli ihmisten mielenterveydestä. Kasvokkaisen psykiatrisen hoidon väheneminen ja kiireettömän hoidon siirtyminen ovat näkyneet psyykkisenä oireiluna ja romahtamisena.

– Sosiaalityöntekijämme ovat joutuneet aiempaa enemmän kannattelemaan itsemurhavaarassa olevia. Asiakkailla on ollut jopa itsemurhayrityksiä kevään aikana, sanoo kehittäjäsosiaalityöntekijä Elina Perkiö Tampereen kaupungilta.

Myös kuntouttavan työtoiminnan sulku on heikentänyt monen asiakkaan psyykkistä vointia. Osalla myös päihdekäyttö on lisääntynyt rajusti.

– Kun normaali arki järkkyy, ihmiset reagoivat helposti riippuvuuskäyttäytymisellä. Kuntoutumassa olevien retkahtamisriski on lisääntynyt, kun ei ole ollut syytä olla juomatta, Perkiö sanoo.

Taloustilannetta heikentää suoraan se, jos työtoiminnasta saatava yhdeksän euron kulukorvaus jää pois.

Korona lisäsi eriarvoistumista

Aikuissosiaalityön asiakkaaksi päädytään monesta syystä. Moni voi joutua esimerkiksi työttömyyden takia tilanteeseen, jossa tarvitsee arkiasioiden hoitoon tukea, ohjausta ja neuvontaa.

Perustoimeentulotuki haetaan nykyään Kelalta, mutta kuntien sosiaalityö voi antaa lisäksi harkinnanvaraista toimeentulotukea. Tänä keväänä harkinnanvaraista tukea on haettu esimerkiksi vuokravelkoihin ja muihin rästiin jääneisiin laskuihin.

Koronaepidemia vaikutti vähävaraisten arkeen monesta suunnasta. Kirjastojen sulku vaikeutti monen mahdollisuuksia hoitaa asioita viranomaisten suuntaan, sillä kaikilla ei ole tietokonetta tai älylaitetta, joilla voisi hoitaa asiansa sähköisesti. Kun kirjastot olivat kiinni, esimerkiksi tositteiden tulostamisesta tuli ongelma.

– Kun Kela ja TE-toimisto siirtyivät etäpalveluihin, se vaikeutti ihmisten asioimista selkeästi. Viranomaiset ja järjestötoimijat ovat soittaneet monen asiakkaan puolesta, Perkiö sanoo.

Digiloikasta puhutaan paljon , mutta sosiaalityöntekijöiden mukaan kriisi on lisännyt eriarvoistumista.

– Vähävaraiset ovat monesti yksineläjiä, joilla ei ole usein opiskelu- tai työkavereita, perheitä tai edes toista perheenjäsentä. Heillä ei ole mahdollisuuksia olla Teamsin, Meetin tai Zoomin kautta läheisiin, vaikka sellaisia olisikin. Ei ole toimintaedellytyksiä osallistua sähköisten järjestelmien kautta esimerkiksi live-pilatekseen omassa olohuoneessa.

Kotonaolo saattaa lamaannuttaa

Tarja Lahtista ajatus verkkojumpasta naurattaa. Lahtinen on sosiaalityön kokemusasiantuntija; hän on pitkäaikaistyötön ja elää työmarkkinatuen varassa.

– On minulla puhelin ja radio, olen minä voinut radiota kuunnellessa lauleskella, Lahtinen sanoo.

Hän yhtyy sosiaalityöntekijöiden huoleen.

– Korona on pahentanut mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä ja eristäytymistä. En tiedä, millainen ruuhka palveluihin tulee, Lahtinen sanoo.

Samaa uskoo myös vertaistoiminnassa mukana oleva työkyvyttömyyseläkeläinen Maija Nurmi. Hänen omaan arkeensa vaikutti eniten, kun uimahalli, kirjasto ja kumppanuustalo Artteli menivät koronan takia kiinni.

– Huomasi, että mitä pidempään sulku kesti, sitä enemmän itsekin laiskistui. Kotonaoloaika saattaa lamata. Varsinkin ihmiset, joilla on esimerkiksi mielenterveysongelmia, saattavat tarvita vetoapua lähteäkseen uudelleen liikenteeseen, Nurmi arvelee.

Hipposkylän yhteisöllisyys kantoi

Sosiaalityöntekijät ovat nähneet kevään aikana selvästi sen, että heikossa asemassa olevien yksinäisyys on lisääntynyt. Moni asuu yksin pienissä kerrostaloasunnoissa, joista olisi tärkeää päästä järjestöjen ja pajojen tarjoamaan toimintaan, koska niissä tapaa toisia ihmisiä ja on jotakin mielekästä tekemistä. Nyt moni toiminta on ollut katkolla.

Tarja Lahtinen sanoo olevansa onnekas. Hän on asunut kymmenen vuotta Tampereen Kissanmaalla sijaitsevassa Hipposkylässä. Maija Nurmi on ollut hipposlainen viisi vuotta.

Hipposkylä on Tampereen Kissanmaalle 1940-luvulla rakennettu 14 puukerrostalon yhteisö. Taloissa on yli 200 yksiötä ja suurin osa asukkaista on vähävaraisia.

Naiset sanovat, että Hipposkylässä yhteisöllisyys kantoi myös pahimpaan korona-aikaan. Iso rooli on ollut A-killan pyörittämällä yhdyskuntatuvalla, Hippostuvalla, joka ei hylännyt avun tarvitsijoita vaan muutti toimintaansa.

– Ihanat työntekijät toivat Hippostuvan pihaan tuoleja, tarjoilivat koronakahvia ja jakoivat ruokakasseja. Täältä omalta kylältä ei tarvinnut lähteä laukkaamaan kaupungille, Lahtinen ja Nurmi kiittelevät.

Myös asukas Juha Laakso uskoo, että Hippostuvan toiminnalla on ollut iso rooli siinä, miten kylän asukkaat selvisivät tiukimman rajoitusajan.

– Hippostuvan ansiosta kenenkään ei tarvinnut jäädä yksin neljän seinän sisälle. Siitä iso kiitos työntekijöille, Laakso sanoo.

Satsausten aika on nyt

Hippostuvan ja muiden Tampereella toimivien yhdyskuntatupien merkitys on noteerattu myös sosiaalityön ammattilaisten piirissä. Matalan kynnyksen toiminnasta on paljon apua syrjäytymisen estämisessä.

Nyt apua pitäisi lisätä, sillä sosiaalityöntekijät uskovat, että avun tarve kasvaa viiveellä.

– Suurin pelko on se, että samalla kun avuntarvitsijoiden määrä lisääntyy, kuntatalous sukeltaa. Kun pitäisi satsata, ei ole rahaa tehdä sitä, Elina Perkiö sanoo.

Aikuissosiaalityötä tekevät pitävät tärkeänä sitä, että koronatilanteen hellittäessä myös palvelut palaavat nopeasti entiselleen. Asiakkailla on myös paljon fyysisiä ja psyykkisiä vaivoja, joita ei ole koronan aikana hoidettu, kun kiireettömiä hoitoja ei ole annettu.

– Koronaeristys näytti myös sen, että niin Kelan, TE-toimiston kuin sosiaalitoimenkin pitää tarjota peruspalvelua myös kasvokkain, Perkiö sanoo.

Kaikkein haavoittuvimpaan asemaan koronaepidemia sysäsi asunnottomat. Sosiaalityöntekijöiden vahva viesti on, että jo mahdollisen toisen aallon takia asunnottomuuteen on tartuttava.

– Etsivän sosiaalityön tarve korostuu tällaisessa ajassa. Kaikkein heikoimmassa olevat ovat kadulla, jos ei pääse edes julkisiin tiloihin. Asunnottomuutta pitää pyrkiä kaikin keinoin poistamaan, Perkiö sanoo.

Lue myös:

Leipäjonoissa käy nyt tavallisia työikäisiä – avustusyhdistyksen toiminnanjohtaja: "Avun tarve on räjähtänyt käsiin"