"Meillä on tuhansia toistoja siitä, että mustat ihmiset ovat vaarallisia" – Ohjaaja Sonya Lindfors kaipaa elokuva-alalla isoja muutoksia

Hollywoodin ja Suomen elokuva- ja tv-tuotanto on pitkälti valkoisten käsialaa. Moni näkökulma jää siksi paitsioon.

Tv ja elokuvat
Kuvakooste elokuvista To kill a mockingbird, Blackkklansman ja Moonlight
Muun muassa Kuin surmaisi satakielen, BlacKkKlansman ja Moonlight ovat elokuvia, jotka käsittelevät rasismia ja sen historiaa. Monet vanhat rasismista kertovat elokuvat ovat ajankohtaisia vielä nykypäivänäkin.Everett Collection / AOP, FOCUS FEATURES LLC, Yle, kuvankäsittely Jyrki Lyytikkä / Yle

Piiat-elokuva oli menestys.

Neljä Oscar-ehdokkuutta vuonna 2011 saanut teos kertoi toimittaja Eugenia Phelanin ja kahden piian välisestä suhteesta. Valkoinen reportteri kirjoitti mustien piikojen kokemasta rasismista paljastuskirjan, joka sinkosi Phelanin menestykseen.

Tampereen yliopiston Nätyllä näyttelijäksi opiskeleva Esme Kaislakari rakasti elokuvaa nuoruudessaan. Hän piti sitä oivana ja opettavaisena kuvauksena rasismista ja historiasta.

Myöhemmin hän alkoi ajatella, ettei niin ehkä ollutkaan.

– Tarinassa keskitytään siihen, että valkoinen päähenkilö pelastaa sorretut mustat. Rodullistettujen kokemus sivuutetaan.

Nyt hän näkee elokuvan varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka rasismista kertovia elokuvia ei pitäisi tehdä.

Samaa mieltä on ollut muun muassa Ida E. Jones, yhdysvaltalaisen mustien naishistorioitsijoiden yhdistyksen johtaja.

"Vaikka sitä pyrittiin markkinoimaan edistyksellisenä tarinana rotusorron päihittämisestä, Piiat vääristää, sivuuttaa ja trivialisoi mustien kotitaloustyöntekijöiden kokemukset.", Jones kirjoitti yhdistyksen sivuilla (siirryt toiseen palveluun).

Samasta "valkoisen pelastajan narratiivista" on syytetty myös vuoden 2018 parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saanutta Green Bookia.

Tässä jutussa esitellään elokuvia ja tv-sarjoja, joita haastateltavat kehuvat niiden tavoista käsitellä rasismia.

Esme Kaislakari
"On väärin, että kuunteleminen vaati näin monta kuolemaa". Näyttelijä, opiskelija Esme Kaislakari on samaan aikaan sekä onnellinen että väsynyt, viitaten antirasistisen liikkeen nousuun.Jonne Renvall

"Fanitin lapsena Indiana Jonesia"

Kaislakarin mielestä monet elokuvat epäonnistuvat rasismin kuvaamisessa siksi, että niiden tekijät ovat valkoisia. Ei siksi, että valkoiset olisivat jotenkin huonompia ohjaajia, tuottajia tai käsikirjoittajia, vaan siksi, että rasismi on heillä vain tarkastelun kohteena, ei henkilökohtaisen kokemuksen asia.

– Valkoinen ihminen on saanut kuvata ihmisyyden kaikenlaista kirjoa. Kaikki siitä poikkeava on joko eksotisoitua tai marginalisoitua, Kaislakari sanoo.

Hän ei halua kieltää rasismia käsittelevien elokuvien tekoa valkoisilta. Olennaista on se, mikä on kerronnan näkökulma.

– Tosi usein valkoisten tekemissä elokuvissa käy niin, että rasismin kohde toisen positiossa, ja näkökulma on valkoisen. Silloin rasismia tarkastellaan ulkopuolelta.

Piiat-elokuvan tuottaja ja ohjaaja ovat valkoisia. Kirjan, johon elokuva perustuu, kirjoitti samaten valkoinen.

– Valkoisiltakin tarvitaan toimia, mutta olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan ja tarkastelemaan etuoikeuksia, joista he hyötyvät.

Koreografi, ohjaaja ja taiteellinen johtaja Sonya Lindfors ei muista lapsuudestaan yhtäkään teosta, jossa rasismia olisi käsitelty niin, että näytettäisiin, mistä siinä on hänen mielestään oikeasti kyse.

– Rasismi esitetään usein johonkin yhteen henkilöön kohdistuvana. Jakolinja on hyvien ihmisten ja huonojen ihmisten välillä. Voidaan tehdä elokuvia apartheidista tai vaikkapa natsi-Saksan juutalaisiin kohdistamasta rasismista. Että "ne pahat tyypit jossain siellä" tekevät rasismia.

Lindfors näkee rasismin sortavana valtarakenteena, joka on lähtenyt tarpeesta sortaa tietyn näköisiä ja taustaisia ihmisiä useimmiten taloudellisen hyödyn takia. On otettava huomioon se, kuka elokuvia tekee ja kenelle, sillä se vaikuttaa siihen, miten niitä tehdään.

– Jos valkoinen katsoja laitettaisiin miettimään rakenteellista rasismia, se ei välttämättä olisikaan niin kiva tai rentouttava kokemus.

Sonya Lindfors
Peter Pan, Harry Potter... Koreografi, ohjaaja Sonya Lindfors joutui lapsuudessaan samaistumaan aina valkoisiin hahmoihin, koska muuta ei ollut saatavilla. Hän haluaakin kysyä valkoisilta, kuinka usein he ovat samaistuneet mustaan roolihahmoon. Jos eivät, niin miksi?Mårten Lampén

Kaislakari pettyi Piiat-elokuvaan myöhemmällä iällä. Lindforsilla on samankaltaisia kokemuksia omista lapsuutensa suosikkiteoksista.

– Fanitin lapsuudessa Indiana Jonesia. Aikuisena, kun on alkanut miettimään näitä asioita, olen ollut todella ahdistunut. Ne ovat valtavasti vahvistaneet sitä kuvastoa, missä mustuus tai toiseus on eksoottinen tausta, jota vasten valkoinen koulutettu mies menee ja pelastaa rassukat, jotka eivät voi pelastaa itse itseään.

Valkoisuus on lähtökohta

Esme Kaislakari haaveili näyttelijän ammatista jo lapsena. Tiellä tuntui kuitenkin olevan esteitä.

– Kävin silloin katsomassa netistä, ketkä ovat päässeet opiskelemaan teatterityötä. Se oli valkoista täynnä. Tuli sellainen olo, että voinko minä edes päästä tänne, kun ulkonäöllä on niin suuri rooli. Myöhemmin olen onneksi ymmärtänyt, että kyse on muustakin.

Esme Kaislakari on kokenut rasismia ja tunnistaa sorron, mutta pitää itseään myös monella tapaa etuoikeutettuna verrattuna esimerkiksi afrosuomalaisiin.

Nyt Kaislakarilla on takanaan ensimmäinen opintovuosi. Hän ja kurssikaverinsa Senna Vodzogbe ovat tällä hetkellä Nätyn ainoat ei-valkoiset opiskelijat.

Tuli sellainen olo, että voinko minä edes päästä tänne, kun ulkonäöllä on niin suuri rooli. Myöhemmin olen onneksi ymmärtänyt, että kyse on muustakin.

Näyttelijä, opiskelija Esme Kaislakari

Kaislakarin mielestä alan toimijoiden pitäisi tunnistaa alan rakenteet paremmin. Esimerkiksi lähes kaikki Nätyn opettajat ovat Kaislakarin mukaan valkoisia. Ei-valkoisia näyttelijöitä nähdään alalla lähinnä maahanmuuttajien rooleissa. Heidät on ikään kuin "säästetty" näihin tehtäviin. Muut roolit menevät valkoisille.

Tätä perustellaan Kaislakarin mukaan usein siten, ettei rodullistettuja näyttelijöitä ole tarpeeksi. Hän pitää sitä kuitenkin jatkumona.

– Monet ei-valkoiset eivät hae näyttelijäksi, koska he eivät näe rodullistettuja näyttelijöitä, Kaislakari sanoo.

– Nyt meitä on kuitenkin jo enemmän, ja toivottavasti määrä vain lisääntyy.

Lindfors on samaa mieltä. Hän kokee, että rodullistetut näyttelijät laitetaan sellaisiin rooleihin, joissa roolihahmon tarkoitus on olla selvästi toiseutettu hahmo. Esimerkiksi silloin, kun elokuvan dramaturgia "vaatii" jonkun uhrin, joka pitää pelastaa rasismilta.

Lindfors on surullinen siitä, että vaikka taiteessa kaiken pitäisi olla mahdollista, ei asiaa monestikaan niin nähdä.

– Voimme kuvitella, että Hannu-Pekka Björkman on vaikka prinssi 1700-luvulta, mutta emme sitä, että musta näyttelijä olisi tavallinen suomalainen.

– Kun koko koneisto on valkoinen, ei riitä, että elokuvaan otetaan yksi tai kaksi ei-valkoista. Jos iso muutos halutaan, sen tulee tapahtua läpi koko rakenteen. Ketkä päättävät, ketkä rahoittavat, ketkä ohjaavat, ketkä ovat kameran edessä ja takana. Siksi muutos on niin vaikea.

Yksipuolinen kertomus voi johtaa todelliseen vaaraan

Ympäri maailmaa on viime viikot osoitettu mieltä rasismia ja poliisiväkivaltaa vastaan. Myös Suomessa on järjestetty protesteja.

Liikehdintä on saanut monet levittämään sosiaalisessa mediassa elokuva- ja tv-sarjalistoja, joissa suositellaan rodullistettujen tuottamia tai rasismia käsitteleviä teoksia.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tuore selvitys kertoo, että neljä viidestä afrikkalaistaustaisesta suomalaisesta on kokenut Suomessa syrjintää ihonvärinsä takia. EU:n tutkimus vuodelta 2018 kertoi, että Afrikasta Euroopan unionin maihin tulleet ihmiset kokevat eniten syrjintää juuri Suomessa. Mukana tutkimuksessa oli 12 EU-maata 27:stä.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Aminkeng A. Alemanji kirjoitti vastikään väitöskirjan antirasistisesta koulutuksesta. Alemanji painottaa antirasististen kasvatusmenetelmien tärkeyttä kouluympäristössä ja sen ulkopuolella.

Taidemaailma ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen saareke. Yhdysvaltalainen suoratoistopalvelu HBO Max poisti (siirryt toiseen palveluun) vuoden 1939 elokuvan Tuulen viemää tarjonnastaan sen rasistisen sisällön vuoksi. Elokuva voitti aikanaan kymmenen Oscaria. BBC päätti poistaa (siirryt toiseen palveluun)Pikku-Britannian Netflixistä ja iPlayerista muun muassa siinä käytetyn blackfacen takia.

Kansakunnan synty -elokuva
Kansakunnan synty on yksi Yhdysvaltain elokuvahistorian ongelmallisimmista teoksista. Sillä oli kauaskantoisia seurauksia.Epoch Film

Novelisti Chimamanda Adichie puhui kymmenen vuotta sitten yksipuolisten tarinoiden vaaroista (siirryt toiseen palveluun). Yhdenlaiset tarinat rasismista ja mustuudesta vaikuttavat siihen, kuinka maailma todellisuudessa nähdään ja koetaan.

Vuonna 1915 julkaistun elokuvan Kansakunnan synty tapa esittää mustat ihmiset johti osaltaan Ku Klux Klanin uudelleennousuun ja sitä kautta mustien kokeman väkivallan kasvuun Yhdysvalloissa. Afroamerikkalaiset kuvattiin elokuvassa tyhminä ja seksuaalisesti aggressiivisina.

Lindfors toivoo, että jonain päivänä myös valkoiset voisivat katsoa vaikka intialaisia, korealaisia tai nigerialaisia elokuvia niin, että hahmoihin pystyttäisiin samaistumaan.

– Asioista tehdään normaaleja toiston avulla. Meillä on tuhansia toistoja siitä, että mustat ihmiset ovat vaarallisia, uhreja tai autettavia, joten tarvitaan ainakin saman verran tarinoita, joissa asiat ovat jotenkin toisin.

"Piti elää vuoteen 2016 saakka, jotta sain nähdä tuollaisen hetken"

Esme Kaislakari iloitsee, että rasismi ja sortavat rakenteet tunnistetaan nykyään paremmin kuin ennen.

Rodullistettujen tekijöiden rooli on kasvanut ja se on noteerattu Yhdysvalloissa palkinnoin. Moonlight-elokuvasta tuli vuonna 2016 ensimmäinen parhaan elokuvan Oscar-palkinnon voittanut elokuva, jossa näytteli vain mustia. Vuoden 2018 Black Panther oli ensimmäinen supersankarielokuva, joka sai parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuuden. Elokuvan ohjaaja ja suuri osa sen näyttelijöistä oli mustia.

Lindfors piti Moonlightia erityisenä katselukokemuksena.

– Siinä on hetki, kun musta päähenkilö kannattelee nuorta poikaa vedessä. Olin ihan että wau, enkä muistanut, olenko ikinä nähnyt tällaista huokoista, pehmeää kuvastoa elokuvassa. Kaksi mustaa miesoletettua on lempeästi toistensa kanssa.

– Miten voi olla, että piti elää vuoteen 2016 saakka, jotta sain nähdä valkokankaalla tuollaisen hetken.

Sonya Lindfors
Sonya Lindfors peräänkuuluttaa elokuva-alalta vastuuta sen suhteen, miten rodullistettuja ihmisiä roolitetaan.Mårten Lampén

Jos rasismista haluaa oppia lisää elokuvien ja tv-sarjojen kautta, Sonya Lindfors ja Kaislakari suosittelevat siihen juuri ei-valkoisten tekijöiden tuotteita.

Lindfors mainitsee eritoten Ava DuVernayn orjuutta käsittelevää dokumenttielokuvaa 13th ja historiallista draamaa Selma, jossa kerrotaan Martin Luther Kingin ja James Bevelin johtamista marsseista, joilla tavoiteltiin mustien äänioikeutta.

– Samoin Spike Leen elokuvat, joissa rasismia tarkastellaan kompleksisena ilmiönä. Rasismi ei ole yksittäisiä tapahtumia, vaan se on valtarakenne, joka lävistää aivan kaiken. Miten saamme elää? Taiteen ja kulttuurin konteksissa se taas vaikuttaa siihen, mitä ylipäänsä pidetään kiinnostavana ja tärkeänä.

Kaislakari nostaa ulkomailta esiin muun muassa true crimea, komediaa ja mustan huumorin kauhuelokuvaa.

– Netflixin Dear White People ja When They See Us, Jordan Peelen Get Out... näitä on nykyään hirveän paljon. Mutta kun tarkemmin miettii, suomalaista tuotantoa on todella vähän, Kaislakari pohtii.

Suomalaisista teoksista Kaislakari noteeraa rodullistetusta transnaisesta kertovan Kelet – Ole mitä haluat, honey! -dokumentin, Miia Tervon Auroran ja Maryan Abdulkarimin Unelmaduuni-lyhytelokuvan, jossa ympäristöasiantuntijan paikkaa hakevan naisen työhaastattelussa keskitytään pätevyyden sijaan hänen taustaansa. Voit katsoa Keletin ja Unelmaduunin Yle Areenaan johtavista linkeistä jutun lopusta.

Unelmaduunissa Sanna (Meri Nenonen) on aivan tavattoman suvaitsevainen melkein palkatessaan Istaahilin (Sophia Wekesan).
Tine Alavin ohjaamassa ja Maryan Abdulkarimin kirjoittamassa Unelmaduunissa Sanna (Meri Nenonen) on aivan tavattoman suvaitsevainen melkein palkatessaan Istaahilin (Sophia Wekesan).Aleksi Taivalantti/Tuffi Films

– On ihanaa, kuinka näytetään, miten iloinen tämä musta musliminainen on lähtiessään työhaastatteluun. Sitten hänen koko hyvä fiilis katoaa, kun haastattelija ei keskity olennaiseen.

– Näkökulma on selkeästi rasismin kokijan, eikä siinä keskitytä valkoisten tunteisiin.

Lindfors mainitsee myös Aikuiset -tv-sarjan. Sekä siinä että Aurorassa esiintyi ei-valkoisia hahmoja, joiden ihonväriä ei selitetty juonessa. He eivät olleet maahanmuuttajia tai vaihto-oppilaita, vaan hahmoja siinä missä muutkin.

Sekä Lindfors että Kaislakari ovat kuitenkin sitä mieltä, että Suomessa ollaan rasismin käsittelyn suhteen vielä lapsenkengissä.

Kaislakari näkee itsensä elokuvilla ja tv-sarjoilla sivistämisen hyvänä, matalan kynnyksen tapana oppia uutta rasismista. Siitä on hyvä aloittaa.

– Ne ovat oikeasti hyviä sarjoja elokuvia sen lisäksi, että ne kertovat rasismista.

Hän kuitenkin toivoisi, että rodullistettujen tuotannosta korostettaisiin myös sitä osaa, joka ei rasismia käsittele.

– Niistäkin oppii rasismista. Valkoinen ihminen voi katsoa sarjaa, joka ei ole tehty niin sanotusti valkoisilta valkoisille. Samalla ymmärtää, että rodullistettujen tarinat eivät aina ole tarinoita rasismista, vaikka se onkin iso osa heidän elämäänsä.

Juttua muokattu 11.6. klo 18.30 Otsikkoa muutettu.

Lue, katso ja kuuntele lisää:

Milloin luit viimeksi kirjan, jonka kirjoittaja ei ole valkoinen?

Noble Savagen koreografi ja ohjaaja Sonya Lindfors unelmoi utooppisesta näyttämöstä

William Faulknerin Liekehtivä elokuu on kirjallisuuden historian rajuin oppitunti rasismista – teos on pelottavan ajankohtainen George Floydin väkivaltaisen kuoleman jälkeen

Spike Lee Ylen erikoishaastattelussa: Äärioikeiston nousu ei ole vain Amerikan ongelma – "Ranskalla on Le Pen, Briteillä Brexit ja teillä se tyyppi, jonka nimeä en muista"

Kuusi kirjaa Afrikasta (podcast)

I Am Not Your Negro (dokumenttielokuva)

Kelet – Olet mitä haluat, honey! (dokumenttielokuva)

Unelmaduuni (lyhytelokuva)

Kamppailu kansalaisoikeuksista: #blacklivesmatter (Yle Areena)

Uusi Afrikka (Yle Areena)