1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kesäloma

Laura Hallamaan kolumni: Katsoin seitsemän vuotta vierestä, kun muut jäivät kesälomalle – miksi kaikilla ei ole oikeutta lomaan?

Usein ilman lomaa jäävät juuri ne, jotka ovat muutenkin työelämässä alakynnessä, kirjoittaa Laura Hallamaa.

kesäloma
Laura Haallamaa / kolumnisti / Pasila 20.02.2019
Jouni Immonen / Yle

Ehditkö pitää lomaa ollenkaan?

Tämän kysymyksen kesätyöläinen saa usein kuulla. Vastaus on monesti: en ehdi.

Pidin aikuisiällä ensimmäisen oikean kesälomani vuonna 2018. En palautunut tuolla kuukauden mittaisella lomallani ainoastaan kuluneesta vuodesta.

Palauduin kuluneesta seitsemästä vuodesta. Niin monta kesää olin viettänyt katsoen vierestä, kun muut lähtivät parhaimmillaan jopa kuudeksi viikoksi lomalle, ja saivat siitä vielä rahaakin.

Opiskelut, kesätyöt, määräaikaisuudet ja pätkät vapaana toimittajana olivat kasvattaneet silmieni alle isot pussukat. Ne silottuivat mukavasti siinä ensimmäisen huolettoman lomani aikana Suomen kesää katsellessa.

Olen toki ollut iloinen ja onnellinen jokaisesta kesätyöpestistäni. Niissä on päässyt katsomaan suomalaista suvea aitiopaikoilta, enkä vaihtaisi yhtään kesätyökokemustani pois.

Kesä on myös siinä mielessä mahtava aika työskennellä, että vapaat illat ovat pitkään valoisia, ja viikonlopuille riittää varmasti tekemistä, joka auttaa palautumaan töistä. Opiskelijana työskentely toi sekä vaihtelua elämään että rahaa syksyä varten.

Mutta kun katsoo samaa touhua vuosi toisensa jälkeen, alkaa riittää.

Vaikka kuinka koettaisi vapaa-aikanaan nauttia kesästä, ei se vedä vertoja lomalle.

Heinäkuun helteillä lievästi ketuttaa, kun muistaa, että ei saa kirjoittaa sähköpostiin huoletonta automaattista vastausta: Heippa hei, palaan sitten kun illat viilenevät ja pihan petuniat lakkaavat kukkimasta.

Vaikka kuinka koettaisi vapaa-aikanaan nauttia kesästä, ei se vedä vertoja lomalle.

Pätkätyöläiselle kysymys lomasta on jatkuvaa tasapainoilua työstä innostumisen, rahatilanteen ja hyvinvoinnin välillä.

Sitä joutuu tekemään valintoja.

Haluaako pitää loman ja tienata siksi vähemmän? Vai onko valmis puurtamaan koko kesän, jotta voi tienata enemmän?

Seuraava työpätkä saattaa olla tarjolla heti syksyllä. Sen ottaminen tuntuu houkuttelevalta. Samoin seuraavan pätkän. Ja seuraavan. Näin lomaton kierre jatkuu, kun määräaikainen pitää jaksamisensa uhalla kiinni saavuttamastaan tilanteesta.

Tai sitten työpätkää ei tulekaan heti. Työsuhteiden väliin jäävää aikaa en kutsuisi lomailuksi. En laske lomaksi myöskään opiskelua tai työttömyyttä.

Samat ryhmät, jotka työmarkkinoilla ovat muutenkin alakynnessä, työskentelevät ilman pitkiä lomia.

Monilla ei ole kunnon kesälomaa, vaikka pätkätyöt ovat jatkuneet vuosia. Kesälomattomuus on yleistä varsinkin alle 30-vuotiaiden (siirryt toiseen palveluun) keskuudessa. Nimenomaan naisten lyhyet tai olemattomat lomat johtuvat pätkätöistä. (siirryt toiseen palveluun)

Samat ryhmät, jotka työmarkkinoilla ovat muutenkin alakynnessä, työskentelevät ilman pitkiä lomia. Tai sitten he ottavat takkiinsa taloudellisesti, jos pitävät lomaa.

Ei kuulosta reilulta.

Työ antaa tekijälleen paljon. Varsinkin kesätöissä nuorilla on usein mahtava näytön paikka.

Enkä tosiaan väitä, etteivätkö lomalle jäävät työntekijät olisi kesälomaansa ansainneet. Kesätyöt ovat siis eräänlainen win-win-tilanne, jossa yksi saa töitä ja toinen lomaa.

Sen varjopuolena on kuitenkin pätkätyöläisten uupuminen. Kesätyöläisellä ei tavallaan ole oikeutta valittaa lomattomuudestaan, sillä hän on saanut töitä.

Miksi sijaisuudesta toiseen seilaava pätkätyöläinen ei saa hengähtää?

Sekä Suomen perustuslaissa että YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa on maininta jokaisen oikeudesta työhön. Mutta kuka antaisi kaikille oikeuden lomaan? Tällä hetkellä oikeus on pitkälti vain niillä, jotka työskentelevät tarpeeksi kauan yhtäjaksoisesti tai vakituisessa työsuhteessa.

Miksi sijaisuudesta toiseen seilaava pätkätyöläinen ei saa hengähtää?

Koska pätkätyöt eivät ole mihinkään katoamassa, kesäloma pitäisi määritellä kokonaan uudelleen. Kenelle se kuuluu ja miksi?

Loma on myös asenne- ja arvokysymys. Yhdelle lomailu on tärkeämpää kuin toiselle. Oma lomattomuuteni oli pitkälti seurausta siitä, että halusin tehdä työtä niin pitkät pätkät kuin mahdollista.

Yrittäjänä työskennellessä lomailu on saanut aivan uudenlaisen merkityksen. Kuukauden tienesti kun on siitä kiinni, miten paljon jaksaa paahtaa.

Pidemmän loman pitäminen näkyy lovena omalla tilillä. Lomattomuus taas näkyy jaksamisessa.

Siispä tänäkin kesänä koetan löytää sopivan ajanjakson silmäpussien silotteluun.

Laura Hallamaa

Kirjoittaja on Turussa asuva vapaa toimittaja, jonka ensimmäinen kesätyö oli mummolan possujen hoitaminen.

Lue seuraavaksi