Yli 34 vuotta on kulunut siitä, kun Ruotsin pääministeri Olof Palme ammuttiin kadulla keskellä Tukholmaa. Hän oli juuri lähtenyt elokuvateatterista vaimonsa Lisbeth Palmen kanssa. He olivat katsoneet ruotsalaisen komedian Bröderna Mozart.
Parin sadan metrin päässä elokuvateatterista molempia ammuttiin. Joku laukaisi järeän revolverin kahdesti pariskunnan takaa.
Toinen luodeista lävisti Olof Palmen ruoka- ja henkitorven sekä aortan, toinen raapaisi hiuksenhienosti Lisbeth Palmen selkää. Ampuja poistui paikalta juosten. Palme julistettiin sairaalassa kuolleeksi puolenyön jälkeen.
Oli perjantai-ilta helmikuun 28. päivä vuonna 1986. Lauantaina Ruotsi heräsi aamuun, joka pysäytti koko maan. Ruotsin loistavin poliittinen tähti oli murhattu, eikä murhaaja ole tähän päivään mennessä selvinnyt.
Huomenna keskiviikkona syyttäjä on luvannut joko ilmoittaa syytteestä tai tutkinnan lopettamisesta. Odotukset murhaajan löytymisestä ovat nousseet sen jälkeen, kun sanomalehti Aftonbladet kertoi, että tutkijat olisivat löytäneet murha-aseen.
Katso Ylen erikoislähetys: Ratkeaako Olof Palmen murha klo 10.17 alkaen:
Olof Palme oli pääministeri yli kymmenen vuotta
- Olof Palme oli Ruotsin pääministeri vuosina 1969–1976 ja 1982–1986.
- Hän oli aikansa loistavimpia poliittisia tähtiä Ruotsissa, mutta myös maailmalla.
- Hän puhui painokkaasti kansainvälisen solidaarisuuden puolesta ja avasi Ruotsin pakolaisten vastaanotolle.
- Hän oli yläluokan kasvatti, mutta edusti sosiaalidemokraatteja.
"Turvallisuuden tunne järkkyi"
Ylen silloinen Pohjoismaiden-kirjeenvaihtaja Sinikka Siekkinen ja Tukholmaan lähetetty kotimaan toimittaja Petteri Väänänen kertovat ensimmäisten päivien murhan jälkeen olleen sekavia.
– Kyllähän se kansankotia horjutti. Lapsenuskoinen tunne, ettei siellä voi tapahtua mitään, hävisi. Se oli ollut sellainen turvapaikka maailmassa, Väänänen sanoo puhelimitse.
Siekkisellä on sama käsitys. Hän muistaa seisoneensa hississä kahden vanhemman naisen kanssa, kun toinen otti murhan puheeksi.
– Hur går det nu med lilla Sverige? Miten meidän rakkaan pienen Ruotsimme käy?
Sinikka Siekkinen oli työskennellyt Ylen Pohjoismaiden-kirjeenvaihtaja Tukholmassa noin kaksi ja puoli vuotta ennen Palmen murhaa. Hän ehti tavata tämän monissa lehdistötilaisuuksissa ja kokouksissa.
– Hän oli Ruotsissa suuri tähti. Hän oli kunkku. Hän oli lahjakas ja älykäs ihminen.
Yölliset herätykset ja menoksi
Palmen murhailtana Siekkinen oli Kööpenhaminassa valmistautumassa Pohjoismaiden neuvoston kokouksen seuraamiseen. Kahden, puoli kolmen aikaan yöllä hotellin puhelin soi.
Kotitoimituksesta Pasilasta soitettiin ja sanottiin, että Palme murhattu. Siekkiseltä tilattiin juttu tanskalaisten reaktioista murhaan, ja hänet ohjeistettiin lähtemään mahdollisimman nopeasti Tukholmaan.
– Se oli aika shokkiherätys, Sinikka Siekkinen kertoo.
Hän avasi Tanskan radion. Siellä soitettiin Jean Sibeliuksen Valse Tristeä.
– En tahtonut oikein uskoa, että Palme on murhattu. Mutta ajattelin, että tämä on kyllä kuolinmusiikkia. Valse Triste jäi niin soimaan päähän silloin.
Ajat olivat toiset vuonna 1986. Lentoyhteydet olivat harvempia kuin nykyään, eikä Tanskan ja Ruotsin yhdistävää Juutinrauman siltaa vielä ollut.
Siksi Ylen Pasilan toimituksesta matkaan lähetettiin myös kotimaan toimittaja Petteri Väänänen. Helsingistä pääsi aikaisemmin Tukholmaan kuin Kööpenhaminasta tai Malmön kautta lentämällä.
"Murhapaikkaa ei ollut eristetty"
Myös Väänänen sai Ylen toimituksesta yöllisen puhelun. Hän matkusti toimituksen kautta lentoasemalle. Luottokortteja ei vielä käytetty, joten Pasilaan oli mentävä käytännön syistä, hakemaan rahaa.
Väänänen muistelee olleensa Tukholman yhdeksän, kymmenen aikaan aamulla. Hänkin oli haastatellut Palmea useasti eri yhteyksissä yli kymmenen vuoden ajan.
– Hän oli Ruotsin kokoaja ja isähahmo, vaikka ristiriitainen.
Perillä Tukholmassa Väänänen ihmetteli, kuinka lähelle murhapaikkaa Sveavägenillä hän pääsi.
– Pari poliisia siinä pyöriskeli. Jotain nauhoja ne laittoivat jossain vaiheessa siihen. Sitä ennen ihmiset olivat jo käyneet kävelemässä ja heitelleet kukkia siihen. Kaunis ele, muttei aivan paras rikospaikkaselvityksen kannalta, Väänänen toteaa.
Tutkimuksessa oli useita ongelmia
- Murhapaikkaa ei eristetty heti murhan jälkeen. Sivulliset löysivät kaksi luotia kadulta seuraavana päivänä.
- Joulukuussa 1988 poliisi pidätti narkomaani Christer Petterssonin murhasta.
- Lisbeth Palme tunnisti hänet murhaajaksi, mutta poliisit olivat kertoneet hänelle epäillyn olevan päihteiden väärinkäyttäjä.
- Heinäkuussa 1989 Tukholman käräjäoikeus tuomitsi Petterssonin Palmen murhasta elinkautiseen. Hovioikeus vapautti hänet myöhemmin samana vuonna.
- Epäilyt ovat vuosien varrella kohdistuneet niin kurdien PKK-järjestöön kuin Yhdysvaltain sekä Etelä-Afrikan tiedustelupalveluihin – ja jopa Ruotsin omaan poliisiin.
"Järkytys lepäsi kaiken yllä"
Sinikka Siekkisen tehtäväksi tuli välittää ruotsalaisten reaktioita pääministerin murhaan.
Hän lähti Ruotsin valtioneuvoston tiloihin, joissa halukkaat voivat kirjoittaa viimeiset terveisensä pääministerin surunvalittelukirjaan. Ulkopuolella oli valtavan pitkä jono.
– Oli järkyttävän hiljaista. Ihmiset olivat aivan mykkiä. Ei surunvalittelujonossa muutenkaan kauheasti puhuta, mutta kaikki oli seisahtunut. Järkytys lepäsi kaiken yllä. Sitä ei voitu uskoa.
Siekkisen mukaan Ruotsi edusti 1980-luvulla avointa yhteiskuntaa, joka oli suomalaisillekin paratiisi. Se oli vapaampi, kansainvälisempi ja iloisempi kuin Suomi.
– Aisti, että se oli hirvittävä shokki ja trauma, joka jäi pitkäksi aikaa ruotsalaiseen yhteiskuntaan.
Siekkinen huomauttaa myös, että kyseessä oli sen luokan poliittinen murha, joita täällä päin maailmaa ei ollut pitkään aikaan nähty.
Jäljet jäivät vuosiksi eteenpäin
Sekä Siekkinen että Väänänen sanovat, että Palmen murha horjutti Ruotsia vuosikausia, ehkä vieläkin. Molemmat moittivat poliisitutkintaa, jossa tunnuttiin tekevän virhe toisensa jälkeen.
Siekkisen kirjeenvaihtajapestin viimeinen puoli vuotta kului Palmen murhan tutkinnan seuraamiseen. Hän väittää ensimmäistä tutkinnanjohtajaa Hans Holméria narsistiksi, joka piti lehdistötilaisuuksia turhankin innokkaasti, vaikka tutkinta jauhoi paikallaan.
– Hän rakasti näyttäviä operaatioita. Sotilaskone Viggen esimerkiksi lähetettiin ilmaan etsimään Palmen murha-asetta Mälaren-järven pohjasta, Siekkinen muistaa.
Kummallakaan ei ole suuria toiveita siitä, että syyttäjän huominen lehdistötilaisuus toisi selvyyden Palmen murhaajaan. Toisaalta kumpikin uskoo, että murhan voisi yhä selvittää.
"Helpottaisi, jos murha selviäisi"
Ruotsissa on jo pitkään uskottu, että arvoitus ratkeaisi vain murha-aseen löytämisellä.
– Helpottaisi asioita, jos se lopullisesti selviäisi. Se on aikamoinen lasti kaikille ruotsalaisille, Palmen perheelle ja niille, jotka ovat sitä seuranneet, Väänänen sanoo puhelimessa.
Hän on sitä mieltä, että Palmen murha kuuluu ruotsalaisten suurimpien traumojen joukkoon Estonian uppoamisen ja vuoden 2004 tsunamin lisäksi.
Myös ulkoministeri Anna Lindhin murha vuonna 2003 järkytti, mutta Lindhin murhaaja tunnusti teon ja tuomittiin vankeuteen.
Lue ja katso lisää:
Murha teki Palmesta kuolemattoman
Missä olit, kun kuulit Palmen murhasta? Tukholmalaiset kertovat
"Olof Palme on murhattu" – hätäpuhelusta 30 vuotta sitten alkoi epäonnistunut tutkinta
Lähteet: STT, Yle Uutiset