Rasismin vastustamisesta tuli sukupolvikokemus – Opiskelija: "Ei tällaista näe kuin silloin, kun Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden"

Yliopistollakaan rasismia ei aina oteta huomioon, sanovat Students of Colour (SOCO) -opiskelijajärjestön aktiivit.

rasismi
Helsingin Senaatintorilla oli 3. kesäkuuta 2020 tuhansia ihmisiä, jotka osallistuivat Black lives matter -mielenosoitukseen.
Koronaviruksesta huolimatta Tuomiokirkon portailla ja Senaatintorilla osoitti keskiviikkona mieltään yli 3 000 ihmistä. Black Lives Matter -liike ja tuen osoittaminen afroamerikkalaisille on kiinnostanut etenkin nuoria.Silja Viitala / Yle

Rasismin vastainen taistelu on saanut viime päivinä poikkeukselliset mittasuhteet maailmalla, mutta myös Suomessa.

Rasismin vastainen mielenosoitus keräsi keskiviikkona Helsingin Senaatintorille yli 3 000 ihmistä. Päivää ennen sosiaalinen media täyttyi mustista kuvista ja erilaisista julkaisuista, joilla otettiin kantaa George Floydin kuolemaan Yhdysvalloissa.

– Kun kävelin Tuomiokirkolle päin ja näin, että koko paikka oli täynnä eikä eteenpäin meinannut päästä, niin olihan se todella vau. Ei tällaista Suomessa näe kuin silloin, kun Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden tai on vappu, Mustapha Ceesay kuvailee.

– Ajattelin, että nettiprotesti on monelle turvallinen tapa osoittaa tukensa ja että siihen osallistumalla kukin ikään kuin puhdistaa omatuntonsa asian suhteen. Mutta ei ollut kyllä aavistustakaan, että kaikki tulevat myös paikalle sinne Senaatintorille, jatkaa Hekma Peltonen.

24-vuotias Ceesay ja 22-vuotias Peltonen opiskelevat Helsingin yliopistossa. Molemmat kuuluvat Students of Colour (SOCO) -opiskelijajärjestöön.

Järjestö on tarkoitettu etniseen tai näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille. Järjestö perustettiin vuoden 2019 lopussa. Sen tavoitteena on yhteisten kokemusten jakaminen, mutta myös antirasismista puhuminen ja vaikuttaminen esimerkiksi yliopistolla.

– On mahtavaa, että asia on saanut näkyvyyttä, mutta tietty turhauttaa se, kuinka paljon mekin olemme tehneet työtä viimeisen vuoden aikana ja käyneet ties missä puhumassa antirasismista, mutta silti se vaatii tällaisen hirveän tapahtuman, että ihmisten silmät avautuvat, toteaa Priska Niemi-Sampan, 25, joka on yksi SOCOn perustajajäsenistä.

Mustafa Ceesay ja Priska Niemi-Sampan.
Priska Niemi-Sampan ei usko, että Black Lives Matter -kampanjan ympärille olisi voinut kasvaa yhtä iso somekampanja vielä muutama vuosi sitten. Mustapha Ceelay toivoo, että nuoret, jotka ovat erityisesti osallistuneet somessa ja mielenosoituksissa, välittäisivät viestiä myös vanhemmilleen.Hilma Toivonen / Yle

Jenny Kasongo arvelee, että vaikka Black Lives Matter -liike on perustettu jo useita vuosia sitten ja videoita poliisiväkivallasta mustia kohtaan on kiertänyt somessa aiemminkin, Floydin tapaus katkaisi kamelin selän.

– Varmasti myös turhautuminen koronapandemiaan ja siihen, että on oltu todella pitkään vain sisätiloissa ja osalla on pandemian takia mennyt taloudellisesti huonosti, ovat vaikuttaneet päätökseen osallistua mielenosoituksiin.

24-vuotias Kasongo toimii SOCOn puheenjohtajana.

– Olin tyytyväinen siihen, kuinka moni lopulta tuli mielenosoitukseen paikalle ja osoitti solidaarisuuttaan. Siitä jäi todella hieno fiilis, mutta samalla sitä toivoo, että tämä ei jää vain yhdeksi hetkeksi tai päiväksi, Kasongo sanoo.

Samaa toivovat myös muut.

Sosiaalinen paine saa osallistumaan

Pride-viikon yhteydessä on puhuttu paljon niin sanotusta pinkkipesusta (pinkwashing). Muotiteollisuudessa taas käytetään viherpesu-termiä. Näillä molemmilla tarkoitetaan yleensä sitä, että yritykset syyllistyvät katteettomaan arvojen hyödyntämiseen markkinoinnissaan.

Kuinka moni on mukana tukemassa Black Lives Matter -liiketta vain brändin takia tai kiillottaakseen omaa sädekehää? Toisaalta, onko sillä merkitystä, jos välittyvä viesti on kuitenkin tärkeä?

– Näen, että sosiaalisessa mediassa on ollut painetta jakaa mustia neliökuvia [#blackouttuesday-protestiin liittyen] ja osallistua tähän muutenkin. Se olisi kuitenkin tärkeää, että jatketaan toimintaan myös sen jälkeen, kun on tägätty kymmenen ihmistä Instagramissa, Niemi-Sampan sanoo.

Myös Kasongo on nähnyt päivityksiä, joista on paistanut läpi, ettei itse asia taida kiinnostaa.

– Näistä on sitten annettu palautetta, että mieluummin poistaa päivityksen kuin osallistuu pelkän sosiaalisen paineen takia.

Jenny Kasongo Students of Colour -opiskelijajärjestö
Jenny Kasongo uskoo, että yksittäiset somekampanjat tai mielenosoitukset eivät vielä riitä, vaan tarvitaan vuosien työ, ennen kuin muutosta saadaan aikaan.Hilma Toivonen / Yle

Peltonen haluaisi nähdä konkretiaa siitä, miten sateenkaariväreissä mainostavien tai Black Lives Matter -liikkeelle tukea osoittavien yritysten henkilöstösuunnitelmissa vähemmistöt todella otetaan huomioon.

–Tätä keskustelua Black Lives Matterin kohdalla saadaan varmasti vielä odottaa, hän toteaa.

Ceesayn mukaan yritysten tai järjestöjen tuesta voi toisaalta olla merkittävää hyötyä. Hän nostaa esimerkiksi urheiluseurat ja niiden kannanottojen vaikutukset fanien mielipiteisiin.

– Mutta jos on kyse yhdestä ihmisestä, niin yhden kuvan postaamisen sijasta suosittelisin kävelemään ennemmin kirjastoon tai googlettamaan antirasistisesta toiminnasta ja opiskelemaan asiaa ensin, Ceesay toteaa.

Niemi-Sampan iloitseekin heistä, jotka ovat jakaneet pelkän mustan kuvan sijasta lähteitä, joissa kerrotaan muun muassa antirasismista, ja mitä valkoihoinen suomalainen voi rasismille tehdä.

Otollinen aika someilmiölle

Mitä SOCOn jäsenet ajattelevat siitä, miksi nimenomaan tapahtumat Yhdysvalloissa laukaisivat tällaisen ilmiön? Hirvittäviä asioita, ja juuri rasismiin liittyen, tapahtuu myös muualla maailmalla jatkuvasti.

– Yhdysvalloilla on niin pitkä historia eri etnisistä taustoista tulevien ihmisten integraatiosta, että sitä mitä siellä tapahtuu, tullaan varmasti aina heijastamaan myös tänne ja täällä oleviin jännitteisiin, Peltonen pohtii.

Jos ajatellaan etenkin nuoria, Ceesay uskoo amerikkalaisilla julkisuuden henkilöillä ja heidän kannanotoillaan olleen iso merkitys.

– Koko maailman seuraa näitä henkilöitä ja jos joku heistä osoittaa mieltään rasismia vastaan, niin varmasti sillä on vaikutusta.

Peltonen ja Kasongo toteavat, että ylipäätään nuoret ovat hyvin valveutuneita tällaisissa asioissa.

– Alaikäisillä on muuten minimaaliset mahdollisuudet vaikuttaa poliittisesti, mutta nyt he ovat sosiaalisessa mediassa voineet käyttää ääntään ja olla hyvinkin aktiivisia, Peltonen sanoo.

Niemi-Sampanin mukaan nyt oli myös otollinen aika.

– Pandemian aikana somea on käytetty paljon enemmän, millä on varmasti jotain merkitystä. En näe, että sama olisi voinut tapahtua kuusi tai viisi vuotta sitten, mutta nyt Instagram-tilini on ollut täynnä tätä kaikkea, korona-ajan somekäyttäytymistä gradussaan tutkiva Niemi-Sampan toteaa.

Hekma Peltonen Students of Colour -opiskelijajärjestöstä
Hekma Peltosen mukaan on todella hyvä, että nyt myös ihmiset, jotka eivät itse ole kokeneet rasismia, ovat nousseet osoittamaan tukensa.Hekma Peltonen

Edes yliopistolla rasismista ei aina puhuta

Viime viikkoina huomio on keskittynyt ymmärrettävästi erityisesti rasismiin Yhdysvalloissa. Korjausta vaativia epäkohtia on kuitenkin myös Suomessa, SOCOn nelikko sanoo.

– Ei pitäisi olla niin, että rasismi tunnistetaan vasta sitten, kun joku tummaihoinen ammutaan kadulla. Nimi ja ihonväri vaikuttavat Suomessa paljonkin siihen, millaisia mahdollisuuksia on yhteiskunnassa: miten saa töitä ja millainen on elintaso, Ceesay antaa esimerkin.

Peltosen ja Kasongon mukaan yksi iso ongelma on, ettei Suomessa järjestelmällisesti kerätä tietoa etnisestä profiloinnista tai yhdenvertaisuudesta. On vain yksittäisia tutkimuksia.

– Moni syrjintään tai rasismiin liittyvä tapaus saattaa tästä syystä jäädä pimentoon, Kasongo toteaa.

Hän sanoo, että poliisin etniseen profilointiin pitäisikin kiinnittää enemmän huomiota myös Suomessa.

Niemi-Sampanin mukaan rasismia ei oteta huomioon aina edes yliopistolla.

– On työryhmiä ja suunnitelmia esimerkiksi esteellisyyteen ja sukupuolivähemmistöihin liittyen, mutta rasismista ei juuri keskustella, kun tehdään päätöksiä – tai ainakaan se ei välity meille opiskelijoille.

Palataan vielä hetkeksi keskiviikon mielenosoitukseen Senaatintorilla. Niemi-Sampania lukuun ottamatta muut olivat paikalla.

– Pandemian takia olen joutunut olemaan paljon yksin kotona ja kun olen nähnyt näitä epäoikeudenmukaisia tapahtumia, niin se on ahdistanut. Mutta kun menin Senaatintorille ja näin ne 3 000 ihmistä, niin voimaton olo katosi: pystyinkin protestoimaan suoraan Yhdysvaltojen presidenttiä vastaan, ja muut ihmiset tukivat minua, kuvailee Peltonen.

– Luulen, että tästä jää sukupolvikokemus ja tulemme muistamaan tämän kevään taistelusta pandemiaa, mutta myös rasismia vastaan.

Ceesay toivoo, että mielenosoituksen viesti ei jäisi vain nuorten asiaksi.

– Meidän ikäisiä ei juuri ole tekemässä päätöksiä, joten olisi hienoa, jos vanhempikin sukupolvi ymmärtäisi tämän eikä päätöksiä tarvitsisi odottaa 20:tä vuotta.