"En oikein usko, että laaja aalto pääsee enää tulemaan" – Immunologian professori arvioi valppauden estävän koronatartuntojen toisen aallon Suomessa

Hyviä uutisia viruksesta ovat sen muuttuvuuden suhteellinen hitaus sekä immuunivasteen muodostuminen, joka on havaittu kaikilla kunnolla tutkituilla potilailla. Rokotteella on silti kiire, sanoo professori Seppo Meri.

immuniteetti
ihmisiä ulkoilemassa Kaivopuiston rannassa
Tartuntojen hiipuminen ja rajoitusten purkaminen tuo ihmisiä ulos eristyksistä, mutta turvavälit ja muu valppaus ovat edelleen tarpeen. Arkistokuva Helsingistä. Marja Väänänen / Yle

"Me emme tunne tätä virusta. Emme tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi". Maailman terveysjärjestön WHO:n COVID-19-ryhmän johtajan Bruce Alywardin sanat helmikuisessa lehdistötilaisuudessa summasivat kaikessa karuudessaan tilanteen, jossa maailma oli pandemian kynnyksellä.

Ihmisen elimistöön jää elämän mittaan paljon menneiden tautien muistoja ja valmius taistella vastaan, jos virukset tai muut mikrobit yrittävät uutta hyökkäystä. Kun muisto on riittävän monella, pandemiaa tai edes epidemiaa ei synny.

SARS-CoV-2-koronavirus oli täysin uusi tulokas. Ainoankaan ihmisen immuunijärjestelmällä ei tiettävästi ollut täsmäaseita sitä vastaan.

Yllättyneiden valtioiden hämmennys antoi ripeälle virukselle aikaa levittäytyä matkailijoiden mukana ympäri maailmaa, ennen kuin lentokoneet jäivät kentille ja ihmiset alkoivat sulkeutua koteihinsa välttääkseen tartunnan.

Nyt kun ensimmäisistä todetuista tartunnoista on kulunut kohta puoli vuotta, yli 400 000 ihmistä on kuollut ja tartunta on diagnosoitu miltei seitsemällä miljoonalla ihmisellä yli 200 valtiossa, kertoo WHO:n tilasto (siirryt toiseen palveluun). Oireettomia ja vähäoireisia tartuntoja lienee ollut monin verroin suurempi määrä.

"Olemme oppineet hillitsemään epidemiaa"

Viruksen vaikutuksissa on edelleen paljon setvittävää, ei vähiten rokotteen kehittäjillä, mutta tietoa on kuitenkin jo niin paljon, että Helsingin yliopiston immunologian professori Seppo Meri on valmis arvioimaan, ettei Suomeen todennäköisesti tule pelättyä toista tartunta-aaltoa.

Varmaksi sitä on mahdoton sanoa, Meri myöntää mutta perustaa optimistisen käsityksensä sille, että virus on tullut tutummaksi ja sen leviämistä on opittu hillitsemään.

Hän kiittää suomalaisia siitä, että turvaohjeita on noudatettu hyvin.

Se on ollut ratkaisevan tärkeää ja on sitä edelleen, vaikka monia ehkä kyllästyttää ja huolikin on saattanut lieventyä, kun Suomen tartuntatilasto kasvaa enää hyvin verkkaisesti.

– Tällä hetkellä tilanne näyttää numeroiden valossa erittäinkin hyvältä, mutta pelkona on, että ihmisten käyttäytyminen muuttuu – että tässä unohdetaan turvavälit ja suurten joukkojen kokoontumisten välttäminen, Meri sanoo.

Syksy voi olla riski

Seppo Meri arvelee, että tällä hetkellä potentiaalisesti suurin riski on, että joku tuo viruksen taas ulkomailta tietämättään. Mahdolliseksi kriittiseksi kohdaksi hän arvioi myös syksyn, jolloin aikuisten ja koululaisten lomat ovat ohi.

Yksi koronavirusta tietämättään kantava ihminen väärässä paikassa voi edelleen aiheuttaa epidemian.

– Mutta se on riski, johon voimme itse vaikuttaa. Olemme jo oppineet hillitsemään epidemiaa.

Jos saadaan merkki, että toinen aalto uhkaa käynnistyä, niin varmastikin ryhdytään hyvin nopeasti uusiin toimenpiteisiin, Meri arvioi.

– Yksittäisiä sporadisia pieniä epidemioita voi tulla sinne tänne, mutta itse en oikein usko, että laaja aalto enää Suomeen pääsisi tulemaan. Mutta aika näyttää.

Ylioppilaslakkisia nuoria picnicillä puistossa.
Tukholmalaisnuoret juhlivat koronakevään vappua kuten muinakin vuosina. Suomessa vappu oli hiljainen. Robert Eklund / AOP

Maailman valtiot joutuivat päättämään linjastaan COVID-19:n hillitsemiseksi, kun taudin luonteesta tiedettiin vielä hyvin vähän. Suomi ja Ruotsi valitsivat eri tavoin.

Laumasuojan tavoittelu ei ole Ruotsin virallinen linja, mutta tartuntoja ei alettu estää samanlaisilla rajoituksilla kuin Suomessa.

Lauma suojaa tartuntatadilta, kunhan riittävän monelle on syntynyt immuniteetti. Ketju katkeaa, kun taudinaiheuttajalle ei enää löydy helposti uutta kohdetta.

Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei laumasuoja ole lisääntynyt Ruotsin toivomalla tavalla. Kuolonuhreja COVID-19 on vaatinut neljä kertaa niin paljon kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä.

Ihokin on osa immuunijärjestelmää

Laumasuoja syntyy vain tartunta tartunnalta – tai rokottamalla, jos tehokas rokote on olemassa. SARS-CoV-2:ta vastaan sellaista ei vielä ole. Jokaisen tartunnan saavan ihmisen elimistö joutuu käymään sotansa virusta vastaan luomuaseilla.

Puolustuksemme ensimmäinen eturintama viruksia, bakteereja ja muita mikrobeja vastaan on luontainen immuniteetti.

Sitä ovat iho ja limakalvot, joiden läpi mikrobi ei pääse, kyyneleet ja muut nesteet, jotka huuhtovat tunkeilijoita tiehensä, ja myös hapot, jotka kärventävät ne mahassa.

SARS-CoV-2-virus pyrkii hengitysteiden kautta keuhkoihin.

– Keuhkoissakin on aika paljon erilaisia suojatekijöitä. Limassa on antibakteriaalisia aineita ja entsyymejä, jotka voivat tuhota mikrobeja jo tässä ensivaiheessa niin, etteivät ne syvemmälle pääsekään, sanoo professori Seppo Meri.

Luontainen immuunijärjestelmä nuijii kaikkea vierasta

Kaikki mikrobit, viruksetkaan, eivät suinkaan ole pahiksia. Monista on hyötyä, ja osa on ihmiselle suorastaan elintärkeitä.

Mutta jos mikrobi pääsee elimistöön asti, luontaiseen immuunipuolustukseemme kuuluva raskas tykistö ei kysele, onko mikrobi hyvällä asialla. Puolustus ampuu heti ja kyselemättä jokaista tulokasta, jonka pintarakenne eroaa elimistön omista soluista.

– Immuunijärjestelmästä löytyy erilaisia valkuaisia ja proteiinijärjestelmiä, joiden tehtävänä on tunnistaa ja tuhota vieraat aineet hyvin nopeasti, jo kymmenissä sekunneissa, kertoo Meri.

Etujoukko voi myös kutsua paikalle apuvoimia eli valkosoluja, jotta ne pystyvät syömään tunkeutujat.

Osa mikrobeista onnistuu kuitenkin välttämään tuonkin tuhon.

– Pahoilla mikrobeilla eli patogeeneillä täytyy olla erityinen mekanismi, joilla ne pystyvät väistämään immuunipuolustustamme jo siinä alkuvaiheessa, Meri sanoo.

Ne pyrkivät naamioitumaan ja piileksimään jäljittelemällä solujemme pintarakenteita ja tunkeutumalla kudoksiin ja solujen sisälle.

Immutiteetti, latinan "immunitas", tarkoittaa koskemattomuutta.

Luontainen immuniteetti on eliökunnalle hyvin varhain kehittynyt ominaisuus. Eläinten lisäksi sellainen on myös kasveilla. Mutta jos se pettää, meillä ihmisillä ja muilla selkärankaisilla on lisää puolustuslinjoja.

– Meillä on luontaisen immuniteetin tukena ja takaporttina oppiva eli adaptiivinen immuniteetti. Siihen kuuluu T- ja B-soluja eli lymfosyyttejä, veren valkosoluja, professori Seppo Meri kertoo.

Auttaja-T-solut käynnistävät soluvälitteisen immuunivasteen ja kypsyttävät B-solut tuottamaan vasta-aineita. Muut solut käyvät näyttämässä saaliitaan auttajille, ja nämä päättelevät, minkätyyppisiä rakenteita tunkeilijoilla on ja miten ne voi parhaiten päihittää.

Tällä perusteella lymfosyytistä kehittyy täsmäase juuri tiettyä mikrobia vastaan. Joskus tarvitaan vasta-aineita, jotka pystyvät neutraloimaan hyökkääjän. Toisinaan konstina on reikien poraaminen bakteerin tai vaipallisen viruksen pintaan.

Miten ison joukon erilaisia vasta-aineita elimistö panee peliin nujertaakseen viruksen?

– Periaatteessa niitä voi syntyä kymmeniätuhansia yhtäkin mikrobia vastaan. Kullakin on oma spesifiteettinsä, mutta jotakin puolustukselle tärkeää kohtaa vastaan vasta-ainetta syntyy enemmän, Seppo Meri vastaa.

3-d-malli pienten immuunisolujen hyökkäyksestä isoa solua vastaan.
T-solut syöpäsolun kimpussa. Natalia Lukiianova / AOP

Auttaja-T-solujen lisäksi aktivoituvat myös tappaja-T-solut. Niitä tarvitaan, jos mikrobit pääsevät tunkeutumaan solun sisälle. Virukselle sinne pääsy on välttämätöntä. Sillä ei ole muuta keinoa lisääntyä kuin kaapata isäntäsolu monistuskoneekseen.

Tappaja-T-solu tuhoaa infektoituneen solun, jotta virukset eivät ehtisi lisääntyä ja tartuttaa myös ympäröiviä soluja.

– Oma solu joudutaan uhraamaan, mutta samalla toivottavasti tuhoutuvat solun sisällä olevat virukset, Seppo Meri kertoo.

Tappajasolut jatkavat sotaa, kunnes niiltä loppuvat molekyyli- ja entsyymiammukset. Jos sota on ohi, mutta ammuksia vielä riittää, tappaja-T:n hillitsijäksi tarvitaan estäjä-T-solua.

– Tappaja-T-solut voivat lopettaa toimintansa, jos ne eivät enää löydä kohdetta tai kuluttavat loppuun energiansa ja nääntyvät. Estäjäsolujen tehtävä on sammuttaa immuunireaktio siinä vaiheessa, kun sitä ei enää tarvita.

Mutaatiot eivät syöne immuniteetin tehoa

Kun sota on ohi, sen muisto jää meihin elämään, joissakin tapauksissa ihmisen koko iäksi. Jos sama vihollinen yrittää uutta hyökkäystä, immuunijärjestelmä tunnistaa vihollisen ja osaa tarttua nopeasti uudelleen aseisiin.

SARS-CoV-2 pääsi yllättämään, koska se on ihmiskunnalle uusi virus. Tartunnan saaneen elimistöltä menee viikko tai pari, ennen kuin vasta-aineita ja tappajasoluja alkaa syntyä.

– Mutta kun virus yrittää seuraavan kerran iskeä, niin silloinpa ollaankin paljon terhakampia käymään sen kimppuun jo ihan parissa päivässä. Silloin virus ei pysty enää aiheuttamaan näin vakavaa tautia, josko tautia ollenkaan, sanoo Seppo Meri.

SARS-CoV-2:n suhteen on havaittu myös se hyvä asia, että viruksen muuntautumistaipumus on suhteellisen lievää.

– Ei ole todennäköistä, että siitä syntyisi sellaisia variantteja, joita virusta vastaan kehittynyt immuniteetti ei pääsisi torjumaan.

Immuniteetin pitkäkestoisuus on arvoitus

Immuniteetin kesto riippuu taudista. Kerran sairastettu tuhkarokko tai sitä vastaan saatu rokote suojaa yleensä loppuiän. Asteikon toisessa päässä HIV ei lähde elimistöstä koskaan, joskin viruksen vaikutuksia kyetään estämään lääkkeillä.

Mihin kohtaan tällä asteikolla SARS-CoV-2 mahtaa asettua?

– Se on niin uusi virus, ettei meillä vielä ole kovin paljon kokemusta sen aiheuttamasta immuniteetista. Sitä kuitenkin syntyy. Kaikille potilaille, jotka on tutkittu hyvin, on havaittu kehittyneen vasta-aineita ja myös auttaja-T-soluja, Seppo Meri vastaa.

Tappajasoluja sen sijaan ei ole ihan kaikille kehittynyt.

– Sekin on kyllä vähän poikkeuksellista. Mutta tutkitut aineistot ovat toisaalta olleet aika pieniä, joten kokonaiskuva vielä puuttuu.

Siitä, millaiseksi immuniteetti muodostuu ja kuinka kauan se kestää, voidaan Meren mukaan tehdä toistaiseksi vain valistuneita arvauksia sen perusteella, mitä tiedetään muista koronaviruksista.

– Kyllä oletettavissa on, että tälle virukselle kehittyy ihan kunnon immuniteetti, joka ainakin pari vuotta suojaa, mutta kuinka pitkään sen jälkeen, niin se on arvoitus.

Immunologian professori Seppo Meri, Helsingin yliopisto
Immunologian professori Seppo Meri Markku Pitkänen / Yle

Kausikoronavirustauteja – lieviä nuhakuumeita – ja ehkä jopa joitakin muitakin virustauteja sairastaneilla on havaittu osittaista suojaa SARS-CoV-2-virukselta. Saatu infektio voi mennä lievempänä tai melkein jopa oireettomana ohitse, Seppo Meri sanoo.

– Lapsilla ja nuorilla luontainen immuniteetti on hyvin ärhäkkä ja terhakka. Se voi jo alun pitäen suojella lapsia vaikeilta infektioilta, vaikka heillä ei juuri koronavirusvasta-aineita vielä olisikaan.

Ikääntyminen puolestaan kasvattaa mikrobien vastaisten vasta-aineiden valikoimaa. Elämän aikana ehtii tulla vastaan mikrobi jos toinenkin, jonka adaptiivisen immuunijärjestelmän solut räätälöityvät muistamaan.

– Toisaalta vanhemmat ihmiset ovat ehkä jo käyttäneet tulehdussolu- ja lymfosyyttirepertuaarinsa. Heillä on suhteessa vähemmän uusia neitseellisiä soluja reagoimaan uutta infektiota vastaan, sanoo professori Seppo Meri.

Lapsilla ja nuorilla on parempi reservi, josta elimistö voi ammentaa uusia uhkia vastaan.

– Näin näyttäisi nimenomaan olevan tässä taudissa, koska lapsilla ja nuorilla on selvästi vähemmän vaikeita infektioita kuin vanhemmilla ihmisillä. Se on yksi tämän viruksen ominaispiirteistä.

Rokotetta kehitetään monelta pohjalta

Maailma ei ole jäänyt eristyksiin odottamaan, että SARS-CoV-2:n katoaa omin päin. Sitä vastaan on kehitteillä ennennäkemätön määrä rokotteita. WHO:n uusimmassa listauksessa (siirryt toiseen palveluun) niitä on 133.

– Osa perustuu viruksen nukleiinihappoon eli RNA:han. Sitä käytetään lähestulkoon sellaisenaan, tai se voidaan pakata esimerkiksi adenoviruksiin, Seppo Meri kertoo.

Lieviä hengitystieinfektioita aiheuttava adenovirus on siinä tapauksessa niin sanottu vektorivirus. Se kykenee tunkeutumaan soluun, mutta kyky lisääntyä on poistettu.

Viruksen RNA:han ja adenovirukseen kuljettajaverktorina perustuu Oxfordin yliopiston kehittämä rokote, johon on julkisuudessa kiinnitetty paljon toiveita.

– Siitä on julkaistu ensimmäisiä tutkimuksia, joiden mukaan se aikaansaa immuunivasteen, mutta epäselväksi jää, onko se riittävän tehokas. Todennäköisesti perinteisemmät rokotteet inaktivoidulla SARS-CoV-2-viruksella tai sen proteiinilla ovat tehokkaampia, arvelee Seppo Meri.

Inaktivoiduilla SARS-CoV-2-viruksilla, joilta siis on viety toiminta- ja lisääntymiskyky, on hänen mukaansa saatu Kiinassa apina- ja ihmiskokeissa lupaavia tuloksia.

– Mutta aika näyttää. Toivotaan, että nopeamminkin valmistuvat rokotteet olisivat riittävän tehokkaita.

Joissakin rokotehankkeissa käytetään muita eläviä viruksia, esimerkiksi tuhkarokkorokotevirusta, johon laitetaan SARS-CoV-2:n piikkiproteiinin geeniä. Pintansa piikkien proteiinilla virus tarttuu isäntäsoluun ja tunkeutuu sen sisään.

– Sama rokote, joka suojaa tuhkarokolta, suojaisi myös SARS-CoV-2-virukselta, Meri selittää rokotteen kehittäjien tavoitetta.

Lääkepullo ja pipetti suojavarusteisiin pukeutuneen tutkijan käsissä.
Saksassa Hannoverissa kehitetään koronavirusrokotetta yhtenä yli 130 hankkeesta. Professori Seppo Meri arvioi, että eri puolilla maailmaa on varmaan tuhat laboratoriota tällä asialla.AOP

Yhtä tärkeää kuin rokotteen tehokkuus on sen turvallisuus. Rokotetta on testattava tarpeeksi, ja se vie aikaa. Siihen ei ole varaa, jos COVID-19 jatkaa jylläämistä – eikä ehkä toisestakaan syystä. Se kenties yllättää.

– Paradoksi voi todellakin olla, että jos epidemia nyt hiipuukin, niin enää ei ole ihmisiä, joiden tautien ehkäisyä rokotteilla voitaisiin tutkia, ei tehoa eikä turvallisuutta. Siinäkin mielessä olisi tärkeää, että rokote kehitetään suhteellisen nopeasti, sanoo Seppo Meri.

Eikö sitten olisi hyvä uutinen, jos tauti hiipuisi maailmasta ilman rokotettakin? Totta kai, Meri vastaa mutta lisää, että sittenkin rokote tarvitaan tulevaisuuden varalle.

Zoonoosi- eli eläimistä lähtevien pandemioiden ehkäisemiseen keskittynyt asiantuntijaverkosto Global Virome Project (siirryt toiseen palveluun), GVP, on samaa mieltä. Uusia koronaviruksia siirtyy vastakin eläimistä ihmisiin; se on aivan varmaa.

Vaikka uusista koronaviruksista ei yleensä ole ollut sairastuttamaan kuin yksittäisiä ihmisiä, yksi poikkeus voi riittää, kuten COVID-19 osoittaa.

GVP laskee, että eläimissä on 20 000 tuntematonta koronaviruslajia jokaista niitä seitsemää kohden, joiden tällä hetkellä tiedetään tarttuvan ihmiseen.

Pandemia muistutti rokotteiden merkityksestä

Koronarokotteen kehittäminen antaa samalla yleisestikin uutta tietoa rokoteteknologiasta.

Professori Seppo Meren mukaan rokotteiden tutkimus ehti jo olla hieman hiipumaan päin. Oltiin pitkälti siinä uskomuksessa, että antibiooteilla ja muilla lääkkeillähän taudit hoidetaan, hän sanoo.

– Kun näitä infektioita ei ole kauhean paljon ollut, niin ihmiset olivat vähän unohtaneet, että luonnosta voi putkahtaa esiin tällaisia vaikeita taudinaiheuttajia. Tämä on hyvä muistutus siitä, että rokotteita tarvitaan jatkossakin. Luonto voi yllättää.

Lue myös:

Toinen korona-aalto Suomessa ei ole mikään varmuus, sanovat asiantuntijat – epidemialla on ainakin kolme vaihtoehtoista polkua eteenpäin

Koronarajoituksia rikkovia ja heitä paheksuvia ajavat samat ihmislajin syvimmät tarpeet – molempien käytökselle löytyy selitys sosiaalipsykologiasta

Täältä löydät kaikki uusimmat tiedot koronaviruksesta.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Luotettavia koronauutisia nopeasti suoraan puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus