Bassottelijan autossa tärkeintä ovat desibelit – Timo Raudasoja harrastuksestaan: "Mitä enemmän peräluukku ja ikkunat vatkaa, sen parempi"

Seinäjoella harrastajat vertailivat autojaan ja laitteitaan ensi kertaa koronatauon jälkeen.

Autoharrastus
Timo Raudasoja ja Emppu Pietikäinen ovat bassottelijoita
Seinäjokelainen Timo Raudasoja (vasemmalla) on harrastanut bassottelua teini-ikäisestä. Miesten takana olevan auton omistaja Emppu Pietikäinen on rakentanut aarrettaan pari vuotta, mutta vielä on pientä säätöä tehtävänä.Hanne Leiwo / Yle

Uuteen normaaliin kaikkialla kuuluvat käsidesit, kumihanskat ja turvavälit. Niitä edellytetään jokaiselta tapahtumalta – auto-bassottelijoiden kokoontumiseltakin.

Kun bassottelija, yrittäjä Timo Raudasoja haki järjestämälleen bassottelijoiden kokoontumiselle lupia, koronan jälkeisen ajan rajoitukset piti ottaa huomioon.

– Käsidesit, kertakäyttöhanskat ja muut piti olla, Raudasoja sanoo.

Lauantain kokoontumisen tärkeintä antia Seinäjoella on oman auton esittely muille bassottelun harrastajille. Luvallisesti.

Basson jytke kuuluu tapahtumapaikalta jopa kilometrin päähän sateisesta säästä huolimatta. Tässä kokoontumisessa ei desibelejä säästellä.

– Nyt saa vapaasti soittaa melulupien alla ja esitellä omaa autoa muille.

"Desibelit kertoo kaiken"

Timo Raudasoja on harrastanut bassottelua teini-ikäisestä lähtien. Siinä, missä hifistelijä hakee parasta soundia, bassottelijalle tärkeintä on – basso.

– Bassottelussa desibelit kertoo kaiken. Mitä enemmän peräluukku ja ikkunat vatkaa, sen parempi. Sitä hienommalta se näyttää kylillä, Raudasoja sanoo.

Raudasoja nauttii auton rakentelusta. Harrastus kulminoituu siihen, kun bassot ja vahvistimet ovat paikallaan autossa ja niitä pääsee kokeilemaan.

– Ne ensimmäiset soundit, kun lähdetään tuuttaamaan lukemia pihalle – sieltä niitä kicksejä tulee.

Desibelien mittaaminen kuuluu harrastukseen. Raudasoja tietää, että Suomesta löytyy auto, joka "tuuttaa pihalle" 170 desibeliä. Mopoautosta hän kertoo mitatun vastikään 148,5 desibeliä.

– Kunnon basso tulee kropasta läpi, Raudasoja sanoo.

Joni Innanen harrastaa bassottelua
Joni Innasen Fordista löytyy neljä 12-tuumaista subwooferia ja kahdeksan kilowatin pääte.Kati Ala-Renko / Yle

Seinäjokelainen, 22-vuotias Joni Innanen on maksanut vuoden 2001 fordistaan 300 euroa. Hän on varustellut autoa omaksi ilokseen.

Kilpailuihin Innanen ei ole vielä osallistunut, mutta autosta löytyy jo varsin hyvät varustelut.

– Neljä 12-tuumaista subwooferia ja kahdeksan kilowatin pääte. Laitteiden ovh on varmaan parin tonnin luokkaa, Innanen sanoo.

Ainakin vielä harrastajan kuulo on kestänyt bassojen jyrinän. Harrastus pysyy.

– Siinä tulee hyvä fiilis.

"Matkustettavuus ei ole ykkösasia"

Timo Raudasoja kertoo, että bassottelijoiden kokoontumisessa nähdään autoja ja harrastajia laidasta laitaan. Varusteluun on voitu kuluttaa pari sataa euroa tai kymmeniä tuhansia.

– Tämä ei katso ikää eikä kengännumeroa. Tänne tulee kaikentasoisia autoja ja kaikki yhtä ylpeinä, kuulumme yhteen perheeseen, Raudasoja hehkuttaa.

Osassa autoja paikallaan ovat vain kuskin ja apukuskin penkit. Muun tilan täyttävät bassot, vahvistimet ja muut.

– Matkustettavuus ei ole se ykkösasia, se on se basso.

Lue seuraavaksi: Onko tässä Suomen kovaäänisin menopeli? Vanha Volvo soi niin lujaa, että tukka lähtee