Ensimmäinen Suomessa pannoitettu villisika paineli heti Venäjälle – vaarallinen sikarutto voisi tuhota Suomen sikatalouden

Pantaseurannan avulla halutaan saada tietoa villisikojen liikkumisesta Suomen olosuhteissa.

villisika
Ett vildsvin
Suomessa on noin 1400 villisikaa. Kanta-arvion odotetaan tarkentuvan, kun villisikoja saadaan pantaseurantaan. Arkistokuva.Mostphotos

Luonnonvarakeskus tehostaa villisikojen seurantaa Suomessa.

Ensimmäinen villisika sai seurantapannan Virolahdella, itärajan tuntumassa Kymenlaaksossa viime viikon perjantaina. Tavoitteena on pannoittaa yhteensä 20 villisikaa vielä tämän vuoden puolella.

– Koko projektin tarkoituksena on ennen kaikkea selvittää, miten villisiat liikkuvat Suomen olosuhteissa, johtava tutkija Otso Huitu Luonnonvarakeskuksesta kertoo.

Tieto villisikojen liikkumisesta auttaa muun muassa ennakoimaan sitä, millaisia riskejä afrikkalaiseen sikaruttoon sairastunut villisikapopulaatio voisi Suomessa aiheuttaa.

Afrikkalainen sikarutto on sialle vakava virustauti, joka aiheuttaisi Suomeen levitessään välittömästi haittaa sikatilallisille.

Puinen loukku laukaistiin etänä

Virolahdella pannoitettu villisika pyydettiin ruotsalaismallisella puisella loukulla.

Loukku kaukolaukaistiin videoseurannan avulla. Sen jälkeen eläin nukutettiin, sille asennettiin seurantapanta ja siltä otettiin AFS-näyte.

Heräämisen jälkeen villisika pääsi jatkamaan matkaansa samasta paikasta, jossa se otettiin kiinni.

Nyt villisian liikkeitä voidaan seurata lähes reaaliajassa sekä Suomessa että Venäjän puolella. Luonnonvarakeskuksen mukaan Virolahdella pannoitettu villisikanaaras suuntasi saman tien itärajan yli Venäjälle.

Tavoitteena oppia villisian talvesta

Suomi on maailmanlaajuisesti pohjoisimpia alueita, joilla villisika liikkuu.

Se on levinnyt etenkin Kaakkois-Suomeen, mutta myös etelärannikkoa pitkin Itä-Uudellemaalle ja itärajaa pitkin Pohjois-Karjalan suuntaan. Yksittäisiä villisikoja ja pieniä, erillisiä esiintymiä on tavattu jopa Oulun korkeudella asti.

Tutkijat ovat kiinnostuneita siitä, miten talvi vaikuttaa villisikojen käyttäytymiseen ja millainen potentiaali villisialla on levitä Suomessa.

– Rajoittavatko lumi ja talviset olosuhteet sen leviämistä kohti pohjoista? Mikäli ilmasto muuttuu ja lumihanget hupenevat tulevaisuudessa, tarkoittaako se sitä, että villisiat levittäytyvät ja runsastuvat myös pohjoisemmissa osissa Suomea, Huitu mainitsee.

Seurannan odotetaan myös tarkentavan tietoa siitä, paljonko Suomessa on villisikoja.

Tammikuun 2020 alussa Suomessa arvioitiin olevan noin 1400 villisikaa. Kannan koko on 90 prosentin varmuudella 1100–1775 yksilöä.

Luonnonvarakeskuksen mukaan kanta on pienentynyt (siirryt toiseen palveluun) vajaan kolmanneksen edellisestä kanta-arviosta.

Vildsvin på vintern.
Suomi on villisian levinneisyyden suhteen pohjoista aluetta. Tutkijat haluavat selvittää, kuinka talviset olosuhteet vaikuttavat sen toimintaan. Arkistokuva.Viktor Cap 2013

Vaarallinen tauti sialle ja ruoan viennille

Villisika on tulokaslaji, jonka seuranta auttaa muun muassa ennakoimaan lajin leviämistä ja eläimen mahdollisesti aiheuttamia vahinkoja.

Tarkemman seurannan aloittamiseen motivoi myös afrikkalaisen sikaruton eli AFS:n riski. AFS on sialle vakava, nopeasti etenevä ja hengenvaarallinen sairaus. Sen oireisiin kuuluu kuumeilua, apaattisuutta ja ruokahaluttomuutta, mutta eläin voi kuolla myös ilman edeltäviä oireita.

– Tieto villisikojen liikkumisesta auttaa meitä myös ennakoimaan sitä, millaisia riskejä sairastunut villisikapopulaatio voi meillä saada aikaan, Huitu sanoo.

Pääasiallinen keino sikaruttotartuntojen seuraamiseen on se, että metsästetyistä villisioista otetaan näytteet tartunnan varalta.

Suomessa ei ole vielä koskaan todettu afrikkalaista sikaruttoa, mutta esimerkiksi Venäjällä ja Virossa tautia esiintyy.

– Afrikkalainen sikarutto on merkittävä taloudellinen riski, joka kohdistuu sikayrittäjiin. Afrikkalaisen sikaruton ilmestyminen Suomeen riittää jo yksinään asettamaan Suomen tilanteeseen, jossa sianlihan ja sianlihatuotteiden vienti Suomesta loppuu kokonaan. Taloudellinen vaikutus on välitön ja suuri, Huitu sanoo.

Loukuttaminen vaatii totuttelua

Vaikka villisikojen pannoittaminen on Suomessa uutta, vastaavaa työtä on tehty muualla Euroopassa ja eri puolilla maailmaa. Luonnonvarakeskus haki Ruotsista oppia eläimen pyydystämiseen, nukuttamiseen ja pannoittamiseen.

Työ vaatii kärsivällisyyttä, sillä villisika on arka ja aktiivisimmillaan öisin. Lisäksi se on älykäs ja suhtautuu epäillen kaikkeen poikkeavaan.

Ensin villisikoja ruokitaan vakituisilla, metsästäjien ylläpitämillä ruokintapaikoilla Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Ruokintapaikkojen läheisyyteen sijoitetaan elävänä pyytäviä loukkuja. Ruokailua siirretään hiljalleen lähemmäs loukkuja ja myös loukkujen sisälle.

– Eläimiä on totutettu vierailemaan loukussa ennen kuin loukku viritetään pyyntiin, Huitu kertoo.

Pannoitetun villisian tunnistaa keltaisesta pannasta ja keltaisista korvamerkeistä. Tutkijat toivovat, ettei pannoitettuja villisikoja metsästettäisi.

Niiden lihan käyttämiselle ihmisravintona on kuuden kuukauden varoaika mahdollisten nukutusaineen jäämisen takia. Jos pannoitettu yksilö kuitenkin ammutaan, Luonnonvarakeskus pyytää palauttamaan pannan.

Juttua korjattu 9.6. klo 10.33: Villisika on tulokaslaji, ei vieraslaji.

Lue myös:

Vaarallisen sikaruton uhka laittaa villisikojen liikkeet tarkkaan syyniin – tutkijat asentavat villisikoihin seurantalaitteita

Villisika lujittaa sorkansijojaan Itä-Suomessa – metsästäjät kiittävät, mutta sikatiloja uhkaa kaikkien aikojen pahimmaksi pelätty pandemia